Nainen, voisitko seurustella sivistyssanoilla briljeeraavan miehen kanssa?

Laaja sanavarasto on persulle vierasta. Siitä kateus 😂

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Ei se mitään briljeeraamista ole. N

On se.

En, jos se on tyypillinen mies, joka kuvittelee minun olevan se tyhmempi osapuoli.

Mutta jos se mies on oikeasti kionteva, huumorintajuinen, päihteetön, älykäs ja kiva, niin ei ole mitään väliä mikä koulutus tai varallisuus hänellä on. 

Jos tarkoitus on sananmukainen eli omien taitojen esittely, ei kiitos. Jos taas miehen sanavarasto on muuten vain laaja ja hän käyttää sitä tilanteen yms. huomioiden, kyllä kiitos. 

Mä haluaisin jotain esimerkkejä tästä? Siis millaisia sanoja tarkoitetaan? Mistä tietää että kyseessä on briljeeraus eikä ihan vaan normaali puhe? 

Miesystävä tietää paljon talousasioista ja innostuu silloin tällöin juttelemaan niistä. Pitäisikö siitä nyt sitten loukkaantua kun käyttää sellaisia sanoja joiden merkitystä en heti ensikuulemalta tunnista? Sehän on vaan mielenkiintoista oppia uutta ja tutustua sellaisiin aiheisiin, jotka on itselle vieraampia. 

Olisi kaamea ajatus, että pitäisi jotenkin sensuroida omia sanavalintoja siksi että toinen ehkä mahdollisesti saattaa kokea käytetyt sanat liian vaikeiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Ei se mitään briljeeraamista ole. N

Voi olla

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin jotain esimerkkejä tästä? Siis millaisia sanoja tarkoitetaan? Mistä tietää että kyseessä on briljeeraus eikä ihan vaan normaali puhe? 

Miesystävä tietää paljon talousasioista ja innostuu silloin tällöin juttelemaan niistä. Pitäisikö siitä nyt sitten loukkaantua kun käyttää sellaisia sanoja joiden merkitystä en heti ensikuulemalta tunnista? Sehän on vaan mielenkiintoista oppia uutta ja tutustua sellaisiin aiheisiin, jotka on itselle vieraampia. 

Olisi kaamea ajatus, että pitäisi jotenkin sensuroida omia sanavalintoja siksi että toinen ehkä mahdollisesti saattaa kokea käytetyt sanat liian vaikeiksi. 

Ihminen joka mieltää jonkun briljeeraavan on rekisteröinyt jonkun kielteisen, itsessään viriävän tunteen ja laittaa sen kohteen syyksi. Siitä koko sanassa on kyse. Kyse voi olla mikä tahansa sana tai asia, koska sanan briljeeraus merkitys tulee sanojan itsensä mielenmaisemasta. Jos joku soittaa pianoa juhlissa, hän kokee sen briljeeraukseksi tai jos joku loistaa keskustelussa, hän kokee tuon kielteisenä. Yksinkertainen sivistyssanakin voi aiheuttaa reaktion "hän pitää itseään fiksuna" jne.

No ehkä mieluummin käyttäisi niitä oikein toisin kuin armas veljeni. Hän kun kuulee uuden sanan, imee sen mieleensä ja viljelee aivan väärissä paikoissa. Viimeksi hän päätteli jostakin, että "koeponnistaa" tarkoittaa kokeilemista. No tavallaan sitäkin, mutta nyt hän esim. koeponnistaa pihvejä selvittääksen niiden kypsyyden.

Vierailija kirjoitti:

Monesti voi olla niinkin, että henkilö on kuluttanut koulun penkkiä pitkään ja ne sanat tulevat suusta automaationa. Monimutkaisia asioita voi olla helpompi ilmaista käsitteellä, joka on olemassa, mutta ei laajasti käytössä arkipuheessa. Harva jaksaa briljeerata.

Tämä. Ns. "sivistyssanoilla" on myös funktionsa pakata mahdollisimman paljon tietoa pieneen tilaan. M51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen on hassua, että käyttää sivistyssanoja, joiden merkitystä ei oikeastaan tiedä, mutta tiedän vain yhden sellaisen, hänkin on nainen. 

Kyllä sivistyssanojen käyttäminen on ihan normaalia puhetta, ei briljeerausta. Suurin osa ko. sanoista olisi mahdoton kääntää puhekieliseksi.

No eikös tuo esimerkkisi nainen juuri briljeeraa? Yrittää tehdä vaikutuksen vaikka ei itse ihan ymmärrä mistä puhuu?

Briljeeraus tarkoittaa sanakirjassa "loistaa taidoillaan". Eli jos käyttää sanoja, joiden merkitystä ei tunne, ei ole kyse taidoilla loistamisesta, vaan ihan päinvastaisesta. Epäonnistumisesta ja koomiselta vaikuttamisesta.

No, jos aktiivisesti pyrkii "loistamaan taido

Sanan merkitykseen ei kuulu tuollaista eli briljeeraus on pelkästään taidolla loistamista. Se miten sinä suhtaudut jonkun taitavuuteen on kokonaan eri asiaa. Siinä missä X ihailee jonkun taidolla loistamista, Y:n mielestä se on ylpeilyä tai jotain muuta kielteistä. Kyse voi olla vaikkapa alemmuudentunteen viriämisestä.

Tässähän nimenomaan kysyttiin, että mitä mieltä ollaan miehestä joka briljeeraa. Eli juuri yksilöllisellä mielipiteellä on väliä.

Saattaahan sellaisia naisia ja olla, jotka ovat aivan ooh ja aah kun mies esittelee taitojaan sivistyssanojen maailmassa. Aika vähän niitä on, ja paljon vähemmän kuin monet miehet luulevat.

Sanan konnotaatio on päivänselvä, vaikka se ei sanakirjassa luekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin jotain esimerkkejä tästä? Siis millaisia sanoja tarkoitetaan? Mistä tietää että kyseessä on briljeeraus eikä ihan vaan normaali puhe? 

Miesystävä tietää paljon talousasioista ja innostuu silloin tällöin juttelemaan niistä. Pitäisikö siitä nyt sitten loukkaantua kun käyttää sellaisia sanoja joiden merkitystä en heti ensikuulemalta tunnista? Sehän on vaan mielenkiintoista oppia uutta ja tutustua sellaisiin aiheisiin, jotka on itselle vieraampia. 

Olisi kaamea ajatus, että pitäisi jotenkin sensuroida omia sanavalintoja siksi että toinen ehkä mahdollisesti saattaa kokea käytetyt sanat liian vaikeiksi. 

Ihminen joka mieltää jonkun briljeeraavan on rekisteröinyt jonkun kielteisen, itsessään viriävän tunteen ja laittaa sen kohteen syyksi. Siitä koko sanassa on kyse. Kyse voi olla mikä tahansa sana tai asia, koska sanan briljeera

Hämmentävää. Miksi tehdä elämänsä noin hirmuisen vaikeaksi. Aina on ihmisiä jotka osaa tai tietää erilaisia asioita kuin mitä itse. En tajua. 

Riippuu. Jos käyttää luontevasti ja oikeissa paikoissa oikeaan aikaan, niin hyvä, jos puolestaan teennäisenä lisänä ja väärässä tarkoituksessa ilman sarkastista klangia, niin huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin jotain esimerkkejä tästä? Siis millaisia sanoja tarkoitetaan? Mistä tietää että kyseessä on briljeeraus eikä ihan vaan normaali puhe? 

Miesystävä tietää paljon talousasioista ja innostuu silloin tällöin juttelemaan niistä. Pitäisikö siitä nyt sitten loukkaantua kun käyttää sellaisia sanoja joiden merkitystä en heti ensikuulemalta tunnista? Sehän on vaan mielenkiintoista oppia uutta ja tutustua sellaisiin aiheisiin, jotka on itselle vieraampia. 

Olisi kaamea ajatus, että pitäisi jotenkin sensuroida omia sanavalintoja siksi että toinen ehkä mahdollisesti saattaa kokea käytetyt sanat liian vaikeiksi. 

Ihminen joka mieltää jonkun briljeeraavan on rekisteröinyt jonkun kielteisen, itsessään viriävän tunteen ja laittaa sen kohteen syyksi. Siitä koko sanassa on kyse. Kyse voi olla mikä tahansa sana tai asia, koska sanan briljeera

Nojaa. Vaatimattomuus kaunistaa. Oletko kuullut sanontaa?

Itsensä korostaminen on turhaa epävarmuutta.

Huono itsetunto on ehdoton red flag.

30. Vastasit kommenttiin, joka käsitteli minun esimerkkiäni naisesta, joka ei tiennyt sivistyssanojen merkitystä, mutta käytti niitä silti. 

Sanan merkitys tosiaan perustuu siihen miten sitä käyttävä kokee kyseisen asian, mihin viitataan. Se kertoo sanan käyttäjästä eikä välttämästä kohteesta mitään, koska joku muu ei näe kyseistä asiaa mitenkään erityisenä briljeerauksena.

Ei se ole mitenkään sukupuolisidonnaista miten sivistyssanoihin suhtaudutaan. Se riippuu ympäristöstä mihin on tottunut kuten jo aiemmin kirjoitin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin jotain esimerkkejä tästä? Siis millaisia sanoja tarkoitetaan? Mistä tietää että kyseessä on briljeeraus eikä ihan vaan normaali puhe? 

Miesystävä tietää paljon talousasioista ja innostuu silloin tällöin juttelemaan niistä. Pitäisikö siitä nyt sitten loukkaantua kun käyttää sellaisia sanoja joiden merkitystä en heti ensikuulemalta tunnista? Sehän on vaan mielenkiintoista oppia uutta ja tutustua sellaisiin aiheisiin, jotka on itselle vieraampia. 

Olisi kaamea ajatus, että pitäisi jotenkin sensuroida omia sanavalintoja siksi että toinen ehkä mahdollisesti saattaa kokea käytetyt sanat liian vaikeiksi. 

Ihminen joka mieltää jonkun briljeeraavan on rekisteröinyt jonkun kielteisen, itsessään viriävän tunteen ja laittaa sen kohteen syyksi. Siitä koko sanassa on kyse. Kyse voi olla mikä tahansa sana tai asia, koska sanan briljeera

Enpä tiedä. Minusta kyse on siitä jos ei ota yleisöä ja tilannetta huomioon. Jotkut haluavat selkeästi nimenomaan esitellä omia taitojaan ja jopa saada muut kommentoimaan niitä. Minusta se on lapsellista ja epäsosiaalista korostaa itseään, jos tilanne ei sitä edellytä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin jotain esimerkkejä tästä? Siis millaisia sanoja tarkoitetaan? Mistä tietää että kyseessä on briljeeraus eikä ihan vaan normaali puhe? 

Miesystävä tietää paljon talousasioista ja innostuu silloin tällöin juttelemaan niistä. Pitäisikö siitä nyt sitten loukkaantua kun käyttää sellaisia sanoja joiden merkitystä en heti ensikuulemalta tunnista? Sehän on vaan mielenkiintoista oppia uutta ja tutustua sellaisiin aiheisiin, jotka on itselle vieraampia. 

Olisi kaamea ajatus, että pitäisi jotenkin sensuroida omia sanavalintoja siksi että toinen ehkä mahdollisesti saattaa kokea käytetyt sanat liian vaikeiksi. 

Ihminen joka mieltää jonkun briljeeraavan on rekisteröinyt jonkun kielteisen, itsessään viriävän tunteen ja laittaa sen kohteen syyksi. Siitä koko sanassa on kyse. Kyse voi olla mikä tahansa sana tai asia, koska sanan briljeera

Olet siis sitä mieltä, että kuulija on aina väärässä?

Sivistyssanat puheessa on aivan ok, niistä tulee tietyssä ympäristössä ihan se yleiskieli hyvin nopeasti. Ainostaan silloin se vaivaannuttaa, jos henkilö ei selvästi ymmärrä sanasisältöä ja puhuu ihan puuta heinää, kuten eräs mies kerran deiteillä teki. Hävetti hänen puolestaan.

Ei koskaan kannata yrittää kuulostaa fiksummalta kuin on. Se kääntyy vain omaksi häpeäksi.

Jos on fiksu ihminen niin sivistyssanat ok mut tiettyjen sanojen muotiin tuleminen ja niiden hokeminen tekee ihmisestä tyhmän olosen. Just äsken aamutelevisiossa joku hoki narratiivia. Yhdessä podcastissa tyyppi sano parin minuutin aikana viis kertaa sanan narratiivi. Jossain vaiheessa kaikki Alko hokea haasteellinen. Joa mun mies alkaa puhua narratiivista ja kuinka haasteellista jokin on niin palautan kyllä maan pinnalle. No noi ei nyt varsinaisia sivistyssanoja taida olla. Mut nää aina jostain pulpahtavat sanat joita jengi alkaa toistaa kuin papukaijat, mm konteksti. 

Ihmisen sosiaalisen aseman huomaa usein juurikin puheesta. Ammattikoulun käyneellä duunarilla sivistyssanat ovat melko harvinaisia. Korkeammin koulutettu ihminen käyttää näitä sanoja ikään kuin luonnostaan eikä se ole mitään briljeeraamista.

Duunarikin voisi oppia sivistystä jos lukisi enemmän ja katselisi tositeevee ohjelmien sijaan esimerkiksi uutisia ja kiinnostavia dokumentteja.

Voisi pikemminkin kysyä toisin päin, että miksi miehen pitää briljeerata, jos hän itsekin huomaa, että viesti ei niin sanotusti mene läpi hänen kohderyhmässään?

Pitää vain itsepäisesti väittää, että viesti on aivan loistava, mutta naisessa on vikaa.

Silloin miehen varmaankin pitäisi alkaa kosiskella erilaisia naisia, jos ei kykene muokkaamaan ulosantiaan naisille sopivaksi.