Miehen pakonomainen juominen

Mun mies teki tota samaa, ikää kun tuli niin ei jaksanut enää kun krapulat tyoi pahemmaksi. Lopetti sitten. Mä olen paljon nuorempi ni jaksan vielä.

Vierailija kirjoitti:

Suurin selittäjä kalsarikännäilylle on virikkeetön koti. Brenkku antaa edes pienen hetken vapautta hälinästä ja hölinästä, mitä perhe tuottaa.

Juoppo keksii aina syyn juomiselleen. 

Parisuhteessa voi käydä niin, kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Positiivisesta esimerkistä käy tapaus perheestä, jossa ei käytetty lainkaan alkoholia ja jonka elämästä pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein tarinoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa voi käydä niin, kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Positiivisesta esimerkistä käy tapaus perheestä, jossa ei käytetty lainkaan alkoholia ja jonka elämästä pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein tarinoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä

Tuossa on ideaa. Kissakeitto tulille, niin lakkaa viina maistumasta. Hyvä mummo! 👵🏻🙏

Minä ainakin vaihtaisin alkoholin koska tahansa herkulliseen kissankihakeittoon. Mutta mistäpä sitä saisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin selittäjä kalsarikännäilylle on virikkeetön koti. Brenkku antaa edes pienen hetken vapautta hälinästä ja hölinästä, mitä perhe tuottaa.

Totta. Minulla tosin ei perhettä mutta ahtaassa tylsässä kerrostalossa meni juomiseksi. Omassa talossa tai mökillä paljon mielekästä tekemistä. Pihatöitä mm niin mieli virkeä eikä tee mieli juoda. Näin ainakin minulla. M37

Ehkä kyse on enemmänkin siitä, että löytää itselleen mielekästä tekemistä, joka on parempaa kuin juominen.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin vaihtaisin alkoholin koska tahansa herkulliseen kissanlihakeittoon. Mutta mistäpä sitä saisi

Helppo juttu. Tästä saat reseptin

Kissanlihakeitto

400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)

1 l vettä

1 tl suolaa

1 tl kokonaisia maustepippureita

1 laakerinlehti

1 sipuli

3 porkkanaa

100 lanttua

50 g palsternakkaa

50 g juuriselleriä

6 perunaa

10 cm purjoa

2 rkl tuoretta persiljaa

Ryyppääminen on nuorten hupia. Pyrittiin töissäkin siihen, että henki haisee koko ulkomaanreissun ajan. Sitten oli se huvibudjetti, jos sitä rahaa ei jaksettu ryypätä, niin seuraavana vuonna budjetti pieneni. 4-kymppiseksi asti jaksoi hyvin, sitten se ei enää hauskaa ollutkaan. Nyt 25 vuotta raittiina.

Alkoholi voi aiheuttaa aivoinfarktin mutta vähemmän haitalliset päihteet ovat laittomia. Tämä on niin typerää tämä suomalainen päihdepolitiikka.

Vierailija kirjoitti:

Ryyppääminen on nuorten hupia. Pyrittiin töissäkin siihen, että henki haisee koko ulkomaanreissun ajan. Sitten oli se huvibudjetti, jos sitä rahaa ei jaksettu ryypätä, niin seuraavana vuonna budjetti pieneni. 4-kymppiseksi asti jaksoi hyvin, sitten se ei enää hauskaa ollutkaan. Nyt 25 vuotta raittiina.

Noinhan se varmasti on. Kiitos myös reseptistä, meinaan kyllä kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Olikohan se eilen kun mietin mitä kaikkea ikävää, harmillista ja montaa tympeää asiaa alkoholisoitunut entinen puoliso aiheutti.

Olkaa ihmiset ystävienne tukena jos kuulette jonkun parisuhteessa olevan sen kolmannen, alkoholin.

Yhdenkään puolison ei tarvitse katsoa juopottelevaa puolisoa.

Se silmien kiiluminen kun oli aika ostaa olutta....niitä päiviä piisasi.

 

Huomaa juuri kommentistasi miten alkoholismi syntyy salakavalasti etenkin parisuhteessa kaltaistesi välinpitämättömien ja itsekkäiden ihmisten kanssa. "Heräät" asiaan vasta sitten, kun se alkaa vaikuttaa sinuun. Sitä ennen et ole noudattanut omaa neuvoasi olla kanssaihmisen tukena, vaan olet itsekkäästi sivuuttanut koko aiheen. Alkoholismi vaatii pitkän ajanjakson muodostuakseen ongelmaksi, ja se on sairaus, joka vaatii huomiota. Jos et ole aiemmin asiaan puuttunut, niin epäinhimillisin teko on hylätä pulassa oleva ihminen, ja sen jälkeen kaataa lisää pahaa oloa ja syyllistämistä hänen niskaansa. Miksi niin usein (funktionaaliset) alkoholistit nähdään ihmisarvottomana jätteenä, vaikka heidän ongelmiensa taustalla on sairaus, sekä todennäköisesti muuten pitkään jatkunut ja kuormittava elämäntilanne.