Rakastan edelleen exääni :(

:(

luulin vain :p

jos huolit terapian jälkeen takasin, niin et ole ainakaan helppo=)

kun on vaikeeta, tuollaiset tunteet nousee pintaan. Tuttua minullekin. Kai aika tavallista.



En silti suosittele. Joku syy siihenkin eroon oli? Aika kultaa muistot ja sitä ei muista huonoja aikoja. Ex oli niiiiiin ihana......

oletteko kokeilleet uudelleen kertaakaan suhteen katkettua? Laita paperille asioita? Jos et kokeile, et voi tietää. Mieti rakastatko ihmistä vai tilannetta, koetko eroahdistusta ihmisestä vai tilanteesta?



Minä koen myös eroahdistusta, tilanteesta, mutta samalla tiedän että ero oli oikea ratkaisu. Ahdistus oli todella kovaa noin viikon verran ja jouduin ottamaan lääkettäkin, muta nyt olo rauhoittunut.

ehkä siitä voi jo vetää johtopäätöksiä.



Ainakin valehtelu olisi lopetettava ennen kuin suhde voi pelata.

ehkä siitä voi jo vetää johtopäätöksiä.

Ainakin valehtelu olisi lopetettava ennen kuin suhde voi pelata.

Miehen mielestä hän ei edes valehtele (kun tarinat eivät pidä paikkaansa, jätetään oleellisin AINA kertomatta, yrittää päästä helpolla pälkähästä jne.), ei ainakaan tarkoituksella.

Juu, hiljattain mies aneli eikö saisi toista mahdollisuutta. Totesin siihen, että on saanut jo miljoona mahdollisuutta. Jolloin itsekin (ihme kyllä!) myönsi asian. Myöntää ongelman olevan itsessään, pyytelee anteeksikin asioita mutta... kun loppuviimeksi mikään ei kuitenkaan muutu! Hän "korjaa" tapansa viikoksi-kuukaudeksi ja sitten vanha käytäntö alkaa taas. Ja sitä ei jaksa kukaan :(

Ei se paha ihminen ole. Ei vaan ole oikein sosiaalisia kykyjä, puhumattakaan empatiasta.

Joo, en minä sitä helpolla takaisin ottaisi. Terapiaakin on läpikäytynä jo parilta vuodelta. Ja erokin on jo jonkin aikaa ollut voimassa... mutta miten jatkaa elämää, aloittaa uutta elämänvaihetta? Kun on edelleen täpöillä tunteillaan kiinni tuossa ukkelissa :( Vaikka järkikin sanoo, että ei se onnistu ikinä, jos ei mies muutu radikaalisti. Voiko aikuinen oikeasti muuttua????

ap

Miksi olet ollenkaan tekemisissä?

Unohda tollanen!

ja toisinpäin? Ei minusta olisi siihen, eikä minun mielestäni sellaiseen olisi mitään perusteitakaan.

ap

Miksi olet ollenkaan tekemisissä?

Unohda tollanen!

viestin aloittaja puhui kuin suoraan omasta elämästäni!!!

erotaan ja ollaan. lapsi on!!!

emme riitele juuri ollenkaan ja kun riidelläänemme tee sitä koskaan lapsen nähden.

mies on paljon töissä ja lapsi on ihan tottunut,ettei näe usein isäänsä.

meillä riidat ovat ihan pieniä. esim minä tahtoisin olla yhdessä enemän.

minulle riittää koti-illat,mies on menevämpi!

petyn jäätyäni yksin.

pahana tapana reagoida asioihin "heittämällä" hänet ulos!

nyt vasta taas oli tilanne. pari päivää erossa ja molemmilla sydän rähähtämässä.

me emme kertakaikkisesti kestä olla erossa.

päätimme että nyt laitetaan asiat kuntoon.

muutetaan lähemmäs miehen työpaikkaa,mulle töitä tai koulua ja lapsi hoitoon.

minä(jolla selvittämättömiä sioita)menen vaikka psykologille tai jonnekin tarvittaessa purkamaan kaiken mieleni päällä olevan!!!

tiedämme että kuulumme yhteen,emme kestä erossa oloa...päätimme että onnistumme.

enne kaikkea itsemme takia...ja tottakai lapsen!!!!

Mutta sen muutoksen pitää lähteä omasta itsestä, omasta sisimmästä, pitää itse haluta. Ei kukaan toisen tahdosta tai käskystä muutu.

vaikeista asioista, jotka edelleen keskustelumme jälkeenkin pysyvät selvittämättöminä... Kokaisin kepillä jäätä, olisiko se jo oppinut keskustelemaan tai jopa eläytymään toisen asemaan. Mutta ei. Joten täten täällä silmät punaisina, tuskaani ulos itkien koetan pönkittää itseäni kohtaamaan huomisen vahvana ja pystypäin ja suuntaamaan katseeni tulevaisuuteen ja sen mukanaan tuomiin uusiin mahdollisuuksiin. Ei tunteettoman olion varaan voisi enää elämäänsä rakentaa.



Mutta se sattuu niin...



ap

Mut luulen kumminkin että elämä helpottuu jahka tuska on käyty läpi ja pääset yli siitä juupas-eipäs-jahkailusta joka nyt on vetänyt sua kahtaalle. Lopullinen eron tekeminen tekee kipeää mutta välitilassa roikkuminen on tuskaisaa sekin.

mutta tunteet ei (kummallakaan) seuraa samassa tahdissa.

Järki sanoo kyllä mikä on oikein ja mikä kannattaa. Mutta nää pahuksen tunteet! Vai onko niin, etten ole lapsiltani ehtinyt työstämään tunteitani tarpeeksi... Aika varmaan parantaa, joo. Mutta miten jaksan olla sen välitila-ajan lapsilleni hyvä äiti?



ap

tein tuon toisen ketjun testin...



"käyttää tunteita

näkee kokonaiskuvan

mielikuvitus hallitsee

symbolit ja kuvat

nykyinen ja tuleva

filosofia ja uskonto

tuntee

arvostaa

avaruudellinen hahmotus

tietää esineen toiminnon

pohjaa fantasiaan

esittää mahdollisuuksia

harkitsematon

ottaa riskejä"...

niinpä niin...