Vaikuttaako nykyisin enää mihinkään onko avo- vai avioliitossa?
Onko sillä nykyisin enää mitään merkitystä, että onko puolisonsa kanssa avo- vai avioliitossa, vai onko tilanteita, joissa pariskunnan siviilisäädyllä vielä oikeasti on väliä?
Kommentit (121)
Menimme naimisiin jo vähän vanhempina ja vaimollani on nyt jo aikuinen lapsi edellisestä suhteesta. Avioehdon teimme meille itsestään selvyytenä. Naimisiin mennessä oli omistusasunnot ja minulla kesämökkikin. Velaton. Kummallakaan ei ole asiaa toisen omaisuuteen mutta joka päiväisessä elämässä me elämme niin että maksamme yhdessä ja emme todellakaan laske jotain omenamehuja tai menikö eurot nyt tasan. Se maksaa kumpi ehtii. Viime viikolla olimme Lontoossa ja tuskin matkan kustannukset tasan menivät mutta kumpaakaan ei kiinnostanut laskea mikä oli lopputulos.
Viime vuosina olen myynyt niin mökin kuin asuntoni ja sijoittanut rahat muuhun. Samoin vaimoni myi oman asuntonsa ja osti pienemmän asunnon sijoitukseen. Loput rahat mitkä lainan maksun jälkeen jäi sijoitti. Yhdessä asumme vuokralla mieluisalla seudulla ja asumiskulut pienet. Voisimme tietysti ostaa yhteisen asunnon vielä mutta kuka tietää tapahtuuko niin. Jos käy niin että kuolen ennen vaimoani niin hän perii minut lähes kokonaan. Testamentilla olen pienen osan määrännyt muuhun mutta muu jäisi hänelle. Hänet taas lapsensa tietenkin perii.
Voi hyvänen aika. Liikuttavaa kuinka huolissaan sinäkin nyt mun raha-asioista olet. Meillä on tietenkin avioehto koska miehellä on ja oli ennen kuin tavattiin kiinteää omaisuutta, esim talo jossa nyt asutaan, sijoituskämpät, tonttimaata. Nämä ei kuulu mulle millään lailla jos erotaan. Mulla taas on reilusti säästöjä ja sijoituksia, nämä ei kuulu miehelle millään lailla.
Miten on juristitädille mahdotonta ymmärtää ettei tarvitse räknäillä omenamehulaskua kun asiat on hyvässä hengessä, aikuisten kesken, sovittu ennen naimisiinmenoa? Pääpiirteittäin sovittu kuka maksaa mitkäkin kulut, ei niistä ole tarvinnut kertaakaan sen jälkeen vääntää. Ja jos ero tulisi, varmasti kumpikaan ei tunne häviävänsä mitään.
Lisäänpä vielä että olen kotirouva
Et ole kotirouva, vaan joko eläköitynyt firettäjä tai upporikas perijätär. Tai lottovoittaja. Lisäksi kyseessä on mitä ilmeisimmin kypsän iän liitto, kun molemmilla oli ennen liittoa hankittuna merkittävä omaisuus. Pikkuisen ankeaa siitä positiosta neuvoa muita, että avioehto pitää tietysti olla, ilman että kertoo olevansa aika poikkeuksellisessa tilanteessa.
Jos olet tosiaan siinä mielessä kotirouva, että omistat elämäsi miehesi palvelemiseen, eikä omaisuutesi ole ihan niin suuri kuin annat ymmärtää, niin ehkä kohtuullisempi avioehto sulkisi pois vain ennen liittoa hankitun omaisuuden sekä lahjat ja perinnöt. Näin sinäkin saisit osasi siitä hyödystä, minkä miehesi saa palveluksistasi. Toki jos mies on sinuun verrattuna köyhä, tämä on tarpeetonta ja voit hyvillä mielin jatkaa valitsemallasi tiellä.
Jos se ihminen on sulle rakas ja tärkeä ja olette avoliitossa ja hän kuolee, niin sinä et ole lähiomainen, joka päättää mistään kuoleman jälkeisistä asioista ja toimista. Niistä päättää periaatteessa hänen vanhempansa, sisaruksensa tai muut "verisukulaiset". Että jos haluaisit oman mielesi mukaan hänet haudata, niin valtaa siihen ei ilman avioliittoa ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos se ihminen on sulle rakas ja tärkeä ja olette avoliitossa ja hän kuolee, niin sinä et ole lähiomainen, joka päättää mistään kuoleman jälkeisistä asioista ja toimista. Niistä päättää periaatteessa hänen vanhempansa, sisaruksensa tai muut "verisukulaiset". Että jos haluaisit oman mielesi mukaan hänet haudata, niin valtaa siihen ei ilman avioliittoa ole.
Lähiomaisen voi kukin halutessaan päättää ja määritellä ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Jos se ihminen on sulle rakas ja tärkeä ja olette avoliitossa ja hän kuolee, niin sinä et ole lähiomainen, joka päättää mistään kuoleman jälkeisistä asioista ja toimista. Niistä päättää periaatteessa hänen vanhempansa, sisaruksensa tai muut "verisukulaiset". Että jos haluaisit oman mielesi mukaan hänet haudata, niin valtaa siihen ei ilman avioliittoa ole.
Olen teidän mielestä varmaan ihan kamala, mutta ei minulle ole merkitystä noilla asioilla. Ja kun olen jo vanhempieni asiat hoitanut, niin huh helpotus, jollei tarvitse puolison asioita hoitaa. Oletan että hänen lapsensa hoitaa. Hehän tänne maan päälle jää hautaa hoitamaan todennäköisemmin kuin minä.
Omasta hautaamisestani olen tehnyt kirjallisen toiveen. En välitä jollei sitä noudateta, koska no.. minähän en sitä tule tietämään. Halusin vain lapseni taakkaa helpottaa. Sen kun vie sen paperin hautaustoimistoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se ihminen on sulle rakas ja tärkeä ja olette avoliitossa ja hän kuolee, niin sinä et ole lähiomainen, joka päättää mistään kuoleman jälkeisistä asioista ja toimista. Niistä päättää periaatteessa hänen vanhempansa, sisaruksensa tai muut "verisukulaiset". Että jos haluaisit oman mielesi mukaan hänet haudata, niin valtaa siihen ei ilman avioliittoa ole.
Lähiomaisen voi kukin halutessaan päättää ja määritellä ihan itse.
Se sairaalan tiedoissa oleva nimi on vain se henkilö, jolle on lupa antaa tietoja. Se, joka on digi- ja vöestöviraston mukaan lähiomainen on aviopuoliso, lapsi, isä, äiti ym., mutta ei avopuoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se ihminen on sulle rakas ja tärkeä ja olette avoliitossa ja hän kuolee, niin sinä et ole lähiomainen, joka päättää mistään kuoleman jälkeisistä asioista ja toimista. Niistä päättää periaatteessa hänen vanhempansa, sisaruksensa tai muut "verisukulaiset". Että jos haluaisit oman mielesi mukaan hänet haudata, niin valtaa siihen ei ilman avioliittoa ole.
Lähiomaisen voi kukin halutessaan päättää ja määritellä ihan itse.
Kyllä kyllä, mutta kuoleman jälkeistä juridisista ja muista asioista ei päätä kuka tahansa lähiomainen. Lähiomaiseksihan voi merkitä vaikka naapurinsa, tämän suostumuksella tietenkin. Sairaalaan merkitty "lähiomainen" -status katoaa samalla hetkellä kun ihminen kuolee. Eli se lähiomaiseksi sairaalan tietoihin merkitty naapuri ei todellakaan hoida hautauksia, perunkirjoituksia ymv.
Omaiset on sitten vastuussa ja hehän voi keskenään sopia tietenkin, kuka hoitaa mitäkin. Kuolinpesän vastaavaksi on joku merkittävä, mutta kaikki voi sopia keskenään.
Jos omaisia ei ole, hautauksista ja muista vastaa sitten viranomainen. Mutta ei todellakaan se naapuri.
Juridisesti sillä on merkitystä, avioliitto on virallinen liitto, avioliitto on myös taloudellinen liitto. Avopuoliso on vähän kuin poika/tyttöystävä tai kämppis, avopuolison määritelmä on myös haastavampi. Mutta jos miettii ihan peruselämistä niin kukaanhan ei voi tietää toisten siviilisäätyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se ihminen on sulle rakas ja tärkeä ja olette avoliitossa ja hän kuolee, niin sinä et ole lähiomainen, joka päättää mistään kuoleman jälkeisistä asioista ja toimista. Niistä päättää periaatteessa hänen vanhempansa, sisaruksensa tai muut "verisukulaiset". Että jos haluaisit oman mielesi mukaan hänet haudata, niin valtaa siihen ei ilman avioliittoa ole.
Lähiomaisen voi kukin halutessaan päättää ja määritellä ihan itse.
Kyllä kyllä, mutta kuoleman jälkeistä juridisista ja muista asioista ei päätä kuka tahansa lähiomainen. Lähiomaiseksihan voi merkitä vaikka naapurinsa, tämän suostumuksella tietenkin. Sairaalaan merkitty "lähiomainen" -status katoaa samalla hetkellä kun ihminen kuolee. Eli se lähiomaiseksi sairaalan tietoihin merkitty naapuri ei todellakaan hoida h
Ja tässä kohtaa se suvulle epämieluisa avopuoliso voidaan sulkea täysin ulkopuolelle, kunhan on ensin saatu se häädettyä kodistaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika. Liikuttavaa kuinka huolissaan sinäkin nyt mun raha-asioista olet. Meillä on tietenkin avioehto koska miehellä on ja oli ennen kuin tavattiin kiinteää omaisuutta, esim talo jossa nyt asutaan, sijoituskämpät, tonttimaata. Nämä ei kuulu mulle millään lailla jos erotaan. Mulla taas on reilusti säästöjä ja sijoituksia, nämä ei kuulu miehelle millään lailla.
Miten on juristitädille mahdotonta ymmärtää ettei tarvitse räknäillä omenamehulaskua kun asiat on hyvässä hengessä, aikuisten kesken, sovittu ennen naimisiinmenoa? Pääpiirteittäin sovittu kuka maksaa mitkäkin kulut, ei niistä ole tarvinnut kertaakaan sen jälkeen vääntää. Ja jos ero tulisi, varmasti kumpikaan ei tunne häviävänsä mitään.
Lisäänpä vielä että olen kotirouva
Et ole kotirouva, vaan joko eläköitynyt firettäjä tai upporikas perijätär. Tai lottovoittaja. Lisäksi kyseessä on mitä
Ei kai missään ole määrätty/määritelty että kotirouva palvelee miestä vuorokauden ympäri? Ihan tasa-arvoisessa suhteessa tässä mennään, puolin ja toisin mahdollistetaan toisillemme mieleinen elämä. Enkä ole tätä kotirouvauraa koko ikääni tehnyt. Aloituksessa kysyttiin ainoastaan onko eroa avo- ja avioliitolla, vastasin siihen omien kokemusteni, tietämykseni ja mielipiteitteni kautta.
Uudessa avoliittolaissa erossa saa puolet miehen omaisuudesta jo sillä perusteella, ku on asuttu 5 vuotta yhdessä.
On suurikin merkitys. Avoliitto voi olla pahimmillaan sitä, että toinen vaan alkaa raahata kamojaan toisen kämppään. Avioliitto puolestaan edellyttää halua sitoutua toiseen ihmiseen ja yhteseen elämään. Avoliitto sopii sitoutumiskammoisille, joiden on helppo lähteä lätkimään sitten, kun ei enää kiinnosta. Yhteiset lapset ja asuntolaina tosin aiheuttavat haasteita tähänkin yhteisöön.
Ei kai missään ole määrätty/määritelty että kotirouva palvelee miestä vuorokauden ympäri? Ihan tasa-arvoisessa suhteessa tässä mennään, puolin ja toisin mahdollistetaan toisillemme mieleinen elämä. Enkä ole tätä kotirouvauraa koko ikääni tehnyt. Aloituksessa kysyttiin ainoastaan onko eroa avo- ja avioliitolla, vastasin siihen omien kokemusteni, tietämykseni ja mielipiteitteni kautta.
Kritisoin tässä sitä, että sanoit avioehdon olevan tietysti, kertomatta miksi sinun kohdallasi se on tietysti. Siinä annetaan kuva, että avioehto olisi kaikille hyvä juttu.
Täysi avioehto sopii kypsän iän liittoihin, joissa kumpikin pystyy elättämään itsensä yksinkin hautaan asti. Se voi sopia myös uusperheisiin hyvin, etenkin jos on tarve ohjata kummankin perintö heidän lapsilleen eikä perikunta ole yhteinen. Mutta edelleen ensimmäiset liitot ovat yleisempiä kuin toiset tai kolmannet, ja nuoren parin ensimmäisessä liitossa avio-oikeus puolestaan toimii pääosin hyvin. Erityisen reilusti se toimii, jos pari on sillä lailla tasa-arvoinen, että molemmilla on lähtöjään suunnilleen yhtä hyvät uramahdollisuudet. Jos eroja myöhemmin tulee, ne joko johtuvat perheen perustamisesta tai ovat tietyllä tapaa satunnaisia riskejä tai onnistumisia tai vaihtuvia tilanteita, joita kannattaakin vuosikymmenten mittaan tasata perheessä. Täysi avio-oikeuden poissulkeva avioehto on usein epäreilu noissa tilanteissa.
Rajattu avioehto on mielestäni kuitenkin paras vaihtoehto: perinnöt ja lahjat kannattaa sulkea pois, koska muuten voi käydä niin, että liitto päättyy, kun vasta toinen on saanut perintöä. Samoin kannattaa sulkea pois sellainen merkittävä omaisuus, mikä on hankittu jo ennen parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
On suurikin merkitys. Avoliitto voi olla pahimmillaan sitä, että toinen vaan alkaa raahata kamojaan toisen kämppään. Avioliitto puolestaan edellyttää halua sitoutua toiseen ihmiseen ja yhteseen elämään. Avoliitto sopii sitoutumiskammoisille, joiden on helppo lähteä lätkimään sitten, kun ei enää kiinnosta. Yhteiset lapset ja asuntolaina tosin aiheuttavat haasteita tähänkin yhteisöön.
Miten muka avioliitto estää toista osapuolta lähtemästä yhteisestä asunnosta? Ihan yhtä helppoa se on pakata tavaransa ja lähteä. Avioliitto edellyttää että on mennyt avioon, henkilöiden keskinäiseen suhteisiin se ei vaikuta, useinhan ollaan avoliitossa ennen avioliittoa, ei se virallinen paperi muuta ihmisten suhdetta toiseen ihmiseen ns pään sisällä.
Avoliitto?? Mikä se sellainen on? Etsin lakikirjasta enkä löytänyt koko sanaa. Ei sellaista taida olla edes olemassa. Onko vaan joku leikkijuttu? Miten sillä voisi sitten olla jotain merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto?? Mikä se sellainen on? Etsin lakikirjasta enkä löytänyt koko sanaa. Ei sellaista taida olla edes olemassa. Onko vaan joku leikkijuttu? Miten sillä voisi sitten olla jotain merkitystä?
Et tainnut lukea koko lakikirjaa. On olemassa mm. "Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta". Ehkä on muitakin lakeja, joissa mainitaan avoliitto. En tiedä, koska en ole asiantuontija. Tuo löytyi finlexista melko helposti.
Avioliiton osapuolilla osapuolilla on elatusvelvollisuus toisistaan. Tämä tulee monelle ihmeellisenä yllätyksenä. Että ei ollutkaan kyse vain ihanistä prinsessahäistä ja että avioliitto ei tuo pelkästään oikeuksia, vaan myös velvollisuuksia. Tällä voi olla merkitystä esimerkiksi jos hakee toimeentulotukea (Kela voi määrätä takaisinperinnän aviopuolisolta).
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton osapuolilla osapuolilla on elatusvelvollisuus toisistaan. Tämä tulee monelle ihmeellisenä yllätyksenä. Että ei ollutkaan kyse vain ihanistä prinsessahäistä ja että avioliitto ei tuo pelkästään oikeuksia, vaan myös velvollisuuksia. Tällä voi olla merkitystä esimerkiksi jos hakee toimeentulotukea (Kela voi määrätä takaisinperinnän aviopuolisolta).
Eikä tule yllätyksenä ettei saa toimeentulotukea, jos puoliso tienaa. Ei kukaan niin tyhmä ole.
Vierailija kirjoitti:
Uudessa avoliittolaissa erossa saa puolet miehen omaisuudesta jo sillä perusteella, ku on asuttu 5 vuotta yhdessä.
Eikä saa🤣🤣
"Jokainen normaali osaa hoitaa tietoihin lähiomaisensa tiedot ennalta oli se kuka tahansa. Palstalla joka asia tulee aina akuuttina oli kyse mistä tahansa ja mitään ei ennakoida koska tyhmyys."
Aika monella nuorehkolla henkilöllä varmaan on se äiti siellä tiedoissa lähtökohtaisesti. Jos ei käytä mitään terveydenhuollon palveluita, ei sitä tule päivitettyä. Kertoihan tuossa yllä joku isänsä ja äitinsäkin tilanteesta.
Mulla on muistikuva että aikaisempina vuosikymmeninä nää tiedot ei liikkuneet yksityisen ja julkisen puolen välillä ollenkaan? En ole tästä nyt varma, mutta mä en käyttänyt vuosikymmeniin julkista puolta niin tuskin siellä olis mitään tietoja ollut.