Ihastuminen holtittomaan naiseen

 Olette ihan alussa eikä voi yhtään tietää mitä tuosta tulee, joten anna vain mennä ja selvitä onko nainen edes sinusta pitemmällä tähtäimellä kiinnostunut. Muutaman tapaamiskerran perusteella ei kannata vielä tehdä pitemmälle meneviä johtopäätöksiä. Varmaan on vain se, että tunteita on, ainakin sinulla. Olisi hölmöä jättää tapailu ihmiseen, johon on vahvasti ihastunut. 

Naisen alkoholinkäyttö voi olla ihan tilapäistä, hän voi vaikka surra eroa tai jotain muuta asiaa. Ette tunne toisianne vielä yhtään, oikeastaan vähän pelottavaakin lukea, miten pienistä jutuista tehdään tosi pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

 Olette ihan alussa eikä voi yhtään tietää mitä tuosta tulee, joten anna vain mennä ja selvitä onko nainen edes sinusta pitemmällä tähtäimellä kiinnostunut. Muutaman tapaamiskerran perusteella ei kannata vielä tehdä pitemmälle meneviä johtopäätöksiä. Varmaan on vain se, että tunteita on, ainakin sinulla. Olisi hölmöä jättää tapailu ihmiseen, johon on vahvasti ihastunut. 

Naisen alkoholinkäyttö voi olla ihan tilapäistä, hän voi vaikka surra eroa tai jotain muuta asiaa. Ette tunne toisianne vielä yhtään, oikeastaan vähän pelottavaakin lukea, miten pienistä jutuista tehdään tosi pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Tapailu kannattaa lopettaa heti jos tuntuu vähänkin että toinen ei ole itselle sopiva. Elämme vain kerran.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla todella niin, että näen vikoja koska omat fiilikset on niin vahvoja. Hyviä havaintoja.

Tänään oli todella hauskaa taas ja fiilikset vaan nousee. Ehkä en irl ole näin takakireä sitten, joskin itsekin ihmettelen mitä hän minussa näkee.

Alkoholia hänellä kuluu joka vkl, eikä olla parikymppisiä vaan hän lähemmäs 30 ja itse jo yli. On humalassa sellainen suojeltava, että sekin stressaa, että alanko stressata hänen puolestaan. En siis vaan että paneeko jotain vaan että sattuuko jotain.

Jotain neuroepätyypillistä minussa toki on, kuten vanhemmissanikin, mutta mitään diagnoosia ei ole, kun koulu sujui hyvin ja kavereitakin löytyi. Näkyy tässä turhassa ajattelusta ja stressissä erikoisista asioista. En suosittelisi itseäni kuin max kaltaiselleni.

Ap

Eli hän on jotain 28-29? Ei tuossakaan iässä kerran viikossa juominen vielä kuulosta alkoholismilta, jos on sinkku ja elämäntilanne sen sallii. Millä tavalla suojeltava? Herääkö sinussa vain suojelunhalu vai onko hän ihan talutettavassa kunnossa joka kerta, voisiko sammua hankeen jos joku ei katsoisi perään yms?

Ei tuossa mielestäni ole viitteitä siitä, että suhteesta ei tulisi mitään tai ettei hän pystyisi sitoutumaan suhteeseen. Jos haluat lapsia ja perheen, niin sitten voi miettiä tarkemmin. 

Enemmän tässä naisen puolesta huolettaa. Ap on ihmissuhteissaan niin välinpitämätön, että ei edes muista niiden naisten _nimeä_, joita on tapaillut pidempään(?!). Nyt on ihan salamarakastunut, romantisoiva ja mustasukkainen alkuvaiheessa, mikä ei voi kestää pidemmän päälle tai pahenee kontrolloinniksi. Varsinkin kun jo analysoidaan jotain ison aterian syömistä ja käsirasvan käyttötapaa merkkeinä vaarallisesta "holtittomuudesta"...

Ei nyt ihan vaikuta siltä, että ap on tasapainoinen ja valmis sitoutumaan parisuhteeseen, jossa toisesta välitetään ihmisenä.

Holtittomat naiset on usein täysin estottomia myös lemmen leikeissä. Muuten hankalia.

Outoja kommentteja. Miten spontaanius liittyy siihen, onko uskollinen kumppani? Eivät ihmiset ole mistään tietystä muotista valettuja.

Ettehän te tunne vielä melkein lainkaan. Kuinka monta kertaa olette tavanneet, pari tai kolme? Tutustukaa ensin rauhassa ja ala miettiä tätä siinä vaiheessa, kun tiedät hänestä enemmän. Ei kannata heittää suhdetta hukkaan pelkän spekulaation takia. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen entinen ns jännänainen ja minuun ihastuttiin ja jopa rakastuttiin holtittomasti.

Voin kertoa, että sen jännyyden taustalla oli minun oma tilanne, joka vaati selvittelyä ja minulla ei pohjimmiltaan ollut mitään halua eikä potentiaalia vakavaan suhteeseen.

Tämä taas johti siihen ettei minulla ollut mitään paineita pariutua, pidin hauskaa ja olin tietenkin hauskaa seuraa ja itsevarmuuteni, joka kumpusi siitä ettei minulla ollut mitään hävittävää, kun en suhdetta halunnut, teki minusta vastustamattoman.

Särjin sydämiä, ymmärsin että toisesta tuntui pahalta, mutta se ei mitenkään muuntunut halukseni seurustella oikeasti.

Tuossa onkin yksi paha suunnitteluvirhe ihmisessä. Meitä vetää puoleensa se rentous ja itsevarmuus joka tulee vastapuolelle siitä, ettei hän oikeasti ole laittanut sydäntään peliin.

Tuohonhan naisetkin hatkahtavat jatkuvasti miehissä, siis ihan vain jännämiehissä joilla ei varsinaisesti ole mitään ongelmia. Ei vain kiinnosta oikeasti sitoutua, niin on helppo olla itsevarma ja rento kun ei pelkää menetystä.

Vierailija kirjoitti:

Ettehän te tunne vielä melkein lainkaan. Kuinka monta kertaa olette tavanneet, pari tai kolme? Tutustukaa ensin rauhassa ja ala miettiä tätä siinä vaiheessa, kun tiedät hänestä enemmän. Ei kannata heittää suhdetta hukkaan pelkän spekulaation takia. 

Maan pitää järistä ja pitää kokea kuplivaa intohimoa. Jos tätä ole ei joka ainoa hetki niin kyseessä on tapasuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettehän te tunne vielä melkein lainkaan. Kuinka monta kertaa olette tavanneet, pari tai kolme? Tutustukaa ensin rauhassa ja ala miettiä tätä siinä vaiheessa, kun tiedät hänestä enemmän. Ei kannata heittää suhdetta hukkaan pelkän spekulaation takia. 

Maan pitää järistä ja pitää kokea kuplivaa intohimoa. Jos tätä ole ei joka ainoa hetki niin kyseessä on tapasuhde.

Tuollainen suhde/ ihastus on kai lähinnä sellainen, joka syttyy ja sammuu/ palaa loppuun yhtä nopeasti.

Minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta ihmiseltä. Ehkä hän on vain onnistunut vapautumaan suomalaisesta mielenmaisemasta, siinä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen entinen ns jännänainen ja minuun ihastuttiin ja jopa rakastuttiin holtittomasti.

Voin kertoa, että sen jännyyden taustalla oli minun oma tilanne, joka vaati selvittelyä ja minulla ei pohjimmiltaan ollut mitään halua eikä potentiaalia vakavaan suhteeseen.

Tämä taas johti siihen ettei minulla ollut mitään paineita pariutua, pidin hauskaa ja olin tietenkin hauskaa seuraa ja itsevarmuuteni, joka kumpusi siitä ettei minulla ollut mitään hävittävää, kun en suhdetta halunnut, teki minusta vastustamattoman.

Särjin sydämiä, ymmärsin että toisesta tuntui pahalta, mutta se ei mitenkään muuntunut halukseni seurustella oikeasti.

 

Tuossa onkin yksi paha suunnitteluvirhe ihmisessä. Meitä vetää puoleensa se rentous ja itsevarmuus joka tulee vastapuolelle siitä, ettei hän oikeasti ole laittanut sydäntään peliin.

Tuohonhan n

Kyllä voi olla itsevarma ja tosissaan. Ja kaikista tärkeintä on emotionaalinen läheisyys. 

No ap, miten tämä juttu on jatkunut?

Vierailija kirjoitti:

Tuossa onkin yksi paha suunnitteluvirhe ihmisessä. Meitä vetää puoleensa se rentous ja itsevarmuus joka tulee vastapuolelle siitä, ettei hän oikeasti ole laittanut sydäntään peliin

Tämä on tullut kyllä selväksi ja koettua. En tiedä mistä persoonallisuushäiriöstä on kyse kun ensin leperrellään vakavia ja sitten myöhemmin vedetään kaikki takas ja pelkkää läppäähän se vaan oli hei!

Ois kiva kuulla tästä lisää, tunnistan itseni kuvauksesta holtiton nainen. Etenkin nuorempana. Nyt jo iän myötä tasoittunut.

Up

Up