Ihmetyttää miksi Gene Hagman ja vaimonsa viruivat jopa viikon kuolleina. Eikö lapset ole
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aika normaalia, että aikuiset lapset ovat yhteydessä vanhempaansa kerran viikossa, jos ei ole mitään erityistä. Ja jos äitini ei sitten vastaa, kun soitan, en heti huolestu, koska hänellä voi olla jokin meno, josta en tiedä. Yrittäisin seuraavana päivänä uudellleen ja sitä seuraavana. Varmaan kolmannella yrityksellä sitten huolestuisin ja pyytäisin jotakuta lähellä asuvaa tarkistamaan tilanteen.
Minä soitin kotiin joka toinen viikko tai kerran kuukaudessa.
Minä kerran vuodessa, jouluaattona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse yhteydessä vanhempiisi joka päivä? Genellä on ollut nuorempi puoliso huolehtimassa hänestä, miksi pitäisi olla jatkuvasti yhteydessä?
Soitan äidilleni aamuin illoin. Kuulostat kylmäkiskoiselta ihmiseltä.
Sinä taas kuulostat todella tylsistyneeltä trollaajalta, sääliksi käy teikäläisiä. -eri
Hagman oli elänyt vielä viikon (?) vaimonsa kuoleman jälkeen.
Itse olen kuukauden-parin välein jossain yhteydessä vanhempiini. Miten usein pitäisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aika normaalia, että aikuiset lapset ovat yhteydessä vanhempaansa kerran viikossa, jos ei ole mitään erityistä. Ja jos äitini ei sitten vastaa, kun soitan, en heti huolestu, koska hänellä voi olla jokin meno, josta en tiedä. Yrittäisin seuraavana päivänä uudellleen ja sitä seuraavana. Varmaan kolmannella yrityksellä sitten huolestuisin ja pyytäisin jotakuta lähellä asuvaa tarkistamaan tilanteen.
Hackmanilla oli pitkälle edennyt Alzheimer, ja vaimo toimi omaishoitajana. Lapset eivät todellakaan soittele myöhäisvaiheen dementiassa enää suoraan vanhemmalle, joka ei osaa siihen puhelimeen enää vastata. Silti kummallista että kukaan lapsista ei pariin viikkoon ollut kiinnostunut isänsä ja äitipuolen voinnista. Viittaisi siihen että olivat vieraantuneet toisistaan.
Uusperheistä on sellainen vaikutus. Etenkin kun lapset on saman ikäisiä kuin vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö iäkkäillä ja sairailla (varakkailla) käy säännöllisesti kotiapua?
Vaimo oli terve ennen äkillistä sairastumistaan, halunnut itse varmaan pääsääntöisesti hoitaa kotinsa. Henkilökunnan palkkaamisessa on riskinsä eikä moni halua että vieraita pyörii arjessa omissa nurkissa jatkuvasti, eihän siinä ole mitään yksityisyttä.
Ei kerran viikossa käyvä siivooja ole mitään jatkuvaa nurkissa pyörimistä.
Monesti nämä uusiovaimot haluavat karkottaa suvun päivittäisestä elämästä. Siinä syy lasten vähäiseen kommunikointiin höperön ukon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aika normaalia, että aikuiset lapset ovat yhteydessä vanhempaansa kerran viikossa, jos ei ole mitään erityistä. Ja jos äitini ei sitten vastaa, kun soitan, en heti huolestu, koska hänellä voi olla jokin meno, josta en tiedä. Yrittäisin seuraavana päivänä uudellleen ja sitä seuraavana. Varmaan kolmannella yrityksellä sitten huolestuisin ja pyytäisin jotakuta lähellä asuvaa tarkistamaan tilanteen.
Minä soitin kotiin joka toinen viikko tai kerran kuukaudessa.
Minä kerran vuodessa, jouluaattona.
Miksi vaivaudut silloinkaan?
Miksei heillä ollut turvarannekkeita, jotka olisivat ehkä auttaneet? Hankkikaa sellaiset vanhemmillenne, jos ette itse ole yhteydessä.
Lapset eivät olleet kiinnostuneita dementtisen pedaripapan edesottamuksista. Ymmärrän täysin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö iäkkäillä ja sairailla (varakkailla) käy säännöllisesti kotiapua?
Saamaa ihmettelin mielessäni.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kuukauden-parin välein jossain yhteydessä vanhempiini. Miten usein pitäisi olla?
Itse soitan kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kuukauden-parin välein jossain yhteydessä vanhempiini. Miten usein pitäisi olla?
Jos on tuollaisia sairauksia niin luulisi että yhteyksissä ollaan jo huolenpidon takia.
Tosin niinhän se on usein täälläkin ettei vanhuksia käydä katsomassa ja yksinäisiä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kuukauden-parin välein jossain yhteydessä vanhempiini. Miten usein pitäisi olla?
Itse soitan kerran viikossa.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Eikö iäkkäillä ja sairailla (varakkailla) käy säännöllisesti kotiapua?
eihän se Genekään ihan raato ollut. Lisäksi vaimo oli alle 70 ja erittäin hyväkuntoinen. Mutta sitä minäkin ihmettelen, että kun Genen varallisuus on arvion mukaan 80 miljoonaa, niin kyllä noilla rahoilla yleensä sitten käy sitä puutarhuria, siivoojaa jne. Siis joku siivooja kepeästi parikin kertaa viikossa. Lisäksi tilataan kokkipalveluita, käy fysioterapeuttia, käy jumpparia, käy kaikenlaista luksusjuttua, jota nyt USA:ssa on tapana käydä varakkailla ihmisillä.
Ehkä lapset ei olleet kovin usein yhteydessä, koska nainenhan ei ollut niiden äiti. Saattaa olla, että jotenkin blokattu kauemmaksi.
Mitä järkeä on olla rikas, jos joutuu edelleen pesemään itse vessanpyttynsä? Mulla olisi kokki, siivooja ja puutarhuri tuossa tilanteessa sekä höperöityneelle miehelle totta kai oma hoitaja. Kai se talo sen verran iso on, ettei noiden kanssa samassa huoneessa tarvitse aikaansa viettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kuukauden-parin välein jossain yhteydessä vanhempiini. Miten usein pitäisi olla?
Itse soitan kerran viikossa.
Miksi?
Sitä kutsutaan välittämiseksi. Uusi sana sinulle?
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kuukauden-parin välein jossain yhteydessä vanhempiini. Miten usein pitäisi olla?
Jos on tuollaisia sairauksia niin luulisi että yhteyksissä ollaan jo huolenpidon takia.
Tosin niinhän se on usein täälläkin ettei vanhuksia käydä katsomassa ja yksinäisiä ovat.
Olihan hänellä lastensa ikäinen hoitaja kotona tiukasti rahapussissa kiinni. Mihin siinä lapsia tarvitaan?
Toisaalta kävi melkoinen tuuri heille, että noin lähekkäin kuolivat eivätkä siis joutuneet suremaan olettaen että Hackman ei ymmärtänyt vaimonsa kuolemaa. Toki Hackmanille kuolema tuossa iässä ja noilla sairauksilla oli luonnollista ja armoliastakin.
Hackmanilla oli pitkälle edennyt Alzheimer, ja vaimo toimi omaishoitajana. Lapset eivät todellakaan soittele myöhäisvaiheen dementiassa enää suoraan vanhemmalle, joka ei osaa siihen puhelimeen enää vastata. Silti kummallista että kukaan lapsista ei pariin viikkoon ollut kiinnostunut isänsä ja äitipuolen voinnista. Viittaisi siihen että olivat vieraantuneet toisistaan.