Kiusaajat eivät koskaan joudu vastuuseen

Vierailija kirjoitti:

Heidät palkitaan jopa presidentin viralla, joten kertoo tästä kansasta paljon.  Kiusaaminen tuomitaan, mutta silti sitä ilmiselvästi salaa ihaillaan. Ei ihme, kun sitä ei saada kuriin, tämä kansa on sadistinen!

Psykopaatit ja narsistit eivät ymmärrä toisia ihmisiä, sehän se ongelma. Siksi kiusaavat, koska ei ole ymmärrystä toisesta ihmisestä. Päässä vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karma kostaa.

Toivottavasti tai sitten kiusattu tukijoukkoineen mahdollisimman pirullisella tavalla.

Pekka-Eric vai????

Kun itse valitin kiusaajalleni että "sinä k*sipää, kiusasit minua koulussa" niin se tuumasi vain että sitä ei tapahtunut. Tuosta noin vaan. Kiusaaminen on vallankäyttöä. 

Tunteet heittelevät, kunhan se pohjavire säilyy samana. So sorry about that.

HILJAINEN HYVÄKSYJÄ EI OLE KIUSAAJA!

Minä kakkasin kiusaajani kalliiseen reppuun, siis sinne sisälle. Tyyppi veti kilarit! Oli niin nöyrää poikaa muutaman viikon.

Syyllinen ei koskaan löytynyt.

Rakkaudesta se hevonenkin potkii 😁

Vierailija kirjoitti:

HILJAINEN HYVÄKSYJÄ EI OLE KIUSAAJA!

Osa ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Karma tarkoittaa sitä, että sen minkä itse kylvää, joutuu myös itse niittämään, ennemmin tai myöhemmin.

Sen mukaan se tarkoittaa siis sitä, että he jotka joutuvat kiusatuksi tänään niittävät mitä itse ovat aikanaan kylvänneet.

Joko tässä tai aikaisemmassa elämissä.

Muista tuo kun saat syövän.

Pitäisi vissiin naida se kiusaaja, eikä mitään multa puuttuisi, jos vaan antaisin sille periksi? 

Suurin osa kiusaamisesta on huonoa käytöstä minkä tarkoitus on ärsyttää mahdollisimman paljon esimerkiksi niin että joku hermostuu ja vetää turpaan ja sitten voi uhriutua ja hakea korvauksia saadakseen päihteitä.

Vierailija kirjoitti:

Olisi muuten mukava lukea joskus juttuja jossa kiusaaja oikeasti on joutunut vastuuseen tekemisistään.

Tiedän kaksi tapausta.

 

Toinen oli luennoitsija yläasteella, joka oli saanut kiusaajansa, muistaakseni kolme, korvausvastuuseen. Maksoivat kuulemma vielä aikuisenakin korvausta palkastaan. 

Toinen oli kaverini, jonka kiusaajille ala-asteella ensin yritettiin antaa vain pojat on poikia. Lopulta kuitenkin rankaistiin, ja kaveri sai korvausta kiusaamisesta. Ihan liian vähän kylläkin kärsimykseen verrattuna, mutta sen ikäiselle iso summa. 

"Pikkupojat kiusaa, isot pojat puuttuvat"

Omin silmin tullut todistettua, että niin tytöt kuin pojat kiusaavat. Ja ne isot tytöt ja isot pojat katsovat vierestä. Jotkut jopa nauravat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joutuu.Heille on laitettava rajat.Toki esim.entisiin parisuhteisiin liittyvissä seikoissa ei yleensä ole kyse kiusaamisesta vaan puhutaan jo eri nimikkeistä.

Älkää jääkö yksin.Hakekaa tukea ja apua.Meillä on jokaisella oikeus omaan rauhaan elämässämme.

Koulukiusaamisiin myös on puututtava jokaisen aikuisen joka sitä huomaa.Lapsia ja nuoria on autettava.Kauheita tilanteita lapsille jos he tietää et aikuiset huomaa kiusaamisen mutta eivät välitä tai pitävät vähäpätöisenä tms.

Pitäisikö missään tilanteessa puhua kiusaamisesta? Puhuttaisiin väkivallasta mieluummin. Sitähän se on.

Väkivaltaa se onkin. Henkistä ja fyysistä. Meihin vaan on saatu upotettua tuo "koulukiusaaminen" niin täydellisesti, että se hämää. Sama kuin työpaikkakiusaaminen. Noiden termien tarkoitus on hämätä sekä vähätellä ongelman vakavuutta. Mikä on sinänsä käsittämättömän typerää. Tuo ilmiö maksaa yhteiskunnalle miljardeja joka vuosi. Silti siihen ei puututa juuri lainkaan.

Turhaan täällä kinataan kuka on kiusaaja ja joutuuko ikinä vastuuseen.

Malakian 4 lukuun on kirjattu kaikki tarvittava tieto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä KAIKKI työpaikkakiusaamisjutut ovat naisvaltaisilla työpaikoilla koska nainen on naiselle susi.

Miehillä varmaan korkeampi kynnys kertoa kiusaamisesta?

Miehet ovat hieman erilaisia tuossa asiassa. Meillä kestää kauemmin luoda niitä kaverisuhteita. Naisilla usein riittää, että työpaikalla on miehiä - saavat automaattisesti syyn "liittoutua". Varsinkin nykyaikana vaihtuvuus työpaikoilla sekä etätyön määrä hidastavat noiden ryhmien muodostumista. Toki miehilläkin kiusaamista tapahtuu, mutta sen haaremin luominen ympärilleen kestää kauemmin. Eikä kiusaaja kykene haastamaan ketään ilman sitä tukea.

"Miten tekijän olisi vaikea tunnistaa mikä on väkivaltaista käyttäytymistä?"

Näytät itse erinomaista esimerkkiä tuossa asiassa. Keskityt kaikkeen epäolennaiseen sen sijaan, että vaivautuisit ajattelemaan asiaa itse. Et kykene. Yrität suunnata huomion aina jonnekin muualle - pois kiusaajasta, eli itsestäsi. Olet kiusaaja luonteeltasi sekä sielultasi.

Kiusaajat tosiaan aika harvoin joutuvat vastuuseen teoistansa. Ehkä saavat pienet sakot tai joutuvat puhutteluun jos oikein hyvin käy, eli toisin sanoen eivät joudu kunnolla vastaamaan teoistansa. 

Kiusaamisen uhrit sitten kantavat tekojen seuraukset psyykkisen kärsimyksen ja mielenterveysongelmien kautta mikä tietenkin on epäreilua mutta minkäs teet.

Itse uskon karmaan ja jälleensyntymiseen. Eli että kiusaajat joutuvat kyllä maksamaan teoistaan jollain tavalla jos ei tässä elämässä niin jossakin tulevassa elämässä sitten. Pahat teot eivät jää noteeraamatta ja hyvittämättä jollain tasolla. Toki kiusaamisen uhria tämä ajatus ei välttämättä juurikaan lohduta, koska hän ei rangaistusta näe. 

Minua ei enää kiusata. Teen pahoja tekoja, jos joku yrittää. Kiitos kiusaajat koulussa. Vaimoni ja lapseni eivät pelkää minua, miksi pitäisikään. Olen hirviö, jos minua kiusataan.

Vierailija kirjoitti:

Moni muuttuu kiusatusta kiusaajaksi, jos löytää tarpeeksi yksinäisen uhrin omalle sadismilleen. Ja silloin se sadismi on niin lähellä omaa kokemusta, että seksuaaliset fantasiat toimivat sen purkuvoimana.

Saman kiusaajaringin sisällä moni mies on paljastanut todellisen luonteensa runkatessaan kyrpäänsä kovaksi he toistelevat pääkiusaajan omia sanoja.

Tunnistan ilmiön (en tuota runkkausta nyt tarkoita). Minua kiusattiin koko peruskouluajan. Joskus harvoin, kun minä en ollut se kiusaamisen kohde juuri sillä hetkellä, olin hetken aikaa jopa hieman iloinen. Pari kertaa menin jopa kiusaamiseen mukaan. Tajusin kuitenkin että en siitä saanut mitään. En kokenut sitä millään lailla tyydyttäväksi (onneksi). Jättäydyin pois ja palasin siksi kiusatuksi. Ainoa vaihtoehto olisi ollut suora väkivalta näitä kiusaajia kohtaan - tuolloin olisin jäänyt joka tapauksessa täysin yksin, minut olisi erotettu koulusta ja olisin vielä saanut rikossyytteet päälle.