Kerro surullisin tietämäsi tavallisen ihmisen kohtalo?

Joensuun 4-vuotiaan Mikon kidutus kosketti syvältä. Ei se itse moppaaminen välttämättä suurin suru, vaan se miten yksin hymyilevä ja silti niin iloinen poika kuoli vailla välittäviä vanhempia.

Myös se Helsingissä tapahtunut vauvan näännytys. Itkee koko ajan nälkäänsä harhaisen äidin katsoessa, kunnes lopulta itku loppuu ja pian myös elämä.

Amerikassa oli tapaus myös pienen pojan kidutuksesta. Esiteini-ikäiset pakottivat taaperon syömään pattereita, tunkivat tavaraa pyllyyn ja heittivät junaraiteille.

Kaikki lapsiin ja eläimiin liittyvät epäkohdat saa halaamaan omia lapsia ja lemmikkejä vielä vähän enemmän ja sanomaan, miten paljon niitä rakastaa.

Ikuiseen kadotukseen joutuminen.

Vierailija kirjoitti:

Joensuun 4-vuotiaan Mikon kidutus kosketti syvältä. Ei se itse moppaaminen välttämättä suurin suru, vaan se miten yksin hymyilevä ja silti niin iloinen poika kuoli vailla välittäviä vanhempia.

Myös se Helsingissä tapahtunut vauvan näännytys. Itkee koko ajan nälkäänsä harhaisen äidin katsoessa, kunnes lopulta itku loppuu ja pian myös elämä.

Amerikassa oli tapaus myös pienen pojan kidutuksesta. Esiteini-ikäiset pakottivat taaperon syömään pattereita, tunkivat tavaraa pyllyyn ja heittivät junaraiteille.

Kaikki lapsiin ja eläimiin liittyvät epäkohdat saa halaamaan omia lapsia ja lemmikkejä vielä vähän enemmän ja sanomaan, miten paljon niitä rakastaa.

Tuo tapaus oli Englannissa, joskus 90-luvun alussa.

Itsemurhat, anoreksiat ja autismit tavallisia täällä. 

Perheellinen nainen jolla oli kiva elämä. Lapset, mökit ja matkat. Hyvä työ. Tuli ero, mies jätti.

Kaikki meni. Nyt sairas ja erakoitunut. Asuu pienessä mökissä yksin. 

Älkää avautuko henkilökohtaisista asioistanne tällä palstalla. Kuten vastauksista huomaa, aloittaja tai muu henkilö vastaa kertomuuksinne niin ilkeästi ja satuttavasti kuin osaa. Älkää altistako itseänne pahuudelle, antako traumojanne pahan leikkikaluksi. Toiseksi, anonyymius on vuonna 2025 harha. Netissä ei ole mitään anonyymiutta enää. Kuka tahansa jonkinasteisilla hakkerointitaidoilla saa oikean nimenne ja tietonne, sekä osaa yhdistää vastauksianne eri kyselyistä.

On kohtuullisen helppoa näin selvittää koulutus, traumat, varallisuus, perhe- ja terveystiedot teihin, omien vapaaehtoisesti antamienne vastausten perusteella. Toisin sanoen profiloida teitä omiin tarpeisiinsa.

Kovia kokeneena neuvoni teille, jotka olette kohdanneet vaikeita asioita. Tutut: uni, ravinto ja liikunta kuntoon. Sitten ihmissuhteita, edes yksi ystävä auttaa. Resilienssiään voi kehittää. Terapiaa, joku jolle puhua. Itselläni on myös selviytymiskonsteja pahantekijöitä vastaan. Tietyt nopeatempoiset biisit ovat apunani. Työnnän mielessäni pahat ihmiset "roskikseen". Niin naurettavalta kun se kuulostaakin, se auttaa. En kannata kostoa enkä väkivaltaa. Vaan työnnän mielikuvani heistä lähimpään roskikseen, fyysisesti kädellä liikkeen tekien, musiikin tahtiin. Tämä on itseasiassa hauskaa, enkä satuta ketään, enkä myöskään jousta omista periaatteistani tai vahingoita sisäistä minääni toivomalla kenellekään pahaa. Herkkyyttään ei kannata menettää, mutta omien rajojensa asettamista on hyvä harjoitella. Nollatoleranssi minkäänlaiselle epäystävällisyydelle kotona, työssä, missä tahansa. Pahuudesta puhumattakaan, sitä ei tarvitse sietää yhtään.

Hyvää päivää kaikille vastaajille, pitäkää huolta itsestänne.

nosto

Eräs tyttö, joka 15 vuotiaana raiskattiin ja tuli raskaaksi. Hän joutui lastenkotiin. Kun lapsi syntyi, hän oli viikon sairaalassa vauvan kanssa. Kävin silloin katsomassa häntä, kun oltiin tavallaan kavereita.

Tyttö oli aivan hulluna vauvaansa ja oli valinnut sille nimenkin. Mutta samana päivänä, kun heidän piti päästä pois sairaalasta, vauva vietiin tytöltä. Hänet pakotettiin allekirjoittamaan joku paperi siitä, että luopuu huoltajuudesta. Kylällä puhuttiin silloin, että tytön huuto ja itku oli kuulunut sairaalassa joka paikkaan. Hän ei koskaan enää saanut nähdä lastaan, mutta joutui vielä pitkään pumppaamaan maitoa, joka meni hänen vauvalleen.

Tyttö teki itsemurhan 20 vuotiaana

Vierailija kirjoitti:

Joensuun 4-vuotiaan Mikon kidutus kosketti syvältä. Ei se itse moppaaminen välttämättä suurin suru, vaan se miten yksin hymyilevä ja silti niin iloinen poika kuoli vailla välittäviä vanhempia.

Myös se Helsingissä tapahtunut vauvan näännytys. Itkee koko ajan nälkäänsä harhaisen äidin katsoessa, kunnes lopulta itku loppuu ja pian myös elämä.

Amerikassa oli tapaus myös pienen pojan kidutuksesta. Esiteini-ikäiset pakottivat taaperon syömään pattereita, tunkivat tavaraa pyllyyn ja heittivät junaraiteille.

Kaikki lapsiin ja eläimiin liittyvät epäkohdat saa halaamaan omia lapsia ja lemmikkejä vielä vähän enemmän ja sanomaan, miten paljon niitä rakastaa.

Ymmärrän hyvin. Minäkin olen vegaani.

En aina meinaa kestää kaikkea sitä pahuutta, mitä eläimet joutuvat kohtaamaan ihmisren vuoksi

Siinä missä maailmansotien uhrimääristä puhutaan sadoissa miljoonissa, niin samoissa lukemissa on länsimaiden mielisairaaloissa kuolleiden lukumäärät.

Ennen vanhaan mielisairaalaan jouduttiin ja siellä elettiin yleensä kuolemaan asti, pois pääsi hyvin harva. Hoitomuotoina sähköshokit ja toimintakykyä lamaava lääkitys. Potilailla tehtiin myös paljon myös lääketieteellisiä kokeita.

Syyksi sairaalaan passittamiseen saattoi olla esim. suvussa käynnissä oleva perintöriita. Asiasta tietoa enemmän yle areena podcastissa: hulluuden historia. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs tyttö, joka 15 vuotiaana raiskattiin ja tuli raskaaksi. Hän joutui lastenkotiin. Kun lapsi syntyi, hän oli viikon sairaalassa vauvan kanssa. Kävin silloin katsomassa häntä, kun oltiin tavallaan kavereita.

Tyttö oli aivan hulluna vauvaansa ja oli valinnut sille nimenkin. Mutta samana päivänä, kun heidän piti päästä pois sairaalasta, vauva vietiin tytöltä. Hänet pakotettiin allekirjoittamaan joku paperi siitä, että luopuu huoltajuudesta. Kylällä puhuttiin silloin, että tytön huuto ja itku oli kuulunut sairaalassa joka paikkaan. Hän ei koskaan enää saanut nähdä lastaan, mutta joutui vielä pitkään pumppaamaan maitoa, joka meni hänen vauvalleen.

Tyttö teki itsemurhan 20 vuotiaana

Ei mitään kylien huhuja

Uutisissa oli jokunen kuukausi sitten palestiinalaismies, jolta oli räjähtänyt työpaikka. Se mietti minne mennä. Kotitalokin oli pommitettu. Vaimo kuollut. Lapset kuolleet. Tältä oli viety kaikki mitä ihmiseltä pystyy viemään. 

Ihminen joka jumiutui vauvapalstalle. Selaa tätä illat pitkät ja jutellessa kertoo mitä siellä luki. Häntä tavatessa miettii kahdesti ennen kuin tulee tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni menetti pikkusisaruksensa perhesurmassa. Olimme silloin yläasteikäisiä teinejä ja tämä tekijä oli perheen "isä".

Miten uskaltaa olla tekemisissä tuollaisen kanssa?

Miten niin uskaltaa? Tarkoitatko että miten uskaltaa olla tekemisissä ystävän kanssa?

Sill on isänsä geenit

Oli tämä olevinaan hauskakin vitsi, että mollaat toista siitä että tällä on samat geenit kuin isällään?

Kukaan me emme ole vastuussa vanhempien tekemisistä ja tuollainen vertailu onnihan hanurista.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisella kysymyksellä ja niiden vastauksella ei sinun murheet parane. Ei varmasti.

Sukulaiseni lapsi, aikuinen.

Seitsemän eri diagnoosia mm. Anoreksia, masennus, autismi, adhd, epävakaa persoonallisuushäiriö. Ihan helvettiä koko perheen elämä vuosikaudet. Kymmeniä itsemurhayrityksiä. Sisarus meni perässä. Koko suku aivan rauniona koko asiasta. 

Onko nyt iloisempi mieli?!

 

Im-yritys on huvittava termi, koska ihminen, joka haluaa lähteä, tekee sen kerralla oikein. Se on fakta. 

Vierailija kirjoitti:

Joensuun 4-vuotiaan Mikon kidutus kosketti syvältä. Ei se itse moppaaminen välttämättä suurin suru, vaan se miten yksin hymyilevä ja silti niin iloinen poika kuoli vailla välittäviä vanhempia.

Myös se Helsingissä tapahtunut vauvan näännytys. Itkee koko ajan nälkäänsä harhaisen äidin katsoessa, kunnes lopulta itku loppuu ja pian myös elämä.

Amerikassa oli tapaus myös pienen pojan kidutuksesta. Esiteini-ikäiset pakottivat taaperon syömään pattereita, tunkivat tavaraa pyllyyn ja heittivät junaraiteille.

Kaikki lapsiin ja eläimiin liittyvät epäkohdat saa halaamaan omia lapsia ja lemmikkejä vielä vähän enemmän ja sanomaan, miten paljon niitä rakastaa.

Se oli Milo, idari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisella kysymyksellä ja niiden vastauksella ei sinun murheet parane. Ei varmasti.

Sukulaiseni lapsi, aikuinen.

Seitsemän eri diagnoosia mm. Anoreksia, masennus, autismi, adhd, epävakaa persoonallisuushäiriö. Ihan helvettiä koko perheen elämä vuosikaudet. Kymmeniä itsemurhayrityksiä. Sisarus meni perässä. Koko suku aivan rauniona koko asiasta. 

Onko nyt iloisempi mieli?!

 

Im-yritys on huvittava termi, koska ihminen, joka haluaa lähteä, tekee sen kerralla oikein. Se on fakta. 

Enpä sanoisi ihan noinkaan. Esimerkiksi isäni olisi onnistunut jos siskonsa ei olisi sattunut silloin tulemaan paikalle. Hänen ei siis pitänyt olla siellä, mutta onneksi olikin.

Tuttu vakavasti mt-ongelmainen, nettinörtti. Vainoaa ihmisiä netissä ja haukkuu julkkinaisia vauvapalstalla. Ns. kaverit koostuu samanlaisesta sakista. 

en kyllä sen surullisempaa tiedä.

Japanilainen tyttö nimeltä Junko Furuta. Hän oli ihan tavallinen japanilainen koulutyttö, joka kärsi hirvittävän kohtalon. M25