Lue keskustelun säännöt.
Toisten treffien jälkeen ihan ok mies
09.03.2025 |
Nyt av-sisaret auttakaa mitä tässä pitäisi tehdä ja ajatella.
Takana 20 vuoden kaoottinen ja epävakaa avioliitto, missä ex-miehellä mt-ongelmia ja liitto päättyi exän toimesta fyysiseen väkivaltaan. Suhteessa oli myös exän osalta pettämistä, valehtelua, haukkumista.
Olen käynyt nyt kaksi kertaa Tinder-deitillä yhden mätsin kanssa ja jotenkin ihmeissäni enkä tiedä mitä ajatella ja pitäisikö edetä vai ei. Olemme molemmat 47v.
Mies vaikuttaa jotenkin tavalliselta enkä enää kaoottisen avioliiton jälkeen tiedä mikä on normaalia. Hän on hyvin jalat maassa oleva, tuntuu rehelliseltä (korjaa heti jos sanoi jotain virheellisesti tekemisistään), korkeasti koulutettu, lapseton, ei kehuskelee ja ylpeile millään (vaikka tiedän että voisi googletuksen perusteella). Ei päde, besserwisseröi tai korosta itseään. Ulkonäkö normaali, 7/10 ehkä.
Ei ole halausta kummempaa ollut tähän mennessä, molemmat treffit olleet julkisella paikalla. Mies ei ole vonkannut. Käytännössähän mies on edelleen lähes tuntematon enkä kyllä tässä vaiheessa mitään intiimiä haluaisikaan.
Olen kysynyt itseltäni onko kemiaa? Ei mitään jalat alta vievää. Mutta ihan kunnollisen oloinen mies, ehkä tasaisen turvallisen oloinen. Olen kysynyt itseltäni voisinko kuvitella jotain intiimiä hänen kanssaan? Ehkä jossain vaiheessa myöhemmin mutta ei vielä.
Nyt mietin että kannattaako vielä tapailla? En haluaisi turhaan hukata kummankaan aikaa jos tästä ei tulekaan mitään. Miltä tässä vaiheessa pitäisi tuntua jos haluaisi jotain enemmän? Vai enkö tajua kaoottisen avioliiton jälkeen että tämä ns tavallisen tasainen mies edustaakin normaalia tasapainoista ihmistä ja käsitykseni parisuhteen jatkuvasta draamasta on vääristynyt exän vuoksi.
Kommentit (51)
"Eikä ole vielä kaksien treffien jälkeen saanut aikaan polttavaa himoa ja halua. Ehkä ymmärrätte. Kaipaan kuitenkin syvällistä rakkauden tunnetta enkä mitään kädenlämpöistä kaverisuhdetta."
Polttava himo ja halu; onko sulla kaikki hyvin. Syvällinen rakkauden tunne; oliko sitä sun kokemuksen mukaan se epästabiili 20 v suhde sitä. Polttavaa himoa ja syvällistä rakkautta. Onko tää provo, siis oikeesti aikuinen ihminen. Jos, nii suosittelen terapiaa tai sitt jatkat samaan malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ajatuksia muilta keski-ikäisiltä, jotka ovat aloittaneet uuden pitkän parisuhteen. Miltä teistä tuntui kyseisen henkilön kanssa heti alusta alkaen?
Oliko kyseessä jalat alta vievä mies/nainen heti ensi tapaamisella? Vai oliko kyseessä ns kunnollinen, rauhallinen ja ok ihminen, ja vasta ajan myötä kun tutustuitte, rakastuit palavasti? En siis halua päätyä mihinkään ihan ok suhteeseen sen vuoksi että pitää olla suhteessa. Kyllä minäkin haluan kemiaa ja syvää rakkauden tunnetta.
ap
Mulla hyvin samanlainen tausta joskin tuollainen kaoottisuus ja mt-ongelmat tulivat vasta lopussa, liiton ajauduttua kriisiin muutenkin. Väkivaltaakin oli ja meni pitkän aikaa kunnolla toipua siitä suhteesta. Aloitin uuden suhteen noin 1,5v eron jälkeen, välissä kevyt tapailu. En olis sillonkaan varmaan siihen lähtenyt ellei kyseessä olis ollut just tuollainen tosi vahvasti kipinöivä tapaus eli sitä ei jotenkin voinut kiertää tai välttää.. meidän oli pakko olla yhdessä. Mies oli harrastuksesta tuttu niin se helpotti tottakai, itselle ainakin helpompi ihastua ja rakastua ennalta tuttuun kun voi jotenkin luottaa jo suoraan jonkun verran. Mutta mulle tämä oli sellainen jalat alta -tapaus ja sellainen että mitään miettimistä ei ole ollut koko aikana. Vieläkin perhosia vatsassa kun nähdään ja ollaan oltu nyt jo 3,5v yhdessä.
Neuvoisin että tapaa rennosti ja ilman paineita pari kertaa vielä ja jos ei tule kummempaa vetovoimaa niin ehkä hän ei ole sinun ihmisesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
🤣
Mikä naurattaa?
Pyy pyy
Vierailija kirjoitti:
"Eikä ole vielä kaksien treffien jälkeen saanut aikaan polttavaa himoa ja halua. Ehkä ymmärrätte. Kaipaan kuitenkin syvällistä rakkauden tunnetta enkä mitään kädenlämpöistä kaverisuhdetta."
Polttava himo ja halu; onko sulla kaikki hyvin. Syvällinen rakkauden tunne; oliko sitä sun kokemuksen mukaan se epästabiili 20 v suhde sitä. Polttavaa himoa ja syvällistä rakkautta. Onko tää provo, siis oikeesti aikuinen ihminen. Jos, nii suosittelen terapiaa tai sitt jatkat samaan malliin.
Mitä ajat kommentillasi takaa? On ihan normaalia (kai) haluta parisuhteeseen himoa ja syvää rakkautta. Muuten kyseessä on kaverisuhde.
Voithan sinä tapailla ja edetäkin. Selvitellä millaista se on tuon avioliiton jälkeen. Mitä menetät? Aikaa ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eikä ole vielä kaksien treffien jälkeen saanut aikaan polttavaa himoa ja halua. Ehkä ymmärrätte. Kaipaan kuitenkin syvällistä rakkauden tunnetta enkä mitään kädenlämpöistä kaverisuhdetta."
Polttava himo ja halu; onko sulla kaikki hyvin. Syvällinen rakkauden tunne; oliko sitä sun kokemuksen mukaan se epästabiili 20 v suhde sitä. Polttavaa himoa ja syvällistä rakkautta. Onko tää provo, siis oikeesti aikuinen ihminen. Jos, nii suosittelen terapiaa tai sitt jatkat samaan malliin.
Mitä ajat kommentillasi takaa? On ihan normaalia (kai) haluta parisuhteeseen himoa ja syvää rakkautta. Muuten kyseessä on kaverisuhde.
Kaksien treffien jälkeen! Ja tuolla taustalla. Totta kai eroottisuus ja syvä rakkaus kuuluu parisuhteeseen, mut hei, jotain realismii, ett kaksien treffien myötä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ajatuksia muilta keski-ikäisiltä, jotka ovat aloittaneet uuden pitkän parisuhteen. Miltä teistä tuntui kyseisen henkilön kanssa heti alusta alkaen?
Oliko kyseessä jalat alta vievä mies/nainen heti ensi tapaamisella? Vai oliko kyseessä ns kunnollinen, rauhallinen ja ok ihminen, ja vasta ajan myötä kun tutustuitte, rakastuit palavasti? En siis halua päätyä mihinkään ihan ok suhteeseen sen vuoksi että pitää olla suhteessa. Kyllä minäkin haluan kemiaa ja syvää rakkauden tunnetta.
ap
Mulla hyvin samanlainen tausta joskin tuollainen kaoottisuus ja mt-ongelmat tulivat vasta lopussa, liiton ajauduttua kriisiin muutenkin. Väkivaltaakin oli ja meni pitkän aikaa kunnolla toipua siitä suhteesta. Aloitin uuden suhteen noin 1,5v eron jälkeen, välissä kevyt tapailu. En olis sillonkaan varmaan siihen lähtenyt ellei kyseessä olis ollut jus
Toisten treffien loppuaika istuttiin rauhallisessa baarissa jutellen ja koin että molemmilta poistui sellainen jännitys ja vieraskoreus ja näki todellisempaa minää. Meillä on samanlainen ammatillinen tausta joten on ollut helppo löytää keskustelun aiheita.
Mutta ei ole helppoa ja mietin ehkä liikaa sitä mitä nyt jo pitäisi tuntea tai olla tuntematta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miksi et jatkaisi. Eipä tuo hirveästi ota jos ei annakaan.
Jos ei osaa alussa laittaa hommaa poikki vaikkei kiinnosta, niin sitä vaikeampaa se on kun tutustutaan enemmän. Suhde alkaa etenemään omalla painollaan ja on hankala enää pakittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ajatuksia muilta keski-ikäisiltä, jotka ovat aloittaneet uuden pitkän parisuhteen. Miltä teistä tuntui kyseisen henkilön kanssa heti alusta alkaen?
Oliko kyseessä jalat alta vievä mies/nainen heti ensi tapaamisella? Vai oliko kyseessä ns kunnollinen, rauhallinen ja ok ihminen, ja vasta ajan myötä kun tutustuitte, rakastuit palavasti? En siis halua päätyä mihinkään ihan ok suhteeseen sen vuoksi että pitää olla suhteessa. Kyllä minäkin haluan kemiaa ja syvää rakkauden tunnetta.
ap
Itse koen kemiaa kaikkiin naisiin jotka täyttävät ikä- ja ulkonäkö kriteerit. Eikö se oli riittävästi kemiaa kun sperma ja pillumehu sekoittuvat?
Just tämä on miehen kriteeri, kunhan on reikä ja sen ympärillä jotain kudosta oikeissa paikoissa. Me naiset ajattelemme ja analysoimme liikaa, vai vielä kipinää, entäs värinää, tärähtelyä, jyrinää, säihkettä, hyytelöä, veteliä polvia, perhosia jne, jne.
Jos ei hyvä mies kelpaa, päästä menemään. Mitä sinä miehellä edes tässä vaiheessa teet, terapeutiksiko???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannataa nusasta sitä ja sit päätät onko hyvä.
Jotkut tuntevat kipinää heti, jos ovat tunteakseen. Toiset lämpiävät hitaammin. Kolmannet eivät edes kaipaa sitä kipinää, ja heille riittää että suhde on ihan ok. Ulkopuolisen on vaikea sanoa näitä toisen puolesta. Itse en jatkaisi, koska tiedän että minulla se kipinä ei syty enää myöhemmin jos ei sitä alussa edes jollain tasolla ole. Toisaalta minun on myös suhteellisen helppo löytää ihmisiä, joiden kanssa sitä on, joten ei ole mitään tarvetta tyytyä kädenlämpöiseen suhteeseen. Sinulla voi olla toisin.