Lue keskustelun säännöt.
Poikaa syytetään kiusaamisesta enkä tiedä ketä uskoa
09.03.2025 |
En todellakaan ois uskonut että tuon kanssa oltais tässä tilanteessa... Koulusta on aina ennen tullut niin hyvää palautetta eikä kukaan ole koskaan aiemmin kertonut mistään ongelmista. Pojalla on koko ajan ollut kavereita, jotka on käynyt meilläkin ja harrastuksissakin on mennyt hyvin. Mun on vaikeeta uskoa tätä. Torstaina kun luokanvalvoja laittoi viestiä, että koulussa oli otettu mun ja toisen pojan toimesta kovasti yhteen, niin omani kiisti ihan kaiken ja syytti tätä toista poikaa kiusaamisesta vaikka koulussa olivat jotakin tilannetta jo selvitelleet... Soitin luokanvalvojalle perjantaina ja hän mulle kertoi tosi tarkasti mitä torstaina oli käynyt ja lähtökohtaisesti haluan opettajaa uskoa. Puhuttelin pojan perjantaina koulun jälkeen ja sanoin, että tämä viikonloppu rauhoitutaan kotona. Sitten hän alkoi itkemään tosi kovasti ja näytti paria mustelmaa, mitkä oli tullut kun tämä toinen poika on koulussa häntä ohi mennen lyönyt jo keskiviikkona. En mä nyt siinä tilanteessa enää ollutkaan varma, että kuka on aloittanut kiusaamaan ja ketä ja tottakai luontaisesti aloin omaa lastani lohduttamaan, kun hän siinä kovasti itki. Eilen illalla sanoi että hän ei enää oo menossa kouluun kun kukaan ei usko häntä ja kaikki on häntä vastaan ja mäkin uskoin eka muita. En tiedä mitä pitäis tehdä.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Uskot tietenkin poikaa! Alat syyttelemään epäpätevää opettajaa ja valitat hänestä rehtorillekin!
Noinhan ap EI tehnyt vaan uskoi opettajaa. Älä vääristele. Mutta opettajakin voi erehtyä eikä ehkä ole nähnyt kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos tässä on nyt joku kiusaamisjuttu taustalla niin miksi kuulen tästä vasta nyt? Ymmärrän, että aikuiset kertoo sen version minkä tietävät. Haluan uskoa opettajaa, mutta mun mielestä tässä on jotakin outoa. Mun poika ei pienestä itke ja nyt kun tämä asia tuli ilmi niin itki ja paljon. Samoin se eilinen "mä en enää mee kouluun" riehuminen... Yritin kysyä että mistä se alkoi ja sanoo ettei tiedä, vaikka varmasti tietää...
Tuo reaktio puoltaa sitä, että on itse aloittanut kiusaamisen. Häpeää kun jäi kiinni.
Sama tuli mieleen. Jos olisi puhtaat jauhot pussissa niin osaisi kyllä kertoa tarkasti. Nyt on tärkeää olla sensitiivinen, että lapsi uskaltaa kertoa sulle kaiken. Tee selväksi, että sulle voi sanoa mitä vain. Tuo asia täytyy selvittää, jotta molempien poikien olo koulussa paranee. Jos nyt on liian kova poikaa kohtaan niin on vaarana, että hän ei enään halua tai uskalla kertoa ja tilanne menee koko ajan enemmän solmuun.
>mun ja toisen pojan toimesta kovasti yhteen, niin omani kiisti ihan kaiken ja syytti tätä toista poikaa kiusaamisesta vaikka koulussa olivat jotakin tilannetta jo selvitelleet...
jep, ihan vain toinen tappeli
Uskot poikaasi. Soitat huomenna rehtorille ja pyydät selvittää valvontakameroiden tallennukset ja muiden oppilaiden haastattelut. Rikosilmoitusta myös. Se on kumma, että aikuisille on itsestään selvää, että käsiksi käymisestä tehdään rikosilmoitus. Lasten kohdalla ei näin tehdä.
Opettajana kerron sen, että pojatkin osaa puhutellessa krokotiilin kyneleet Tappelussa harvoin on vain yksi osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos tässä on nyt joku kiusaamisjuttu taustalla niin miksi kuulen tästä vasta nyt? Ymmärrän, että aikuiset kertoo sen version minkä tietävät. Haluan uskoa opettajaa, mutta mun mielestä tässä on jotakin outoa. Mun poika ei pienestä itke ja nyt kun tämä asia tuli ilmi niin itki ja paljon. Samoin se eilinen "mä en enää mee kouluun" riehuminen... Yritin kysyä että mistä se alkoi ja sanoo ettei tiedä, vaikka varmasti tietää...
Niin, miksi poikasi kertoo vasta nyt? Kun on itse syytettynä.
Sana sanaa vastaan -tilanteissa valehtelu on yksi osa peliä. Totuutta tietysti pitää aina pyrkiä tavoittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minun äitini on pahoinpidellyt minua tilanteissa, missä hänen olisi pitänyt puolustaa minua. En ole missään tekemisissä enää. Päättele siitä.
Vierailija kirjoitti:
Opettajana kerron sen, että pojatkin osaa puhutellessa krokotiilin kyneleet Tappelussa harvoin on vain yksi osapuoli.
Ei ne kyyneleet ilman tunteita tule... Kyllä pojatkin kokee eri tunteita ihan aidosti. Ja varmasti sekä kiusattu että kiusaaja kokevat useita eri tunteita kun aikuiset heitä kuulostelevat.
Sanoisin, että itku on hyvä merkki. Jos ei tunne mitään ja on välinpitämätön, on taas erittäin huolestuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos tässä on nyt joku kiusaamisjuttu taustalla niin miksi kuulen tästä vasta nyt? Ymmärrän, että aikuiset kertoo sen version minkä tietävät. Haluan uskoa opettajaa, mutta mun mielestä tässä on jotakin outoa. Mun poika ei pienestä itke ja nyt kun tämä asia tuli ilmi niin itki ja paljon. Samoin se eilinen "mä en enää mee kouluun" riehuminen... Yritin kysyä että mistä se alkoi ja sanoo ettei tiedä, vaikka varmasti tietää...
Niin, miksi poikasi kertoo vasta nyt? Kun on itse syytettynä.
Se on ihan yleistä, että lapsi ei aina heti kerro, jos sitä kiusataan.
Jos ap ei ole ennen huomannut pojassaan käytöshäiriöitä tai merkkejä luonnehäiriöstä, niin kyllä saattaa puhua tottakin. Eli joku on ensin lyönyt, sitten poika on myöhemmin kostanut tai aloittanut tappelun sen takia. Ei opettajat huomaa läheskään kaikkea kiusaamista muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika selvä kiusaaja erityisesti kun poika ei ole aiemmin kertonut kotona kiusaamisesta. Itku ja viha on häpeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos tässä on nyt joku kiusaamisjuttu taustalla niin miksi kuulen tästä vasta nyt? Ymmärrän, että aikuiset kertoo sen version minkä tietävät. Haluan uskoa opettajaa, mutta mun mielestä tässä on jotakin outoa. Mun poika ei pienestä itke ja nyt kun tämä asia tuli ilmi niin itki ja paljon. Samoin se eilinen "mä en enää mee kouluun" riehuminen... Yritin kysyä että mistä se alkoi ja sanoo ettei tiedä, vaikka varmasti tietää...
Niin, miksi poikasi kertoo vasta nyt? Kun on itse syytettynä.
Itse opin jo hyvin varhaisessa lapsuudessa, että äidiltä ei saa myötätuntoa tai puolustusta, ellei päässyt käyttämään minua välineenä isäni pahoinpitelyyn. Jos konflikti tuli ulkopuolelta eli ongelma oli joku toinen lapsi tai aikuinen, äiti rankaisi aina minua. En sitten tietenkään enää kertonut, jos jouduin ongelmiin, sillä äidin strategiat olivat lähinnä hyökätä minua kohtaan ja käskeä pyllistämään kiusaajalle, jotta tämä saa pahoinpideltyä minua enemmän.
Lapsi ei lähtökohtaisesti halua aiheuttaa ongelmi vanhemmilleen ja jos häntä rangaistaan siitä, että joutuu ongelmiin (vaikka vaan sinisilmäisyyttään), niin hän oppii jo hyvin nuorena pitämään omat asiat itsellään.
Ja kiusaajissa todellakin on noita itse uhriutuvia yksilöitä. Aikuisissakin, eli myös toisten lasten vanhemmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näihin selvittelyihin meneekin opettajilta ihan liian paljon aikaa. On pois opetuksesta niiden lasten osalta , jotka haluavat oppia ja hoitavat asiansa moitteettomasti.
Aivan mahdoton tietää miten asiat on menneet. Vain se on varmaa että joku valehtelee, mutta kuka, sitäpä ei välttämättä selville saada. Ei voi kuin toivoa ettei tuo touhu jatkuisi, toki yrittäisin vielä selvittää.
Yleensä noita selvittäessä on parasta kysyä siltä omalta lapseltaan, että mitä SINÄ teit. Yleensähän noissa jutuissa lapsi syyttää toista ja mitä tämä teki. Saa aina paremman kuvan tapahtumista, kun selvittää mitä lapsi teki itse omasta mielestään. Siinä ei vielä edes ota puolia, kenen syytä mikäkin oli, vaan selvittää mitä on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Aika selvä kiusaaja erityisesti kun poika ei ole aiemmin kertonut kotona kiusaamisesta. Itku ja viha on häpeää.
Kyllä se voi tuollaisessa tilanteessa olla myös ihan aitoa epätoivoa, jos on tullut väärinkohdelluksi ja kaikki aikuiset, joiden kuuluisi olla omalla puolella, syyttävätkin itseä väkivaltaan reagoimisesta.
Tuo on ihan tyypillistä kiusaajille, että menevät tekemään pahaa, ja sitten kun saavatkin itse turpaansa, uhriutuvat. Lapsen pitäisi olla zeniläinen pyhimys, jotta tietäisi reagoida kaikkeen pahantekoon vain vanhemmille kantelemalla, sen sijaan että yrittäisi luonnolliseen tapaan ensin itse puolustaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä et sitä lasta puolusta, niin kukas sitten. Oma poika oli myös kerran kuulemma ihan tuosta vaan alkanut potkia muita, ja opettaja oli ihan omin silmin nähnyt. Kyseessä oli kuitenkin ns. jälkireaktio aikaisempaan tönimiseen, mitä opettaja ei ollut nähnyt.
...tai niin ainakin poikasi sinulle sanoi. Oliko kenenkään muun sanaa siitä aiemmasta "tönimisestä"?
Vittuteolettekujalla. TikTok on TÄYNNÄ ohjeita miten vanhemmille valehdella.
Ne tönijät myönsivät tönimisen. Ei se potkiminen oikein ollut, mutta tiesin heti, että tässä ei nyt ole koko tarina. Poika oli itse aina ollut se heikompien puolustaja, joten oli vähän kummallista, että oli yhtäkkiä ryhtynyt väkivaltaiseksi ilman mitään syytä.
En oikein ymmärrä, että miksi pitää vastata noin aggressiivisesti, jos kaikkien tarina ei menekään niin kuin sulla on käsikirjoitus asiasta päässäsi.
Vaikka itse olisi kiusaaja oikeasti ja tietäisi sen kyllä hyvin, niin siinä vaiheessa kun opet ja vanhemmat alkavat kysellä asiasta, helpointahan se on alkaa syyttää sitä toista. Se aloitti... Siksi nämä ovat monesti niin pirullisia ratkottavia.
On mahdollista että lapsesi on kertonut kiusaamisestaan aiemmin jollekin aikuiselle, joka ei uskonut tai tehnyt asialle mitään. Tällaista olen nähnyt paljon. Tai sitten hän valehtelee ja on vain yksiselitteisesti kiusaaja. Todistajia varmaan kaivataan.