En nuorena ajatellut olevani kaunis

Itse näin itseni nuorena ns."ihan keskivertona". Nyt 52 vuotiaana kun löysin valokuvia itsestäni 19 vuotiaana, niin mitä vit...ua, minähän olin suorastaan kaunotar. Upea tasavärinen kermanvalkoinen iho, paksut hiukset ja en edes tiennyt, että minulla oli tuollainen kasvojen luusto näkyvissä, koska iho oli niin kiinteä.  En tajua missä se oma arvostus oli tuolloin :(

Vierailija kirjoitti:

Itse näin itseni nuorena ns."ihan keskivertona". Nyt 52 vuotiaana kun löysin valokuvia itsestäni 19 vuotiaana, niin mitä vit...ua, minähän olin suorastaan kaunotar. Upea tasavärinen kermanvalkoinen iho, paksut hiukset ja en edes tiennyt, että minulla oli tuollainen kasvojen luusto näkyvissä, koska iho oli niin kiinteä.  En tajua missä se oma arvostus oli tuolloin :(

Sama juttu tapahtui mulle eli suorastaan tyrmistyin, kun katselin kuvia, joissa olen nuorena. Olin häikäisevä. Niiden kaunottarina pitämieni joukossa myös. Mutta ei minulla ollut lainkaan huono itsetunto. En vain ollut yhtään ulkonäkökeskeinen, se ei merkinnyt mulle juuri mitään enkä ajatellut muidenkaan ulkonäköä sen enempää. Miehissäkin tärkein oli fiilis mikä miehestä tulee. Ihan "sattumalta" mieheni vain ovat olleet hyvin samannäköisiä kaikki. En tajunnut sitä ennen kun se osoitettiin minulle. Yksi mies osasi miesjoukosta osoittaa sen, joka on uusi poikaystäväni ja kihlattuni :D Ap

Mulle kävi vähän sama, kun otin itseäni niskasta kiinni ja laihdutin. Asiasta sanottiinkin, mutten uskonut kommentteja. En nytkään kuulemma ole pahannäköinen, mutta kaljuuntuminen vaatii toimia. :D

On myös ihmisiä, jotka kaunistuvat vanhetessaan. Mielestäni esimerkiksi hiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemi on yksi tällainen. Piirteet ovat pehmentyneet ja on nätti! 

Luulen, että on yleinen kokemus tuo vanhemmilla naisilla, että vasta vanhoja valokuvia katsomalla ymmärtää olleensa kaunis. Nuorena sitä ei ymmärtänyt. Nykyisin jopa harmittelen, ettei kuvia otettu enemmän. En ole ollut mikään linssilude, siksi kuvia on lapsista, hevosista, koirista ja vaikka mistä, mutta itsestäni aika vähän. Ap

Vierailija kirjoitti:

On myös ihmisiä, jotka kaunistuvat vanhetessaan. Mielestäni esimerkiksi hiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemi on yksi tällainen. Piirteet ovat pehmentyneet ja on nätti! 

Tämä on muuten totta. Kirvesniemi oli ehkä nuorena huippu-urheilijana niin rasvaton, että se vaikutti. Hänhän joutui testiin onko mies vai nainen ja on puhunut siitä elämänsä loukkaaavimpana kokemuksena myöhemmin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse näin itseni nuorena ns."ihan keskivertona". Nyt 52 vuotiaana kun löysin valokuvia itsestäni 19 vuotiaana, niin mitä vit...ua, minähän olin suorastaan kaunotar. Upea tasavärinen kermanvalkoinen iho, paksut hiukset ja en edes tiennyt, että minulla oli tuollainen kasvojen luusto näkyvissä, koska iho oli niin kiinteä.  En tajua missä se oma arvostus oli tuolloin :(

Oliko paljon kiinnostuneita miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi vähän sama, kun otin itseäni niskasta kiinni ja laihdutin. Asiasta sanottiinkin, mutten uskonut kommentteja. En nytkään kuulemma ole pahannäköinen, mutta kaljuuntuminen vaatii toimia. :D

Oletko siis nainen vai mies? Minusta miehelle kaljuuntuminen on enemmän plussaa, mutta naiselle se on iso juttu. Miten olet sen kanssa pärjännyt ja mistä se johtuu? Peruukki voi kyllä olla kivakin, pääsee hiustenlaitossa helpolla. Itse ajelisin itseni täysin kaljuksi jo sairauden varhaisessa vaiheessa. Käyttäisin turbaaneja ja peruukkeja. Siitä voisi koettaa tehdän tyylikkään spessujutun, mutta kyllä se totuttelua vaatisi, kun mulla on tosi paksut, pitkät tai pitkähtköt hiukset aina ollut. Ap

Olen mies. Mutta olen huomannut saman. Näin vanhemmalla iällä pystyy katsomaan asioita objektiivisemmin. Katselin joskus vanhoja kuvia ja ei ihmekään että tytöt pyöri ympärillä ja olivat kiinnostuneita. Luulin olevani keskiverto ja että hauskuuteni takia tytöt tekivät tuttavuutta, mutta taisikin olla niin että ulkonäön takia kaikki tyhmätkin jutut nauratti ja tästä syystä kuvittelin olevani koomikoiden eliittiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen mies. Mutta olen huomannut saman. Näin vanhemmalla iällä pystyy katsomaan asioita objektiivisemmin. Katselin joskus vanhoja kuvia ja ei ihmekään että tytöt pyöri ympärillä ja olivat kiinnostuneita. Luulin olevani keskiverto ja että hauskuuteni takia tytöt tekivät tuttavuutta, mutta taisikin olla niin että ulkonäön takia kaikki tyhmätkin jutut nauratti ja tästä syystä kuvittelin olevani koomikoiden eliittiä.

Kiva kun vastasit, hauska, että sinulla on samanlainen kokemus kuin naisillakin. Ja varmasti pitää paikkansa. Oma mies ei vieläkään usko olleensa nuorena tosi komea ja on nyt tietty vanhanakin. Se oli hänelle ihan normijuttu, että yksi tyttö yläasteelta pyöräili 30 km (15 km suuntaansa) saadakseen olla hänen kanssaan, vaikka mieheni ei edes ollut häneen ihastunut eikä seurustelusuhdetta syntynyt :)  Tytöt ovat pyörineet ympärillä ala-asteen viimeisiltä luokilta asti, mutta pojat koettivat kiusata isosta nenästä :)  Vasta minä valistin nenäkompleksista, että etkö todella tajunnut, että kaverisi olivat mustasukkaisia tyttöjen huomiosta :)  Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen mies. Mutta olen huomannut saman. Näin vanhemmalla iällä pystyy katsomaan asioita objektiivisemmin. Katselin joskus vanhoja kuvia ja ei ihmekään että tytöt pyöri ympärillä ja olivat kiinnostuneita. Luulin olevani keskiverto ja että hauskuuteni takia tytöt tekivät tuttavuutta, mutta taisikin olla niin että ulkonäön takia kaikki tyhmätkin jutut nauratti ja tästä syystä kuvittelin olevani koomikoiden eliittiä.

Heh, koomikoiden eliittiä :D :D :D  Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies. Mutta olen huomannut saman. Näin vanhemmalla iällä pystyy katsomaan asioita objektiivisemmin. Katselin joskus vanhoja kuvia ja ei ihmekään että tytöt pyöri ympärillä ja olivat kiinnostuneita. Luulin olevani keskiverto ja että hauskuuteni takia tytöt tekivät tuttavuutta, mutta taisikin olla niin että ulkonäön takia kaikki tyhmätkin jutut nauratti ja tästä syystä kuvittelin olevani koomikoiden eliittiä.

Kiva kun vastasit, hauska, että sinulla on samanlainen kokemus kuin naisillakin. Ja varmasti pitää paikkansa. Oma mies ei vieläkään usko olleensa nuorena tosi komea ja on nyt tietty vanhanakin. Se oli hänelle ihan normijuttu, että yksi tyttö yläasteelta pyöräili 30 km (15 km suuntaansa) saadakseen olla hänen kanssaan, vaikka mieheni ei edes ollut häneen ihastunut eikä seurustelusuhdetta syntynyt :)  Tytöt ovat pyörineet ympärillä ala-asteen viimeisiltä l

En tiedä onko naisilla sama kuin miehillä että et koskaan kuule keneltäkään olevasi hyvännäköinen, ellei sitten ole oma kumppani. Tämän pohjalta ei ole sitten mitään käsitystä minkä näköinen on naisten silmissä. Nyt vanhemmiten kyllä osaa lukea naisia ja heidän kehonkieltään paremmin ja tietää missä suunnilleen mennään kiinnostuksen kohdalla 😄

"En tiedä onko naisilla sama kuin miehillä että et koskaan kuule keneltäkään olevasi hyvännäköinen, ellei sitten ole oma kumppani. Tämän pohjalta ei ole sitten mitään käsitystä minkä näköinen on naisten silmissä. Nyt vanhemmiten kyllä osaa lukea naisia ja heidän kehonkieltään paremmin ja tietää missä suunnilleen mennään kiinnostuksen kohdalla 😄"

Lähes kaikki naiset kuulevat olevansa kauniita, toiset useammin ja toiset harvoin, mutta olet varmaan oikeassa siinä, etteivät miehet kuule komeudestaan juuri koskaan. Näin arvelen jo omankin kokemukseni valossa, sillä en varmaan ole ikinä sanonut kenellekään muulle miehelle kuin omalleni, että hän on komea! Vasta nyt tajusin, kun sanoit!

Iso sukupuoliero tuossa. Tosin pitäisi olla miehiä vastaamassa pitääkö se todella paikkansa, että asia on noin. Naisilla miehen komeus voidaan nähdä jopa epäilyttävänä, joten sitä ei vahvisteta. Siis teiniajoista ja nuorten aikuisten ajoista puhun nyt. Miehille ei vain ole tapana kehua heidän ulkonäköään, sääli.

Toivott. keskustelua ei poisteta, kun ehdin ehkä tänne vasta illalla. Ap

Olen vähän yli nelikymppinen ja vielä muutama vuosi sitten minua koitettiin pokailla milloin missäkin. Metrossa, kadulla, töissä, ostoskeskuksessa yms. Olen aina kärsinyt huonosta itsetunnosta ja kun täällä kerran uskalsin pokailusta kysyä niin vastaus oli, että ainahan ne miehet koittavat iskeä niitä rumimpia, huonolla itsetunnolla varustettuja naisilta joilta on helpoin saada. Tämä varmisti käsitystäni siitä, että todellakin olin jotenkin viallinen ja vähemmän kaunis ihminen. 

Nyt kun olen katsellut kuvia viidentoista, kymmenen vuoden takaa niin näen itsekin ettei mikään ollut vialla, päinvastoin. Nyt rupeaa ikä näkymään minussa, on silmäpussia, rypyn alkuja ja buldogin posket tekevät tuloaan. Harmi etten osannut nauttia ulkonäöstäni silloin kun siihen oli aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän yli nelikymppinen ja vielä muutama vuosi sitten minua koitettiin pokailla milloin missäkin. Metrossa, kadulla, töissä, ostoskeskuksessa yms. Olen aina kärsinyt huonosta itsetunnosta ja kun täällä kerran uskalsin pokailusta kysyä niin vastaus oli, että ainahan ne miehet koittavat iskeä niitä rumimpia, huonolla itsetunnolla varustettuja naisilta joilta on helpoin saada. Tämä varmisti käsitystäni siitä, että todellakin olin jotenkin viallinen ja vähemmän kaunis ihminen. 

Nyt kun olen katsellut kuvia viidentoista, kymmenen vuoden takaa niin näen itsekin ettei mikään ollut vialla, päinvastoin. Nyt rupeaa ikä näkymään minussa, on silmäpussia, rypyn alkuja ja buldogin posket tekevät tuloaan. Harmi etten osannut nauttia ulkonäöstäni silloin kun siihen oli aihetta.

Ei kannattaisi uskoa palstan juttuja, osa täällä on täällä lytätäkseen kaiken.

Mä taas olen kaunistunut vanhemmiten. Kalojen edukas luusto on tullut esiin kun pyöreys on hävinnyt. Eikä liity painoon koska sitä on kyllä tullut lisää kroppaan.

Mulla oli toisinpäin. Mä uskoin olevani kaunis, koska tykkäsin itse omasta peilikuvastani. En ollut suosittu, mutta uskoin sen johtuvan siitä, että olin ujo ja nörttimäinen, en siis koskaan ajatellut ettei pojat ja miehet lähesty minua koska en vaan ollut tarpeeksi nätti. Meinasin vaan että minusta hohkaa semmoista vetäytyvää ja vaivaantunutta energiaa, joka karkottaa kaikki, ja jos saisin itseluottamusta, minusta tulisi suosittu. Koska itse uskoin olevani kaunis, minulla oli myös kriteerejä poikaystävien ulkonäölle, ja kas kummaa ne joista minä olisin kiinnostunut, ei olleet koskaan kiinnostuneita minusta.

Vasta keski-iässä, pohtiessani sitä miten mulle on käynyt näin, että jäin miehettömäksi ja lapsettomaksi vaikka perhe oli mun suurin ja oikeastaan ainoa haave elämässä, tajusin että suurin syy on se, että olen ruma. Ja että olen aina ollut ruma. Katselin ylioppilaskuvaakin, ja nuorena kiinnitin siinä huomiota vaan pitkään tummaan tukkaan ja vaaleaan hyvään ihoon ja uskoin olevani kaunis. Nyt tajusin, että mun naama oli ihan epämuotoisen muotoinen: kauhean pitkä, leveni kohti leukaperiä kananmunanmuotoisesti, valtava etäisyys nenän ja ylähuulen välillä ja olematon leuka. Myös silmäluomet roikkui jo raskaina lukioikäisenä ja olin jotenkin epäraikkaan, vanhan ja väsyneen näköinen, silmätkin syvissä tummissa kuopissa ja posket lommolla. Eipä ole ihme ettei oikein miehet ole olleet kiinnostuneita koskaan :D 

Pahuus rumentaa. Vaikka olisi miten hienosti meikattu nainen ja miehellä puku yms mutta jos on sairaan itsekeskeinen ja omatunto puuttuu, on ruma. 

Normaali hyvällä eli kauniilla ihmisellä on omatunto ja kyky itsereflektioon. Paholainen osaa kyllä esittää valon enkeliä. Valitettavasti ensi silmäyksellä ei näe kuin pintaa. Monesti kyllä ajattelen että onneksi en tunne tuotakaan. Elämä opettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä taas olen kaunistunut vanhemmiten. Kalojen edukas luusto on tullut esiin kun pyöreys on hävinnyt. Eikä liity painoon koska sitä on kyllä tullut lisää kroppaan.

Kalojen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas olen kaunistunut vanhemmiten. Kalojen edukas luusto on tullut esiin kun pyöreys on hävinnyt. Eikä liity painoon koska sitä on kyllä tullut lisää kroppaan.

Kalojen?

Varmaankin tarkoitetaan: kasvojen :)  Ap