Lue keskustelun säännöt.
Vaikuttaako nykyisin enää mihinkään onko avo- vai avioliitossa?
27.02.2025 |
Onko sillä nykyisin enää mitään merkitystä, että onko puolisonsa kanssa avo- vai avioliitossa, vai onko tilanteita, joissa pariskunnan siviilisäädyllä vielä oikeasti on väliä?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on käytännössä niin olematon, että sillä ei ole merkitystä kuin kotiäidille.Tämä ei pidä läheskään aina paikkaansa. Jos minun mieheni kuolisi ennen minua, saisin nykyisten sääntöjen mukaan leskeneläkettä yli 1000 €/kk, vaikka omakin eläkekertymäni on 3000 €/kk.
No minä saan palkkaa 4800 e/kk ja leskeneläkettä peräti 98 e/kk. Kannattaa kadehtia ja selittää, että avioliitto on taloudellisesti kannattavaa. Mieluummin koko eläkekertymä lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintö, perintövero.
Leski perii vain silloin, jos ei ole rintaperillisiä.
Kyllä mutta ennen perinnönjakoa tehdään ositus ja jos kuollut puoliso on ollut leskeä varakkaampi niin leski saa tasinkoa. Tämä menee kuolemassa ihan samoin kuin avioerossa.
"Eli oma omaisuus pysyy omana. Avoliitto on siis parempi."
Tuon voi halutessaan hoitaa avioehdolla. Eli avioliitossa on enemmän mahdollisuuksia siihen että jokainen voi järjestää asiansa kuten haluaa. Voi sekä sulkea kumppanin pois omasta omaisuudesta että antaa sen mennä toiselle miten vain haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on käytännössä niin olematon, että sillä ei ole merkitystä kuin kotiäidille.Tämä ei pidä läheskään aina paikkaansa. Jos minun mieheni kuolisi ennen minua, saisin nykyisten sääntöjen mukaan leskeneläkettä yli 1000 €/kk, vaikka omakin eläkekertymäni on 3000 €/kk.
No minä saan palkkaa 4800 e/kk ja leskeneläkettä peräti 98 e/kk. Kannattaa kadehtia ja selittää, että avioliitto on taloudellisesti kannattavaa. Mieluummin koko eläkekertymä lapsille.
Leskeneläke riippuu eläkkeiden erosta. Jos leskeksi jääneellä huomattavasti pienempi eläke kuin kuolleella, niin saa kunnon leskeneläkkeen jatkossa, ja toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Eli on sillä sitten väliä. Mistäköhän muuten johtuu että kuitenkin monen (avoliitossa) elävän mielestä avioliitto ja naimisiinmeno ovat asioita, jotka ovat ihan turhia, koska "ne eivät kuitenkaan vaikuta mihinkään", kun näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole.
AP.
Nämä ovat niitä, jotka eivät joko 1) ymmärrä asioista tarpeeksi tai jotka 2) käyttävät toista taloudellisesti hyväksi ja haluavat varmistaa, että oma omaisuus pysyy kokonaan itsellä erotilanteessa. Ovat henkisesti jo etukäteen valmistautuneet eroon. Sitten voi olla tapauksia, joissa 3) toinen on leski ja menettää leskeneläkkeen, jos menee naimisiin. Ja aina on myös 4) periaatteen ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta halua naimisiin. Uusperhekuviot sitten vielä erikseen. Niihin en ota kantaa, koska ne voivat olla monimutkaisia ja yhdistelmiä kaikesta edellä luetellusta.
Oma veikkaus yleisimmästä tapauksesta on 2), jonka puoliso on 1).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä ihmisten korvat ovat olleet yhteiskuntaopin tunneilla? Kaikki tämä on opetettu siellä. Räikein esimerkki on lapseton avoliitossa asuva pariskunta, jolla on oma yhdessä ostettu ja maksettu asunto. Jos toinen kuolee, avoliitossa toiselle jää puolikas asunto, avioliitossa koko asunto. Testamentilla voi määrätä avopuolison perijäksi, mutta perintövero on kaksinkertainen aviopuoliso on verrattuna.
Nykyään on muodikasta vastustaa kaikkia itseen kohdistuvia ulkopuolisia vaatimuksia, yhteiskunta pakottaa mennään naimisiin ja muka naimisissa olevat olisivat jotenkin parempia. Tälläiseen ei haluta alistua, joten elellään avoparina, jonka rakkautta ei määritä mikään paperi.
Ei huomioida sitä, että yhteiskunnan instituutioiden näkökulmasta kyse on ihan puhtaasti juridisesta järjestelystä, kukaan ei ajattele että asia liittyisi rakkauteen mitenkään. Samat paperiasiat voi myös hoitaa järjestykseen muilla keinoin, mutta byrokratiaa on paljon enemmän kuin siinä, että yksinkertaisesti menee vain naimisiin. Esimerkiksi minä ja mieheni ei olla yhtään romanttista tyyppiä, rakkautta meillä on ja liitto on kestänyt 15 vuotta, mutta ei koettu mitään tarvetta patsastella ihmisten edessä julistamassa yksityisinä pitämiämme tunteita toisiamme kohtaan. Mentiin vaan maistraattiin ja sanottiin tahdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ollut typerä päätös tehdä avoliitosta jonkinlainen "kevytavioliitto". Naimisiin voi mennä ilman hääjuhlia, jos haluaa sen tuoman suojan ja oikeudet. Ja toisaalta kahden aikuisen pitäisi voida asua yhdessä ilman, että siitä syntyy jotain lisävelvollsuuksia ja oikeuksia.
En ole koskaan ymmärtänyt avioliiton vastustajia. Se on ihan selkeä sopimus, jossa yhdellä paperilla ratkaistaan monta käytännön asiaa, kun haluaa oikeasti jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on käytännössä niin olematon, että sillä ei ole merkitystä kuin kotiäidille.Tämä ei pidä läheskään aina paikkaansa. Jos minun mieheni kuolisi ennen minua, saisin nykyisten sääntöjen mukaan leskeneläkettä yli 1000 €/kk, vaikka omakin eläkekertymäni on 3000 €/kk.
No minä saan palkkaa 4800 e/kk ja leskeneläkettä peräti 98 e/kk. Kannattaa kadehtia ja selittää, että avioliitto on taloudellisesti kannattavaa. Mieluummin koko eläkekertymä lapsille.
No sijoita se eläkkeesi sitten lasten hyväksi tai lahjoita johonkin jos noin harmittaa. Mulla ei ole aavistustakaan mitä saisin jos leskeksi jäisin, äiti näytti saaneen reilu 400/kk käteen, itselläänkin oli ihan hyvä eläke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytännön kannalta paljonkin väliä, esimerkiksi puolison joutuessa sairaalan, ei avopuolisolla ole oikeutta saada hänestä tietoja tai vaatia mitään. Eikä tämä ole mikään mahdoton vaihtoehto, itse tunnen parikin pariskuntaa joissa puoliso on yllättäen joutunut sairaalaan ja ollut nukutettuna. Aika hurjaa kuvitella ettei siinä vaiheessa saisi tietoja, tai tulisi kuulluksi.
Sitten on tietysti omaisuusasiat, joiden tärkeys toki vaihtelee tilanteesta riippuen. Jos on yhteistä omaisuutta niin avioliittosopimus tuo turvaa.
Väärin. Sairaala antaa tiedot sille henkilölle, jonka ihminen itse ilmoittaa lähimmäksi omaiseksi. Lähin omainen voi olla kuka vaan, vaikka naapuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintö, perintövero.
Leski perii vain silloin, jos ei ole rintaperillisiä.
Leskellä on oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon ja myös perii, jos kuolleella ei ole lapsia. Leski saattaa saada leskeneläkettä. Avioliitossa siis. Avioliitto on juridinen ja taloudellinen sitoumus. Jos niillä asioilla ole väliä, niin sitten avoliitto. Avoliitto on usein paras silloin, kun yhteenmennään vaiheessa, missä lapset on tehty ja halutaan perinnön menevän omille lapsille ilman mitään säätöä. Kun pari menee nuorena yhteen ennen kuin lapsia on tai edes merkittävää omaisuutta, niin avioliitto on parempi.
Lapset on niitä rintaperillisiä!
Avoliitossakin saa jäädä asumaan kotiinsa, riittää, että lunastaa sen itselleen.
Ai leskeneläke olematon?
Minä saan tonnin kuussa. Ehkä se on sun rahoissa olematon summa, mutta minulle se on ollut koko ajan hemmetin hyvä lisä omiin tuloihin.
Olen saanut sitä nuoresta asti, mies oli vielä alle kolmekymppinen kun kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännön kannalta paljonkin väliä, esimerkiksi puolison joutuessa sairaalan, ei avopuolisolla ole oikeutta saada hänestä tietoja tai vaatia mitään. Eikä tämä ole mikään mahdoton vaihtoehto, itse tunnen parikin pariskuntaa joissa puoliso on yllättäen joutunut sairaalaan ja ollut nukutettuna. Aika hurjaa kuvitella ettei siinä vaiheessa saisi tietoja, tai tulisi kuulluksi.
Sitten on tietysti omaisuusasiat, joiden tärkeys toki vaihtelee tilanteesta riippuen. Jos on yhteistä omaisuutta niin avioliittosopimus tuo turvaa.Väärin. Sairaala antaa tiedot sille henkilölle, jonka ihminen itse ilmoittaa lähimmäksi omaiseksi. Lähin omainen voi olla kuka vaan, vaikka naapuri.
Jos onnettomuusuhri tuodaan tajuttomana sairaalaan eikä tätä omaistietoa ole saatavilla niin ei sille naapurin Pekalle tai avopuolisolle mitään kerrota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on käytännössä niin olematon, että sillä ei ole merkitystä kuin kotiäidille.Tämä ei pidä läheskään aina paikkaansa. Jos minun mieheni kuolisi ennen minua, saisin nykyisten sääntöjen mukaan leskeneläkettä yli 1000 €/kk, vaikka omakin eläkekertymäni on 3000 €/kk.
No minä saan palkkaa 4800 e/kk ja leskeneläkettä peräti 98 e/kk. Kannattaa kadehtia ja selittää, että avioliitto on taloudellisesti kannattavaa. Mieluummin koko eläkekertymä lapsille.
Leskeneläke riippuu eläkkeiden erosta. Jos leskeksi jääneellä huomattavasti pienempi eläke kuin kuolleella, niin saa kunnon leskeneläkkeen jatkossa, ja toisinpäin.
Noin pieni leskeneläke on luultavasti Kelan eläke.
Kun eläke tulee vakuutusyhtiöstä, ei ole mitään merkitystä sillä, paljonko leski itse tienaa. Itsellä ei ollut vielä siinä vaiheessa mitään tuloja, olin opiskelija ja eläke on ollut koko ajan saman suuruinen, tietysti hitusen aina noussut vuosittain. Mutta suurin piirtein se sama summa ollut v:sta -79 lähtien.
Se leskeneläke lasketaan silloin siitä summasta, mitä vainaja eläessään ansaitsi palkkaa.
Ihmiset kirjoittelee tänne vaikka mitä höpöjä omia luulojaan. Oikein on naurattanut tässä vuosien mittaan kun on täältä saanut lukea mitä omituisimpia muka niin varmoja tietoja.
Jos sillä edunjättäjällä ei ole ollut tuloja eikä työnantajaa, joka olisi vakuuttanut työntekijänsä, sitten leski saa vain sen Kelan pikkueläkkeen. Tai voi olla ollut joku yrittäjä, jolla ei ole ollut näkyviä verotettava tuloja eikä ole maksanut eläkevakuutus maksuja, niin sitten ei ole mitään, mistä sen leskeneläkkeenkään leskelle tempaisisi, jos menehtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliittoon mennään kun halutaan olla sen toisen kanssa ja huolehtia hyvinä ja huonoina päivinä. Sitoudutaan myös elättämään toista. Ei vain niin että mies elättää vaimonsa, roolit voivat olla toisinkinpäin. (Itse olen tästä yksi esimerkki). Kun ollaan yksi yksikkö, perhe, saa joukkuetta niin pelataan samaan koriin. Tämä maailma vain on mennyt siihen että pelataan omaan pussiin eikä kenellekään haluta mitään ylimääräistä, ei edes sille lähimmälle omaiselle jonka on vierelleen valinnut.
Vanhakantaisempi näkemys on että lait ovat suojanneet aviovaimoa, kun tämä on jäänyt kotiin lapsia hoitamaan. Mies on elättänyt koko porukan. Lait ovat korostuneesti tuoneet enemmän turvaa sille vaimolle. Nykyajattelu näkee kaiken vain lokkeiluna ja perheen perustamisen joutavanpäiväisena porsimisena. Arvomaailma näkyy kyllä puheessa ja tekstissä ihan pelkästään sanavalinnoissa.
Viimeisinä aikoina ihmiset kovettavat sydämensä ja perheenjäsenet ovat toisiaan vastaan. Jeesus tulee pian!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintö, perintövero.
Leski perii vain silloin, jos ei ole rintaperillisiä.
Leskellä on oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon ja myös perii, jos kuolleella ei ole lapsia. Leski saattaa saada leskeneläkettä. Avioliitossa siis. Avioliitto on juridinen ja taloudellinen sitoumus. Jos niillä asioilla ole väliä, niin sitten avoliitto. Avoliitto on usein paras silloin, kun yhteenmennään vaiheessa, missä lapset on tehty ja halutaan perinnön menevän omille lapsille ilman mitään säätöä. Kun pari menee nuorena yhteen ennen kuin lapsia on tai edes merkittävää omaisuutta, niin avioliitto on parempi.
Ihan hyvin voi vanhempanakin mennä naimisiin, lapset perivät joka tapauksessa. En kyllä susiparina suostuisi elämään. Yhteenhän ei tarvitse silti muuttaa.
Väsyttää ainainen jankutus, jossa ei ymmärretä, että lainsäädännölläkin on historiansa.
Ihmisellä on valinnan oikeus. Jokainen voi sanoa ei avioliitolle ja asua avoliitossa. Käyttää puolisoa yrityksen ilmaisena "työntekijänä" ja kun tämä vanhenee, nakata pellolle ilman, että puoliso hyötyy tekemästään työstä mitenkään.
Kyllä harvinaisuus on hän, joka haluaa turvata elinkumppaninsa kuoleman tai avio-/avoeron sattuessa.
Kun tällaisen ajatusmaailman omaavan kanssa on vielä lapsia, niin kyllä helvetti on irti jos/kun ero tulee.
Vierailija kirjoitti:
Väsyttää ainainen jankutus, jossa ei ymmärretä, että lainsäädännölläkin on historiansa.
Ihmisellä on valinnan oikeus. Jokainen voi sanoa ei avioliitolle ja asua avoliitossa. Käyttää puolisoa yrityksen ilmaisena "työntekijänä" ja kun tämä vanhenee, nakata pellolle ilman, että puoliso hyötyy tekemästään työstä mitenkään.
Kyllä harvinaisuus on hän, joka haluaa turvata elinkumppaninsa kuoleman tai avio-/avoeron sattuessa.
Kun tällaisen ajatusmaailman omaavan kanssa on vielä lapsia, niin kyllä helvetti on irti jos/kun ero tulee.
Ehkä liioittelua puhua harvinaisuudesta. Uskon ihmisten hyvyyteen ja siihen, että tavalliset ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja reilua. Toki toisenlaisiakin on paljon, en kiistä sitä. Uskon ja toivon, että he ovat kuitenkin vähemmistössä. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos puoliso on selvästi varakkaampi ja/tai parempituloinen, ei halua naimisiin, mutta haluaa lapsia ja vaatii, että kaikki maksetaan 50/50 tuloista riippumatta.
Meillä oli keskinäinen testamentti ja perin avovaimoni. Huolehdin myös kaikista hänen asioistaan ennen kuolemaansa. Tietysti olisi ollut helpompaa jos olisimme olleet naimissa mutta olimme vasta seuraavana kesänä menossa.
Edelleenkin valtaosa menee naimisiin siinä vaiheessa kun omaisuutta alkaa karttua. Avoparina eletään alkuvuosina kun ollaan vielä taloudellisesti köyhiä. Tai avoparina eletään kun kyseessä "aikuispari" jolla on ne omat elämät jo taustalla ja haluavat pitääkin ne erillisinä. On monesti jo aikuiset lapsetkin eikä enää koeta avioliiton tuovan mitään uutta taloudellista hyötyä tai turvaa. Eikä aikomustakaan suhteessa enää lisääntyä.
En ole tietoinen mahdollisesta lakimuutoksesta, mutta ainakin aikaisemmin avopuoliso oli lain mukaan kuin mikä tahansa vieras henkilö. Ei siis mitään perimisoikeutta ja jos hänelle oli jotain testamentattu, niin perintövero oli huomattavasti suurempi kuin aviopuolisolla tai rintaperillisillä. Avoliiton hajotessa avopuolisolla ei ole mitään osuutta toisen omaisuuteen.