Mieheni on enää kuin varjo entisestään, kun jäi työttömäksi
Ei ole saanut uutta työtä ahkerasta hakemisesta huolimatta. 3 kuukautta ollut työttömänä. Joka päivä rustailee hakemuksia, mutta ei ole saanut kutsua edes haastatteluun. Säälittää toinen, kun masentuu selkeästi, koska ei ole aikaisemmin ollut työttömänä. Tuntuu olevan ihan suhteettoman iso kriisi.
Miksei osaavia ihmisiä palkata?
Kommentit (48)
Kuulostaa siltä, että miehesi omanarvontunto on ollut hyvin epäterveellä tavalla sidoksissa siihen, että hän on työelämässä. Ihan hyvä, että joutuu nyt miettimään, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Työpaikkoja ei löydy edes poikkeuksellisen osaaville ja päteville, kiitos vaan paskahallituksen, niin turhaahan se jos ukkos työttömyydestä yöunensa menettää.
Vierailija kirjoitti:
Kannusta opiskelemaan.
Hymähdin tälle fingerporilaisittain ja totean, että monen ongelma nimen omaan onkin, kun ne alkavat toimettomina sieltä kannusta opiskelemaan.
Työttömyys ei sovi miehille sitten yhtään. Parhaimillaankin ovat häpeissään ja alakuloisia, pahimmillaan ratkeavat ryyppäämään ja sit alkaa sohvalla makaaminen, sotkeminen, riidat, mustasukkaisuus, pettäminen, hakkaaminen. Lopulta nainen väsyy ja lähtee ja saa kuulla olevansa vain rahan perään. Niin nähty tämä kuvio.
Eli työtä olis hyvä löytyä asap, ihan mitä tahansa.
Jos miehesi on saanut kenkää, niin onko hän varmasti osaaja?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sun ukkos ainoa osaava. Maa on muuten täynnä paljon osaavampiakin. Yhtään työntekijää ei kannata palkata siksi että vaimo ulisee vauvapalstalla.
Suhteiden tuomasta suojatyöpaikastako siellä huudellaan?
Työn takiako se elää? Kannattais löytää jotain parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Työn takiako se elää? Kannattais löytää jotain parempaa.
Taitaapi tuo elä vaan aika nopiaan loppua, jos ei työtä ole
Mä en taida olla enää edes varjokaan. Olen ollut 10 vuotta työttömänä
Tehkää yhdessä jokin projektiluontoinen homma. Saa tekemistä ja ajatukset hetkeksi muualle.
Näin toimin aikoinaan mieheni kanssa, tepsi hyvin.
Ei ole syytä masentua.
Ihmisen arvo ei riipu työstä tai työttömyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole syytä masentua.
Ihmisen arvo ei riipu työstä tai työttömyydestä.
H3ngissäpysyminen vain sattuu riippumaan
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehesi omanarvontunto on ollut hyvin epäterveellä tavalla sidoksissa siihen, että hän on työelämässä. Ihan hyvä, että joutuu nyt miettimään, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Työpaikkoja ei löydy edes poikkeuksellisen osaaville ja päteville, kiitos vaan paskahallituksen, niin turhaahan se jos ukkos työttömyydestä yöunensa menettää.
Aika vaikea olla menettämättä yöunia kun jollain pitää elääkin ja maksaa laskut. Ainakin näin yksinelävän, ap:n miehellä onneksi ap joka elättää. Työ on valtavan tärkeä asia elämässä. Itse nyt työttömänä 9 kuukautta ja välillä tuntuu että sekoan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en taida olla enää edes varjokaan. Olen ollut 10 vuotta työttömänä
Minä taas rakastan elämääni, vaikka olen ollut pois työelämästä yli 25 vuotta. Elämä on niin paljon muutakin kuin työ. Se on pelkkä pakollinen paha.
Olet vaan tukena. Leivo hänelle kakku, se piristää aina, Käykää lenkillä jne. Ei se mikään maailmanloppu ole.
Rupea itsekin. Olette samassa veneessä.
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys ei sovi miehille sitten yhtään. Parhaimillaankin ovat häpeissään ja alakuloisia, pahimmillaan ratkeavat ryyppäämään ja sit alkaa sohvalla makaaminen, sotkeminen, riidat, mustasukkaisuus, pettäminen, hakkaaminen. Lopulta nainen väsyy ja lähtee ja saa kuulla olevansa vain rahan perään. Niin nähty tämä kuvio.
Eli työtä olis hyvä löytyä asap, ihan mitä tahansa.
Johtuu siitä, että yhteiskunta arvottaa miehiä työn mukaan.
Samasta syystä esim. sairaudesta johtuva hiustenlähtö ei "sovi" naisille sitten yhtään.
Kyse on kulttuurisista odotuksista, millainen hyvän miehen tai hyvän naisen kuuluu olla.
Ei ole sun ukkos ainoa osaava. Maa on muuten täynnä paljon osaavampiakin. Yhtään työntekijää ei kannata palkata siksi että vaimo ulisee vauvapalstalla.