Lue keskustelun säännöt.
Kerron esimerkin peruskoulun jälkeisistä kouluvalinnoista, molemmat lähipiiristäni
01.03.2025 |
Ensimmäinen nuori, tasapainoinen, hyvinvoiva, iloinen, paljon harrastuksia ja kavereita, koulussa keskiarvo reippaasti yli 9, pitää koulusta.
Tunnen perheen, vanhemmat ja sisarukset ammattikoulun käyneitä ja vähän nauroivatkin tälle tytölle, että on jopa huvittavaa, että tykkää opiskella. Yllätyksekseni haki merkonomilinjalle amikseen, vanhemmat olivat sanoneet, että lukio voi olla vähän vaikea ja siinä menee monta vuotta hukkaan kun ei saa ammattia jne.
Toinen tyttö, keskittymisvaikeutta, lukivaikeutta, selvästi enemmän tekijä kuin lukija. Taitava kädentaidoissa, käsitöissä, kuviksessa, liikunnassakin. Peruskoulussa jo joutunut sinnittelemään kovasti lukuaineissa. Keskiarbo alle 8 silti.
Vanhemmat korkeakoulutettuja, eikä heille käynyt edes mielessä, että voisi olla muuta vaihtoehtoa kuin lukio. Tyttö käy nyt lukion ohella yksityistunteja, sinnittelee, kärsiikin ja yrittää minimikursseilla saada lukion neljässä vuodessa suoritettua.
Tämä tuli mieleen, kun luin tuota lukio-amiskeskustelua. Että kyllä se perhetausta ratkaisee eikä kaikki ns. duunarit todellakaan ole huonosti voivia.
Kommentit (18)
Tämä on näköjään kaikille selvä asia, kun kukaan ei ole kommentoinut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojalla yhteishaku. Lukioon pääsisi 7 keskiarvolla. Amikseen niille aloille minne haluaa, pitää olla 8,5 vähintään jos aikoo päästä. Sukulaiset yrittäjiä peruskoulupohjalta ja amistaustaisia, joilla vuosipalkka 50-75t.
Minä olen duunariperheestä, molemmilla vanhemmilla amista vastaava tutkinto. Veli meni suoraan peruskoulusta lukioon ja sieltä heittämällä yliopistoon, oli nuorin joka ko. alalla silloin aloitti. Ja nykyään työnantajat kilpailevat hänestä. Itse jäin ammattikoulutason duunariksi, mutta mikäs tässä on ollessa. Onnea on vanhemmat, jotka kannustivat molempia lapsiaan lapsien vahvuuksien mukaan koulutustaustastaan välittämättä. Suosittelen samaa nykyajan vanhemmille.
Niinhän se menee, että keskimäärin koulutustaso periytyy. Itse kuulun niihin, jotka on duunariperheestä ponnistaneet akateemiselle alalle. Kyllä on ollut kulttuurieroja yliopiston ja kotimaailman välillä.
Välillä näkyy opiskelijoiden lapsia yliopistolla ja mietin, kuinka erilaiset eväät he saavat elämäänsä kuin moni muu. Hyvä heille.
Meillä taas niin päin että oon lähisukuni ainoa amis. Kaikki muut jopa todella korkeasti koulutettuja. Ei vaan kiinnostanu itseä lukeminen, pari ammattikoulutusta on ja töitä tehny koko ikäni. Nyt nelikymppisenä velatonta mukavaa elämää omassa talossa. Omista lapsista molemmat menivät lukioon, ihan omasta halustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukio on suurimpia syitä nuorten aikuisten syrjäytymiselle koska se ei tosiaankaan valmista mihinkään ammattiin. Lukion käynyt on aikuisena tyhjän päällä.
Vierailija kirjoitti:
Itse huomasin aikanani saman, mutta vasta lukion jälkeen. Matalammin koulutetuista perheistä mentiin ammattikorkeakouluun ja korkeammin koukutetuista yliopistoon. Siis ihan tällaiset alat kiinnostivat, kaikki oltiin suunnilleen yhtä fiksuja ja ahkeria.
Ymmärsit väärin, amis on ammattikoulu, joista tulee kampaajia, sähkömiehiä sun muita ammattilaisia.
Tarkoitit amiksella varmaan koulua josta tulee käsienheiluttajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien koulutustaustan yhteys lasten kouluvalintoihin on tiedetty vaikka kuinka kauan.
https://www.sttinfo.fi/tiedote/69886363/perhetaustan-yhteys-koulutusval…
Vierailija kirjoitti:
Lukio on suurimpia syitä nuorten aikuisten syrjäytymiselle koska se ei tosiaankaan valmista mihinkään ammattiin. Lukion käynyt on aikuisena tyhjän päällä.
Oletko käynyt nykyamiksessa katsomassa millaista se arki siellä on? Kyllä se pääosa syrjäytyneistä sieltä löytyytai siis ei löydy koska eivät jaksa/pääse/kykene/viitsi/uskalla/ole varaa raahautua sinne koululle asti. 15-16-vuotias on muutenkin nykymaailmassa kohtuullisen nuori päättämään mille alalle haluaa parin vuoden päästä työllistyä. Lukiossa saa sentään aikaa rauhassa vielä kasvaa ja kypsyä pari vuotta. Amikseen voi mennä lukion jälkeenkin kun on ehtinyt jo vähän aikuistua, kokeilla työelämää kesätöissä ja tietää paremmin mitä ITSE haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhetausta ratkaisi omalla kohdallani siten, että kouluttautumattomat vanhemmat kannustivat lapsiaan opiskelemaan niin pitkälle kuin mahdollista. Aiemmat sukupolvet eivät olleet voineet kouluttautua kykyjensä ja halujensa mukaan, joten minun sukupolveni sai hyödyntää täydellisesti maksutonta tai ainakin edullista koulutusta.
Jotenkin tuntuu siltä, että aloitus on 1960-luvulta. Kun sen jälkeen tuli peruskoulu ja maakuntayliopistot, kainuulaisen maaviljelijän, lappilaisen poromiehen ja itäsuomalaisen duunarin lapsikin saattoi opiskella lähellä kotiseutuaan. Kotitaustalla ei ollut niin paljon merkitystä kuin aikaisemmin, mutta onko ajat nyt taas muuttuneet?
Amiksen käynytkin voi hakea korkeakouluun ja yliopistoon. Minusta on todella merkillistä, että tämä ei ole vieläkään yleisesti tiedossa. Monella amk-linjalla amispohja on parempi kuin lukio, koska perusasiat jo tietää. Suurempi ongelma on turhautuminen, ja ammattikorkeakouluissa pitäisikin olla eriytettyjä opintoja amiksesta ja lukiosta tuleville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukio on suurimpia syitä nuorten aikuisten syrjäytymiselle koska se ei tosiaankaan valmista mihinkään ammattiin. Lukion käynyt on aikuisena tyhjän päällä.
Oletko käynyt nykyamiksessa katsomassa millaista se arki siellä on? Kyllä se pääosa syrjäytyneistä sieltä löytyytai siis ei löydy koska eivät jaksa/pääse/kykene/viitsi/uskalla/ole varaa raahautua sinne koululle asti. 15-16-vuotias on muutenkin nykymaailmassa kohtuullisen nuori päättämään mille alalle haluaa parin vuoden päästä työllistyä. Lukiossa saa sentään aikaa rauhassa vielä kasvaa ja kypsyä pari vuotta. Amikseen voi mennä lukion jälkeenkin kun on ehtinyt jo vähän aikuistua, kokeilla työelämää kesätöissä ja tietää paremmin mitä ITSE haluaa.
Tämä johtuu jonkun aiemman hallituksen säästötoimenpiteistä. Säästettiin peruskoulutuksesta, säästettiin ammattikoulutuksesta ja suuri osa oli itseopiskelua. Ei ollut niin kuin ennen, että amiksen opettaja kyseli, missä oppilas on ollut ja opetti kädestä pitäen.
Lukiossakin on ollut luusereita, jotka on päästetty säälistä läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perhetausta ratkaisi omalla kohdallani siten, että kouluttautumattomat vanhemmat kannustivat lapsiaan opiskelemaan niin pitkälle kuin mahdollista. Aiemmat sukupolvet eivät olleet voineet kouluttautua kykyjensä ja halujensa mukaan, joten minun sukupolveni sai hyödyntää täydellisesti maksutonta tai ainakin edullista koulutusta.
Jotenkin tuntuu siltä, että aloitus on 1960-luvulta. Kun sen jälkeen tuli peruskoulu ja maakuntayliopistot, kainuulaisen maaviljelijän, lappilaisen poromiehen ja itäsuomalaisen duunarin lapsikin saattoi opiskella lähellä kotiseutuaan. Kotitaustalla ei ollut niin paljon merkitystä kuin aikaisemmin, mutta onko ajat nyt taas muuttuneet?
Amiksen käynytkin voi hakea korkeakouluun ja yliopistoon. Minusta on todella merkillistä, että tämä ei ole vieläkään yleisesti tiedossa. Monella amk-linjalla amispohja on parempi kuin lukio, koska perusasiat jo tietää. Suurempi ongelma on turhautuminen, ja ammattikorkeakouluissa pitäis
Kyllä kaikki tutkimukset korostavat kotitaustan merkitystä lasten kouluvalinnoissa ja nykyhallituksen toimien jälkeen se tulee vain korostumaan entisestään. Toiseksi amiksesta AMK:uun tulleilla on keskimääräistä heikommat opiskelutaidot, lukitaidot ja matematiikan osaaminen joten juu, heille tarvitaan sinne niitä tukikursseja, joilla kurotaan lukiolaisten etumatkaa kiinni. Tosin on ne lukiolaistenkin taidot tässä 10 vuoden aikana heikentyneet. Amiksessa ne on romahtaneet, kun sieltä Sipilän hallitus leikkasi lähiopetustunnit puoleen vanhasta. Mutta tätähän kansa haluaa joten pulinat pois.
MInä tiedän tuollaisen vastaavan kaksikon eli hyvällä keskiarvolla peruskoulunsa päättänyt meni amikseen, valmistui merkonomiksi ja istuu nyt Prisman kassalla, ei minkäänlaista kunnianhimoa tai halua edetä, vaikka hyvin fiksu onkin. Toinen taas selvisi nipin napin lukioon ja vanhempien tuella (maksoivat lisätunteja) pääsi ylioppilaaksi ja jossain vaiheessa tajusi, että ei pidä hajottaa keskittymistään liikuntaan, kuvaamataiteisiin, musiikkiin, käsitöihin jne. vaan nostaa sieltä esille se mieluisin. Hän on nyt keskikokoisen kaupungin kulttuuripäällikkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälittää tuo toinen. Tuskin on akateemiseksi asti menossa kun jo nyt on hankaluuksia. Menee hyvä vuodet hukkaan opetella jotain missä on hyvä.
Lukiossa ei ylioppilaskirjoituksista voi päästä säälillä läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomasin aikanani saman, mutta vasta lukion jälkeen. Matalammin koulutetuista perheistä mentiin ammattikorkeakouluun ja korkeammin koukutetuista yliopistoon. Siis ihan tällaiset alat kiinnostivat, kaikki oltiin suunnilleen yhtä fiksuja ja ahkeria.
Ymmärsit väärin, amis on ammattikoulu, joista tulee kampaajia, sähkömiehiä sun muita ammattilaisia.
Tarkoitit amiksella varmaan koulua josta tulee käsienheiluttajia.
Minä haluaisin olla isona käsienheiluttelija.
Aloittajan tuttavapiirissä asiat ovat menneet hyvin. Nuo molemmat tytöt todennäköisesti pärjäävät elämässään kohtuullisesti, toinen geeneillä ja toinen ympäristön tuella.
Sen sijaan jos oppimisvaikeuksista kärsivä tyttö olisi syntynyt duunariperheeseen ja jäänyt vaille aloituksessa kuvattua tukea ja kannustusta, olisi syrjäytymisvaara melkoinen.
Lukio/ammattikouluvalintaan en ota mitään kantaa, koska kumpikin ehtii elämässään vielä käydä molemmat ja halutessaan vielä lisää kouluja.
Itse huomasin aikanani saman, mutta vasta lukion jälkeen. Matalammin koulutetuista perheistä mentiin ammattikorkeakouluun ja korkeammin koukutetuista yliopistoon. Siis ihan tällaiset alat kiinnostivat, kaikki oltiin suunnilleen yhtä fiksuja ja ahkeria.