Elämäni suurin virhe oli taipua ja ottaa koira perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan mikään ei ole sen koiran vika. Älä sille kosta. Jos mikään  muu ei auta, niin etsit sille paremman kodin, se on sen ansainnut.

Ei kukaan koiralle mitään kosta, mutta koira on kuitenkin ongelma. Ainoa tapa miten ongelma ratkeaa on että koira annetaan pois tai viedään piikille. Ei siinä sen kummempaa ole. Koiria saa uusia jos mieli muuttuu myöhemmin.

Puoliso huolehtikoon, jos on luvannut hoitaa, ap:n ongelma on, että on lapanen. Jos ei aikuinen ihminen saa edes itse haluamaansa lemmikkiään hoidettua, niin ongelma on jokin ihan muu kuin koira.

Vierailija kirjoitti:

Sanot että koira lähtee toiseen kotiin, jos muut ei siitä huolehdi. Meillä mies halusi itselleen koiran ja oli puhetta, että sillä ehdolla saa ottaa, että huolehtii siitä täysin itse. Ei kauaa mennyt, kun alkoi vääntö, että enkö nyt kumminkin voisi sitä ulkoiluttaa. En voi. Antakoot koiran pois, jos ei jaksakaan hoitaa sitä.

Juuri näin. Meillä minä halusin koiran miestä enemmän, joten minulla on myös siitä suurin vastuu. 

Mutta jos ap:n "muut" ovat lapsia, voi syyttää ihan itseään vain. Lemmikkiä ei todellakaan hankita, jollei aikuinenKIN sitä halua, koska se on itsestään selvää, että aikuisen kontolle sen houtaminen jää ja myös kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Just luin tarinan kuinka koira piti antaa pois lapsen takia. Taapero meni härppimään koiraa, joka tietenkin ärsyyntyi ja yritti näykkäistä lasta. Eikö käynyt mielessä komentaa lasta, ettei saa mennä häiritsemään koiraa? Anyway. Ehkä koira ei sovi lapsiperheisiin ollenkaan. 

Mun kokemuksen mukaan koirat ja pikkulapset on hirveän huono yhdistelmä. Joillain poikkeusyksilöillä (koirilla siis) on niin hyvä hermorakenne, etteivät ole moksiskaan mukulan mesoamisesta ja härkkimisestä, mutta iso osa koirista suhtautuu pikkulapsiin vähintäänkin varauksella. Ja mitä pienempi koira, sitä hankalampaa yhteiselo.

Koiralle koti-ohjelmassa oli viimeksi kaikkien jakson koirien uudelleen sijoituksen syynä, etteivät sovi samaan talouteen lasten kanssa. Koirat olivat kaikki pienikokoisia ja osa jo lähtökohtaisesti huonoista oloista. Omien pienten koirieni kanssa on ollut sama juttu: eivät todellakaan tule toimeen lasten kanssa. Täysin ymmärrettävää. Jokainen voi kohdallaan miettiä, paljonko pelottaisi, jos itseä viisi kertaa isompi, ölisevä ja huojuva, esineitä paiskova, raajoillaan huitova, täysin arvaamattomasti käyttäytyvä otus eläisi kanssasi samassa taloudessa. Minua ainakin pelottaisi aivan s..tanasti ja todellakin yrittäisin purra, jos se tulisi liian lähelle.

Ikävää, että koira on jäänyt sinun kontollesi.

Minulle meinasi käydä samoin. Kävin jo katsomassa pentua. Onneksi kävin vielä keskustelun perheen kanssa. Laitoin tyhjän lukujärjestyksen pöydälle ja pyysin merkitsemään vuorot milloin ulkoiluttavat koiraa. Siinä selvisi, että minun pitäisi ulkoiluttaa koiraa kaikki aamut + muutamia iltoja. Tähän tietysti päälle koiran koulutus ja hoiva. 

Viet koirahoitolaan tai Rescue-paikkaan. Ilmoitat persejäsenille (jos kysyvät) paikan ja osoitteen.

Lapsilta puhelimet pois jos ei haluamansa koiran hoito kiinnosta - hehän lupasivat! 

Vie kierrätykseen, anna pois tai rescue-koirakotiin.

Kaikki koirat ansaitsevat kodin, mutta kaikki kodit eivät ansaitse koiraa!