Miksi edes oma perheeni ei pida minusta? Siis aitini, isani, sisareni? Olen nuorin ja aina karsinyt halveksunnasta, haukkumisesta, dissaamisesta.
Siskot saivat kaiverretut kellot ripari-lahjaksi, minäkin sain kellon, mutta vanhemmat sanoivat etteivät jaksaneet käydä kaiverruttamassa, voin viedä itsekin myöhemmin.
Siskot saivat 18v-lahjaksi timanttisormukset, minä sain TYHJÄN VIDEOKASETIN.
Esikoistani ei tullut kukaan perheenjäsen katsomaan sairaalaan. Toinen sisko tuli vasta kun vauva " jo" 2 viikkonen. Eivät sanoneet mitään kaunista, totesivat vain, että " ootsä huomannu että toinen silmä rähmii" . Lahjaa ei ollut. Ei kukkia. Ei korttia.
Onko muilla tämmöstä?
Kommentit (2)
Minä pääsin aikanani noista asioista siten että jätin ottamatta yhteyttä vanhempiini ja sisaruksiini. Jos joku ilmoitti halukkuutensa tavata tai jutella, tottakai sopi. Annoin vain heidän tehdä aloitteen. Kun itse yritin mennä käymään silloin tällöin, sain vain haukkuja ja naljailuja.
Sinulla on nyt uusi oma perhe. Lapsesi (ja miehesi?) jotka rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet. Ole iloinen siitä ja anna piut paut sille mitä vanhempasi sinusta ajattelevat. Keskity olennaiseen, omaan perheesi.
Jos sinä kärsit ja koet olevasi arvoton, se heijastuu lähellä oleviisi.
Juttele jollekulle noista asioista. www. tukinet . net on hyvä palsta jossa voi saada apua.
Perheissä on outoja kuvioita, joita ulkopuolinen voi vaan ihmetellä. Yhtä lasta passataan ja " ymmärretään" loputtomiin, sitten usein se kiltein saa suunnilleen siivota näiden jäljetkin. Ei tarvitse mennä Tuhkimoihin asti, ihan täysiä sisaruksia. Vanhemmat on välillä niiiiin sokeita.