Alkoholinkäytön "vain lopettaneet" alkoholiriippuvaiset?

Olen päässyt eroon liiallisesta juomisesta. Nykyään otan harvemmin noin kerran kuussa.

Onnistuu kyllä. 3 viikkoa on lyhyt aika. Ota ensin tavoitteeksi 2kk ja jatka siitä vuoteen. Mitä enemmän on ilman sen helpompaa se on unohtaa.

Ei kai siinä ole kun mennä peilin eteen ja sanoa nyt loppu juominen sanoi Jamppa Tuominen.

Ja tehdä niin. Ei ole vaikeaa.

Mä. 

Kohta 2 kk ilman alkoholia ja ennen sitä alkoholia kului valtavasti ja pitkään. Kielsin juovani liikaa ja oikeutin juomiseni eri syillä. 

Sitten riitti ja lopetin. Ei minulla tässä ole muuta kuin se että tiedän etten halua sellaista elämää mitä elin ja päivä kerrallaan eteenpäin raittiina.

Tiedän rapajuoppoja jotka ovat jossain vaiheessa vain päättäneet pistää korkin kiinni. Ja tiedän pitkiä hoitoja käyneitä jotka vaan jatkavat juomista. Yritä omilla konsteilla ja jos tuntuu vaikealta niin hae apua. 

Hei, muutama vinkki. 

Älä vain yritä olla ilman. 

Nyt tee siitä projekti, jossa päämääränä on, ettei enää tee alkoholia mieli. 

Kirjoita joka päivä päiväkirjaan tuntojasi, mitä mieleen tuleen, yritä ymmärtää sitä ongelmaasi ja tärkeintä on 

että käsittelet sitä muutosta joka päivä. Siihen päiväkirja on hyvä, se auttaa psyykkisessä irtautumisprosessissa. 

Kerro sille päiväkirjalle siis tuntojasi, vaikeuksista prosessissa ja yritä myös analysoida sitä, miksi olet joskus 

juonut tai miksi aloit juomaan? Kun ymmärrät, miksi aloit juomaan ja miksi juuri sinusta tuli riippuvainen, 

on helpompi päästä riippuvuudesta irti. Yritä muistaa, millaisia ongelmia tai haasteita sinulla oli elämässä 

ennen juomista, niin saat siitä kiinni, mihin/miksi aloit juopotella. Mihin ongelmaan se auttoi? 

Suosittelen siis päiväkirjaa avuksi. Sulla voi toimia, jos muutenkin kirjoitat palstoilla ja siis kirjoitat. 

Voit myös hakeutua vertaistukiryhmiin. 

Ota päivä kerrallaan asenne:

Olet juomatta päivän kerrallaan ja joka aamu päätät uudestaan juotko tänään. 

Todennäköisesti et juo, koska voisit tehdä sen huomennakin. 

Seuraavana päivänä et tietenkään juo, koska voisit tehdä sen huomennakin. 

On helpompaa, kun et yritä olla koko loppuelämääsi ilman vaan vain päivän kerrallaan. 

Jatkona vielä edelliseen eli viestiin 4. 

Jos jostain syystä ratkeaisin (en usko mutta realiteetit pitää myöntää) niin sitten menisin hoitoon, suoraan A-klinikalle. 

Minulle on nyt kuitenkin toistaiseksi ollut apua kirjat aiheeseen liittyen. Esimerkiksi "selviämistarinoita" äänikirjana noissa perus sovelluksissa. Hyvää tarinaa raitistuneista ja heidän kokemuksistaan. Lisäksi katson videoita, YouTubesta yms aiheeseen liittyen ja podcasteja, joskus jos huvittaa menen verkkoryhmiin. Alussa nuo oli etenkin hyvin tärkeitä. Nyt viikko toisensa jälkeen ollut helpompaa enkä niin aktiivisesti tukea hae ulkopuolelta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siinä ole kun mennä peilin eteen ja sanoa nyt loppu juominen sanoi Jamppa Tuominen.

Ja tehdä niin. Ei ole vaikeaa.

Ei tainnut Jampalta itseltään onnistua!

Vierailija kirjoitti:

Onnistuu kyllä. 3 viikkoa on lyhyt aika. Ota ensin tavoitteeksi 2kk ja jatka siitä vuoteen. Mitä enemmän on ilman sen helpompaa se on unohtaa.

Tavoite voi olla "olen tämän päivän juomatta." Satsaa siihen, että pystyy olemaan loppupäivän ilman alkoholia ja seuraavana aamuna/päivänä katsotaan sitten se huominen. Minusta ei kannata satsata ikinä huomiseen vaan tähän päivään, koska huomenna tai silloin vuoden päästä ei välttämättä ole edes hengissä. Helpommalla pääsee, kun elää päivän kerrallaan ja satsaa siihen aikaan ja hetkeen, jota on elämässä. 

Lopetin alkoholinkäytön 12 vuotta sitten omin avuin. Olin alkoholisti joka joi päivittäin tai lähes päivittäin vuosia. Sen kummempia konsteja ei silti ole antaa, minulla tuli vain mitta täyteen sitä, että olin riippuvainen niinkin alkeellisesta, turruttavasta nautintoaineesta. 

Joo kyllä se niin on, että kun päivä kerrallaan päätöksensä tekee on paljon helpompaa.

Mun entinen mies lopetti juomisen eräänä päivänä ja näyttää paljon terveemmältä nykyään. Oon iloinen hänen ja hänen nykyisen vaimon puolesta. Joskus ihmiset lopettavat kun tulevat vanhemmaksi. Muutenkin voi olla vaivoja, niin ei enää halua krapulaa siihen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin alkoholinkäytön 12 vuotta sitten omin avuin. Olin alkoholisti joka joi päivittäin tai lähes päivittäin vuosia. Sen kummempia konsteja ei silti ole antaa, minulla tuli vain mitta täyteen sitä, että olin riippuvainen niinkin alkeellisesta, turruttavasta nautintoaineesta. 

No itse join unissani ainakin 11 vuorokautta. Kun tuli ensimmäinen tipaton, alkuun meni 11 vuorokautta, kun joka yö olin unissani baarissa ja niissä unissa oli alkoholia aivan älyttömästi. Vaikka lopetin silloin baarissa käymisen tipattoman ajaksi, baarissa käyminen jatkui unissa. Laskin, että se kesti ainakin 11 yötä putkeen ja kait tuo oli jokin vieroitusoire. Aika paljon tuli käytyä baarissa silloin. Tuon 11 vuorokauden jälkeen vasta helpotti, mutta ainakin 11 vuorokautta oli putkeen vieroitusoireita. 

Tuttu leuhkii kaikille, miten on lopettanut juomisen niin ja niin monta vuotta sitten.On joo, kun käyttää huumeita alkoholin tilalla. Mutta kokaiinia ja kannabistahan ei lasketa😂

16 vuotiaana aloitin viikonloppujuomisen, yhdessä vaiheessa kaksvitosena join joka päivä. Muutoin juominen oli siltä väliltä.

Siinä sivussa pidin kulissit kunnossa, yliopisto-opinnot, vakityössä ollut koko aikuisikäni, parisuhde ymymym. Arkisin pystyin olemaan kuivin suin mutta viikonloppuisin molempina päivinä piti vetää plus lomat, vapaat, pikkujoulut, juhannukset ymymym aina oli syy juoda. Tää helpotti se, että vaimoni otti myös kuppia, tosin huomattavasti hillitymmin. Minä olin aina lopunviimein konttauskunnossa.

Juttelin lääkäreille, hain antabusta ja yritin lopettaa. Yritin juoda pelkkää ykköskaljaa. Yritin juoda alkoholitonta kaljaa. Tuloksetta. Noh, tiukan viinan onnistuin jättämään kokonaan.

Jossain vaiheessa kolmevitosena tuli sellainen olo, että ei enää maistu. Ajattelin katsella kauanko sitä kestää.  Ekat kuukausi tai kaksi oli pahimpia. Sitten alkoi värit kirkastua, musiikki kuullostamaan paremmalta, hyvä fiilis valtasi. 

Edelleen, joka ikinen päivä on kuitenkin sellainen olo että voisipa sitä juoda. Se ei ole mihinkään kadonnut.

Mutta toistaiseksi hyvän olon tunne on ollut juomisen vimmaa vahvempi voima.

Jukka

Vierailija kirjoitti:

Onnistuu kyllä. 3 viikkoa on lyhyt aika. Ota ensin tavoitteeksi 2kk ja jatka siitä vuoteen. Mitä enemmän on ilman sen helpompaa se on unohtaa.

Kokemuksesta tiedän, että juurii siinä kuukauden kahden kohdilla alkaa ahdistaa niin paljon kaikenmaailmanjuoma-aikaiset asiat, että en jaksa enempää olla selvinpäin vaan pitää lopulta vettää kännit unohtaakseen. Siihen ajattelen tarvivani hoitoa, että sais käydä ne asiat läpi toisten kanssa turvallisessa ympäristössä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Tuttu leuhkii kaikille, miten on lopettanut juomisen niin ja niin monta vuotta sitten.On joo, kun käyttää huumeita alkoholin tilalla. Mutta kokaiinia ja kannabistahan ei lasketa😂

Niin, no hän on päihderiippuvainen edelleen. 

En kyllä tuomitse, jos käyttää vieroitukseen toista päihdettä, mikä on yleistäkin, mutta sitten pitää osata jättää se toinen tai muut päihteet pois myös. Käyttäähän tupakoitsijatkin korvaushoitoa. Päihderiippuvuudesta on päässyt eroon vasta, kun on päässyt eroon kaikista päihteistä ja ei ole riippuvaisuutta mihinkään päihteeseen. On kuitenkin riski käyttää jotain muuta päihdettä vieroitukseen, koska silloin voi tulla uusi riippuvuus tai sama riippuvuus jatkua niin, että päihde vaan vaihtuu. Mutta onhan se yleistä, että kun ihmiset yrittää riippuvaisuuksista eroon, niillä on apuna jokin korvike. Terveellinen tai epäterveellinen korvike. Mulla oli alkoholiton olut apuna, kun yritin alkoholista eroon. 

Join lähes poikkeuksetta joka viikonloppu pari litraa punkkua ja kaljat päälle. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Silti se oli liikaa. Luin kirjan Allen Carr - Korkki kiinni. Juominen jäi. Yllätyin itsekin miten helppoa se oli, vaikka toki ensimmäiset pari viikkoa oli aika hankalia. Nyt on mennyt yli 2 vuotta ilman alkoholia, eikä juominen kiinnosta. :)

Minulla on nyt jo iäkäs ystävä, joka käytti alkoholia runsaasti teinivuosista alkaen. Keski-ikään mennessä hänestä oli tullut tuurijuoppo ja alkoholiriippuvainen. Hoiti muuten työnsä, mutta pahimpien rännien aikana katosi viikoksi, yleensä verstaalleen juomaan yksin. Juopottelu syveni ja yleistyi pikku hiljaa vuosien karttuessa.

Sitten päälle kuusikymppisenä hänelle tapahtui juovuksissa paha ylilyönti, jonka yksityiskohtia en tarkkaan tiedä. Siihen joka tapauksessa iittyi virkavaltakin. Tämä pelästytti hänet. ja hän pisti kerrasta korkin kiinni, eikä ole sitä sen jälkeen avannut. Ilman mitään ryhmiä, vieroituksia tai terapiaa, omalla päätöksellään. Ollut nyt  jo yli kymmenen vuotta  ilman alkoholia.

Hän lopetti aikanaan tupakanpolton samalla tavalla. Totesi erään savukkeen jälkeen, että se oli sitten siinä. Heitti lopun askin roskiin, eikä ikinä sen jälkeen vetänyt henkosiakaan. Edes silloin, kun ryyppäsi. Lujaluonteinen mies.

Nämä on hyviä vinkkejä! Kirjoitan muutenkin päiväkirjaa, mutta sillointällöin, kun tuntuu siltä. Otan nyt siitä ohjelmanumeron, rutiinin.

Pahoin vaan pelkään, etten ole muutenkaan psyykkisesti kunnossa, enkä voi kuvitellakaan, että menisin vaikka töihin johonkin (olen kokeillut lukemattomat kerrat, ennen juoma-aikoja ja niiden kestäessä ja ovat kariutuneet pääosin muuhun kuin juomiseen). Muutama vuosi sitten evättiin kelan tuki psykoterapiaan, jota lääkäri oli suositellut. Perustelu oli, että päihdehoito on ensisijainen. Ilmeisesti mun olis siis käytävä joka tapauksessa joku päihdehoito, vaikken olisi juonut enää vuosiin päästäkseni käsittelemään näitä muita ongelmia ja traumoja muutenkin kuin oman pääni sisällä...