Kerro surullisin tietämäsi tavallisen ihmisen kohtalo?

Vierailija kirjoitti:

Laukku-Leena

Laukku-Leenallahan oli asiat hyvin? Vittuuntui omiin sukulaisiin ja kirjoitti kun sossut kiusaa yhteydenotoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä tuohon laitosasiaan, että laitokseen pääseminen ei myöskään takaa sitä, että saisi apua ongelmiinsa. Kun ei ole syntynyt minkäänlaista luottamussuhdetta mihinkään ja kotona sinut on opetettu vaikenemaan kaikesta, ei sitä osaa sanallistaa kokemaansa ja hätäänsä vieraille aikuisille. Lisäksi lapset ovat mestareita piilottamaan kokemansa. Laitoksessa voidaan kiinnittää huomio pelkkään oireeseen näkemättä koskaan mikä totuus sen takana on.

Vallankin me ei-internetaikana eläneet emme saaneet oikein mistään mitään tietoa. Itse muistan ala-asteikäisenä kävelleeni kirjastoon etsimään tietoa siitä miten palovammat hoidetaan, jotta sain paikattua itseni kuntoon. Kömpelösti sidotut haavat paidan alle ja kouluun. Kukaan ei osannut aavistaa mitään, kun kyseessä oli kuitenkin rauhallinen, hyvin koulussa pärjäävä lapsi. Jos tuolloin olisi ollut pääsy internetiin, olisin varmasti törmännyt sivustoihin missä tarjotaan apua

Tästä tuli jotenkin paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini oli narkkivanhempien lapsi vaikka asui sijaisperheessä ja sellainen hänestä tuli itsekin, siis narkki, ei sijaisperhe. Se perimä, se perimä.

Ei niinkään geeniperimä vaan traumatausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini oli narkkivanhempien lapsi vaikka asui sijaisperheessä ja sellainen hänestä tuli itsekin, siis narkki, ei sijaisperhe. Se perimä, se perimä.

 

Ei niinkään geeniperimä vaan traumatausta.

Esimerkiksi päihdetaipumuksille on usein ihan fyysisiä syitä, jotka voi olla tietyiltä osin perinnöllisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni toivoi lasta puolisonsa kanssa. Kun vuosi oli kulunut he hakeutuivat lapsettomuushoitoihin. Mitään syytä ei löytynyt, hoidot aloitettiin. Ensin kevyet, sitten rankemmat. Hormonikuureja ja toiveiden ylläpitämistä. Heillä tuli mahdollisuudet julkisella täyteen, siirtyivät yksityiselle. Käyttivät säästönsä.

Itkettää vieläkin, kun muistan sen päivän, kun ystävä kertoi, että kaikki on nyt kokeiltu. Ei ole rahaa eikä voimavaroja enää jäljellä. Jäivät kokonaan lapsettomiksi, tämä on edelleen syvä haava ystäväni elämässä. Se toivossa riippuminen vuodesta toiseen...sitä oli rankkaa myötäelää, enkä voi edes kuvitella mitä ystäväni vaimonsa kanssa kävi läpi.

Miksi HITOSSA ei tossa vaiheessa mies vaihda naista, ja hommaa sellaista jonka saa raskaaksi?

Heillä oli epäyhteensopivat geenit, tai nainen vain maho kokonaa.

A) syy voi olla miehessä

B) syy ei kuumassakaan: vain yhdessä he eivät voi saada lasta (olisiko lapsi liian vammainen, ettei luonto aloita raskautta), mutta molemmat voivat saada lapsen eri ihmisen kanssa

"Miksi HITOSSA ei tossa vaiheessa mies vaihda naista, ja hommaa sellaista jonka saa raskaaksi?

Heillä oli epäyhteensopivat geenit, tai nainen vain maho kokonaa."

______

"Tiesitkö, että vika voi olla myös miehessä?

1800-luvulla ei vielä tiedetty."

______

"Yli 35-vuotiailla miehillä alkoi näkyä vaikeuksia saada lapsia. Jos miehen ikä oli puolestaan yli 40-vuotta, olivat miehestä johtuvat hedelmöitysongelmat jo merkittäviä.

Ongelmat johtuvat sperman laadusta. Miesten ikääntyessä sperman DNA heikkenee. Tästä seuraa hedelmöitysvaikeuksia. Myös keskenmenoriski on korkeampi, jos mies on yli 35-vuotta."

https://www.vau.fi/raskauden-yrittaminen/miehen-hedelmallisyys/viimeine…

Oma elämä..67v ja kaikki ollut aina päin persettä..arvaa v i t u t t a a k o?

Vierailija kirjoitti:

Lähipiiristä isäni elämä on kyllä tavallaan aika karu. Olen isäni ensimmäinen lapsi, vanhempani ovat aina asuneet erillään eikä heillä ole ollut koskaan varsinaista parisuhdetta. Isä toivoi hartaasti lisää lapsia ja löysi ihanan kumppanin, ja sai toisen lapsen ollessani kouluikäinen. Kun olin yläasteella, äitipuoleni ja pikkusisarukseni kuolivat onnettomuudessa. Olen myös isovanhempieni, jotka hekin olivat hyvin lapsirakkaita, ainoa lapsenlapsi.

Mitä ihmeellisiä tässä muka on? Tavallista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiiristä isäni elämä on kyllä tavallaan aika karu. Olen isäni ensimmäinen lapsi, vanhempani ovat aina asuneet erillään eikä heillä ole ollut koskaan varsinaista parisuhdetta. Isä toivoi hartaasti lisää lapsia ja löysi ihanan kumppanin, ja sai toisen lapsen ollessani kouluikäinen. Kun olin yläasteella, äitipuoleni ja pikkusisarukseni kuolivat onnettomuudessa. Olen myös isovanhempieni, jotka hekin olivat hyvin lapsirakkaita, ainoa lapsenlapsi.

Mitä ihmeellisiä tässä muka on? Tavallista elämää.

Ei ole kyllä mitenkään tavallista nykypäivänä että ihmiseltä kuolee vaimo ja lapsi.

Nekin ovat surullisia tapauksia, joissa lapsi/teini/nuori vammautuu onnettomuuden tai esim. piilevän sydänsairauden myötä.

Fyysinen liikkumiskyky saattaa säilyä ja elossa ollaan, mutta aivot toimivat puutteellisesti, saattaa puuttua puhekykyä ja ajatus/muisti katkeilee/katoaa/ei toimi ja ollaan täysin holhottavia. Aikamoinen lasti vanhempien harteille kaikin puolin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laukku-Leena

Laukku-Leenallahan oli asiat hyvin? Vittuuntui omiin sukulaisiin ja kirjoitti kun sossut kiusaa yhteydenotoillaan.

Ei ollut asiat hyvin. Isä teki itsarin, kun Leena oli teini. Leena oli äitinsä omaishoitaja kunnes äiti kuoli. Sisarukset ajoivat Leenan kissoineen kotoa pois. Leena eli taivasalla satunnaisia lyhyehköjä aikoja lukuunottamatta lähes 20 vuotta. Kärsi mielenterveysongelmista, terveysongelmista ja lopulta kuoli syöpään. Syövän kanssa eli pitkään kipujen ja rajun alapäävuodon kanssa. 

Käydessäni Auschwitzin keskitysleirillä opas kertoi, etteivät kaikki uhrit välttämättä kuolleet kaasukammiossa. Heidät siirrettiin elävinä poltettaviksi. Saksalainen sotilas oli jälkeenpäin kertonut menettäneensä mielenterveytensä, kun näki raskaana olevan nuoren naisen synnytyksen käynnistyneen juuri, kun häntä työnnettiin hihnaa pitkin uunin tulimereen. Tämä ajatus sai minut voimaan niin pahoin että melkein oksensin. Miettikää, pieni vauva syntyy suoraan kuolemaansa! Ja sen äidin tuska!

Helena Koivu.

Tuksu "tunkki" Tukiainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laukku-Leena

Laukku-Leenallahan oli asiat hyvin? Vittuuntui omiin sukulaisiin ja kirjoitti kun sossut kiusaa yhteydenotoillaan.

Ei ollut asiat hyvin. Isä teki itsarin, kun Leena oli teini. Leena oli äitinsä omaishoitaja kunnes äiti kuoli. Sisarukset ajoivat Leenan kissoineen kotoa pois. Leena eli taivasalla satunnaisia lyhyehköjä aikoja lukuunottamatta lähes 20 vuotta. Kärsi mielenterveysongelmista, terveysongelmista ja lopulta kuoli syöpään. Syövän kanssa eli pitkään kipujen ja rajun alapäävuodon kanssa. 

Niin, mutta hänelle tarjottiin kyllä apua ja paljon vuosien aikana, mutta ei kelvannut. Syöpä koskettaa muitakin, ja yleensä hoitoja otetaan vastaan, Leena ei halunnut. Se vittuuntuminen yhteiskuntaan oli oma tragediansa, mutta kyllä Leenalla olisi mennyt varmasti paremmin jos olisi ylpeytensä niellyt .

Riittää kun katsot maailmalle, jossa lapsia kuolee nälkään tai menettää väkivaltaisesti henkensä. Sitä tapahtuu Afrikassa (esim. Sudanissa, Ruandassa ja useissa muissa), kaukoidässä, Etelä- Amerikassa jne. Myös luonnonmullistuksista kärsivät sekä lapset että aikuiset. Ja  köyhyys on lisääntynyt. Meidän lasten ongelmana on usein ylipaino tai somen tuomat sairaudet.

Tämä maailma ei ole valmis.

Olkaamme kiitollisia meidän tilanteesta ja älkäämme valittako koko ajan kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laukku-Leena

Laukku-Leenallahan oli asiat hyvin? Vittuuntui omiin sukulaisiin ja kirjoitti kun sossut kiusaa yhteydenotoillaan.

Ei ollut asiat hyvin. Isä teki itsarin, kun Leena oli teini. Leena oli äitinsä omaishoitaja kunnes äiti kuoli. Sisarukset ajoivat Leenan kissoineen kotoa pois. Leena eli taivasalla satunnaisia lyhyehköjä aikoja lukuunottamatta lähes 20 vuotta. Kärsi mielenterveysongelmista, terveysongelmista ja lopulta kuoli syöpään. Syövän kanssa eli pitkään kipujen ja rajun alapäävuodon kanssa. 

Niin, mutta hänelle tarjottiin kyllä apua ja paljon vuosien aikana, mutta ei kelvannut. Syöpä koskettaa muitakin, ja yleensä hoitoja otetaan vastaan, Leena ei halunnut. Se vittuuntuminen yhteiskuntaan oli oma tragediansa, mutta

On se silti surullinen kohtalo.

Kamalaa :( Luin tästä ja nyt itken :( Miten voi olla elämä noin kamala. Ahdistaa ja surettaa. Tollasia aineita ei pitäisi saada kenenkään käsiin  

Martin Grayn kokemat tapahtumat ovat kyllä aika pysäyttäviä. Ensin meni koko lapsuusperhe Treblinkassa ja sitten kun aloitti uuden elämän Jenkeissä, niin vaimo ja lapsi kuolivat. "Kaikkien rakkaitteni puolesta".

Vierailija kirjoitti:

Seurasin Instagramissa jonkin aikaa tiliä "Surupäiväkirja",exmies tap poi itsensä ja 6v tyttönsä. Lopetin seuraamisen kun tuli niin pas ka fiilis.

Jos hait ap jotain tälläistä niin kyllä ymmärrä miten sinulle voi  tulla paraempi ja iloisempi olo!

Ei tule parempi eikä iloisempi olo, enhän minä niin väittänytkään. Vaan omat murheet ei tunnu niin isoilta. Ap 

On niin suunnaton ja lukematon määrä järkyttäviä kohtaloita etten yksittäiseen kykene osoittamaan. Päivittäin voi lehdistä lukea, ainoa " parannus" on että nykyään voi saada erilaista ja monenlaista vertaistukea, jos kykenee hakemaan ja ottamaan vastaan. Yhden kerron joka lapsesta lähtien on riipaissut sieluani: Isäni tädin mies oli sodassa ja vaimonsa odotti kaksosia. Vaimolle ilmoitettiin että miehensä oli kadonnut, tänäpäivänäkään ei mitään selvyyttä siihen kohtaloon koskaan tullut. Miten vaimo on kyennyt mitenkään menemään eteenpäin elämäänsä niin järkyttävän epätietoisuuden kanssa, toivoo ja odottaa, odottaa ja toivoo.  Ei ole silloin ollut mitään tukiryhmiä ja vertaistukea antaa hänelle. Hän toivoakseni jaksoi sen voimalla kun kaksosiaan odotti. Ja tietääkseni jotenkin jaksoi, oikein miellyttävä ihminen, pidin hänestä niin paljon että koulumatkallani poikkesin lähes päivittäin häntä katsomassa lapsena. Kaksospojista on kasvanut kaksi täydellistä herrasmiestä.