Kuinka pitkään minun pitää sinnitellä psyykeongelmaisen kanssa avioliitossa?

Ei kukaan muu voi sanoa miten paljon sinun tulee jaksaa, ajattele aluksi vaikka että mikä on hyväksi lapsillenne. Jos miehen sairaus ei häiritse lasten elämää niin kannattaisi olla tukena mutta jos lapset joutuvat rajoittamaan esim. kavereiden tuloa kylään yms. ehkä lähtisin pois.

Onko teillä lapsia? Se vähän vaikuttaa tietenkin asiaan.



Sinulla on vain yksi elämä, josta sinun pitäisi saada jotain hyvää irti itsellesi. Et voi sitoa itseäsi liittoon miehen kanssa, joka imee sinusta kaikki mehut ja tekee teistä epätasa-arvoisen pariskunnan. Monissa mielenterveysongelmissa on erilaisia parisuhteeseen vaikuttavia tekijöitä, jotka pahimmassa tapauksessa sairastuttavat puolisonkin. Et ole vastuussa miehesi elämästä, vaan lastesi elämästä (ensisijaisesti) ja omastasi. Jos teillä on lapsia, pohdi tarkkaan, mikä on lastesi etu.



Sanon tämän mielenterveysongelmaisena ihmisenä. Ymmärtäisin täysin hyvin (vaikka sitä olisikin vaikea hyväksyä) jos mieheni haluaisi erota.

Mä oon itse elänyt skitsofreenikon kanssa, sairastui yhdessä olomme aikana. Elämäni viisain tekoni oli lähteä suhteessa, ihan lastenkin takia.

Mieheni on todennäköisesti parantumattomasti sairas, siis psyykkisesti. Hoito ei ole auttanut, vaikka on kaikkea koetettu. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että asumme erillään, koska oma mielenterveyteni alkoi hänen kanssaan mennä. En jaksanut enää ja oli pakko tehdä sellainen päätös, että hän muuttaa muualle. Tarkoitus on kuitenkin muuttaa takaisin yhteen, jos hänen vointinsa sen sallii. Hän onkin nyt hoidossa sairaalassa ja ehkä jonakin päivänä pystymme asumaan yhdessä taas.



Mielestäni avioero ei ole eettisesti oikein, mutta silti jokaisen pitää huolehtia omasta terveydestään. Oma psyyke ja hyvinvointi ei saa pettää aviopuolison takia. Me olemme siis päätyneet siihen, että asumme erillämme, kunnes miehen vointi paranee. Siihen voi mennä vuosiakin, joten rankkaa tämä on, mutta pitää vain koettaa jaksaa. Parempi kuitenkin näin kuin joka päivä ahdistuminen ja voimien pettäminen.

6:lla ei siis ole lapsia, mutta päätös olisi ollut lastenkin kanssa ihan sama. Miehestäni en olisi eronnut missään tapauksessa, koska olen sitoutunut häneen, kunnes kuolema meidät erottaa. On se miehenkin hyvä tietää, ettei vaimo jätä, vaikka hän on sairas. Ei tarvitse ahdistua siitä enempää.

Kaikilla tuollainen ei onnistuisi, ei ainakaan minun tapauksessani. Syitä en ala luetteloimaan, mutta esim hyvinvointiani uhattiin niin että otin yhteyttä poliisiin.



Viitonen

" Asusteleeko" miehesi vuosia sairaalassa siihen saakka kunnes hän on tarpeeksi terve/sinä tarpeeksi vahva yhteiseloon?

mä olin ennen tätä avioliittoa kihloissa migreenikohtauksiata kärsivän miehen kanssa. kun sanoin haluavani erota, hän jäi kotiimme ja sai aivoveritulpan, ja kaikki sukulaisetsanoivat että se oli minun vikani kun olin jättänyt hänet. No 9 v sitten tapasin nykyisen aviomieheni. Hän oli jo silloin psyykkisesti sairas, yritti kaksi kertaa itsemurhaa, kun isänsä kuoli, ja minä olin se joka auttoi hänet kaiken yli. No näiden vuosien jälkeen ja kahden lapsen jälkeen hän on sairastuttanut jo minutkin. olen masentunut. Mieheni on ylimustasukainen, ja on keksinyt kaikissa kavereissani jotain pahaa etten edes voi olla yhteydessä kavereihin. Mies saattaa unissaan lyödä?! jos sattuu sopivalle etäisyydelle. En uskalla lähteä tästä suhteesta, sillä mies on yhteydessä ns. palkkamurhaajiin ja kouluttaa suomen sissejä. Mä kuitenkin rakastan mun miestäni, mut en uskalla ees aatella lähtöä, se ei taitaisi olla kenenkään edun mukaista, koska mun mies palvoo minua ja pelkään että hän saattaisi tehdä itsemurhan.