Vaikuttaako nykyisin enää mihinkään onko avo- vai avioliitossa?

Avoliitossa täytyy olla tarkkana arjen kulujen ja rasitusten jakautumisen kanssa. 

Avioliitossa on avio-oikeus, ellei sitä mene avioehdolla poistamaan. Se tarkoittaa, että on samantekevää, kumpi puoliso käy ruokakaupassa, tankkaa auton tai maksaa sähkölaskun. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen, eli se, mitä jää arjesta säästöön tai sijoituksiin, jaetaan aikanaan tasan kun liitto päättyy joko eroon tai toisen puolison kuolemaan. Jompaan kumpaanhan se aina päättyy. On vieläpä poikkeus: jos köyhempi puoliso kuolee ensin, ei lesken tarvitse maksaa tasinkoa hänen perillisilleen.

Jos avioliitossa toinen menettää tuloja toisen työn vuoksi, on sekä menetys että hyöty yhteinen. Tämä on systeemi, joka mahdollistaa sen, ettei koko ajan tarvitse miettiä, kuka maksaa tai tekee mitäkin, vaan asiat voi hoitaa se, jolta se helpommin sujuu.

Avoliitossa taas kummallakin on täysin omat rahat. Jos ostat puolisolle omenamehua kun käyt kaupassa, se ei ole yhteisen talouden hankinta, vaan ihan kuin kaverillesi tarjoaisit, sinulta pois. Siksi avoliitossa pitää räknäillä kuitteja ja tasoittaa menoja tai käydä kaupassa orjallisesti vuorotellen niin, että molemmat ostavat myös pesuainetta ja talouspaperia, ellei halua sponsoroida toisen varallisuutta maksamalla hänen arjen menojaan. Jos huomaamattasi sponsoroit, se on voi voi ja oma vika.

Avoliitossa on tiukempi valinta, kumpi hakee lapset tarhasta tai vie auton huoltoon. Jos tämmöiset vaikuttavat tuloihin lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä, menetys on vain yksin sen, jonka tulot alenevat. Hän ei hyödy mitään siitä, että toinen tienasi enemmän tai sai paremman työuran. Ei siinä ainakaan kannata muuttaa puolison työn perässä minnekään, ei oikeastaan edes edes samassa kaupungissa kätevämmin puolison työpaikan lähelle.

Jos avoliitossa ei tätä ymmärrä, tulee helposti hyväksikäytetyksi. Meillä on edelleen aika syvällä kulttuurissa semmoinen, että pienipalkkaisempi tai vähemmän arvostettua työtä tekevä joutaisi helpommin ruokakauppaan ja arjen asioille kuin perheen suurituloinen uratykki. Se meininki liittyy avioliittoon. Avoliitossa kumppani on kämppis, ja kannattaa miettiä tarkkaan, ryhtyykö pyykkäämään kämppiksen sukkia.

Ei vaikuta molemmat panee kaikkea mikä liikkuu minkä kerkiää.

Huoltajuuteen. Avioliitossa tulee automaattisesti yhteishuoltajuus sekä isyys.

Vierailija kirjoitti:

Huoltajuuteen. Avioliitossa tulee automaattisesti yhteishuoltajuus sekä isyys.

Avoliitossa raskausaikana hoidetaan tarvittavat paperityöt neuvolassa ja sen jälkeen myös avoliitossa tulee yhteishuoltajuus ja isyys.

Vierailija kirjoitti:

Eli on sillä sitten väliä. Mistäköhän muuten johtuu että kuitenkin monen (avoliitossa) elävän mielestä avioliitto ja naimisiinmeno ovat asioita, jotka ovat ihan turhia, koska "ne eivät kuitenkaan vaikuta mihinkään", kun näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole.

AP.

Osa tarkoittanee, että ei vaikuta mihinkään heidän kannaltaan olennaiseen asiaan, osa sitten tarkoittaa ehkä, että ei vaikuta henkisellä tasolla suhteen kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leskeneläke riippuu eläkkeiden erosta. Jos leskeksi jääneellä huomattavasti pienempi eläke kuin kuolleella, niin saa kunnon leskeneläkkeen jatkossa, ja toisinpäin. 

Kun eläke tulee vakuutusyhtiöstä, ei ole mitään merkitystä sillä, paljonko leski itse tienaa.  Itsellä ei ollut vielä siinä vaiheessa mitään tuloja, olin opiskelija ja eläke on ollut koko ajan saman suuruinen, tietysti hitusen aina noussut vuosittain.  Mutta suurin piirtein se sama summa ollut v:sta -79 lähtien.

Lainsäädäntö muuttui heinäkuussa 1990. Sen jälkeen leskeksi jääneillä lesken omat tulot vaikuttavat vakuutusyhtiön maksamaan leskeneläkkeeseen. Tosin niin kauan kuin vainajan lapset ovart alaikäisiä, leski saa täyden leskeneläkkeen. 

Hyvätuloinenkin leski voi kuitenkin edelleen saada merkittävän leskeneläkkeen, jos hänen puolisonsa eläke oli isompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviopuolisot voivat tietyissä tilanteissa saada tiettyjä veroetuja.

Kuten ?

Tuo minuakin jäi ihmetyttämään. En ole moisesta ikinä kuullut. Perintöveroluokat on vähän eri asia.

 

No vaikkapa asuntovähennys jos on töissä viikot toisella paikkakunnalla ja on vuokrannut sieltä asunnon. Koskee avopareja joilla on lapsia tai kaikkia avioliiton solmineita. Tämmöisiä erikoistapauksia siis on. Jos olisi lapseton avopari, niin silloin kotia ei lasketa yhteiseksi kodiksi vaan oletetaan, että avoparin toinen puolisko voi muuttaa työn perässä.

Vierailija kirjoitti:

Käytännön kannalta paljonkin väliä, esimerkiksi puolison joutuessa sairaalan, ei avopuolisolla ole oikeutta saada hänestä tietoja tai vaatia mitään. Eikä tämä ole mikään mahdoton vaihtoehto, itse tunnen parikin pariskuntaa joissa puoliso on yllättäen joutunut sairaalaan ja ollut nukutettuna. Aika hurjaa kuvitella ettei siinä vaiheessa saisi tietoja, tai tulisi kuulluksi. 

Sitten on tietysti omaisuusasiat, joiden tärkeys toki vaihtelee tilanteesta riippuen. Jos on yhteistä omaisuutta niin avioliittosopimus tuo turvaa. 

Kyllä minä ainakin sain tietoja sairaalassa olevasta avopuolisostani, joka oli nukutettuna eikä ollut vielä herännyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännön kannalta paljonkin väliä, esimerkiksi puolison joutuessa sairaalan, ei avopuolisolla ole oikeutta saada hänestä tietoja tai vaatia mitään. Eikä tämä ole mikään mahdoton vaihtoehto, itse tunnen parikin pariskuntaa joissa puoliso on yllättäen joutunut sairaalaan ja ollut nukutettuna. Aika hurjaa kuvitella ettei siinä vaiheessa saisi tietoja, tai tulisi kuulluksi. 

Sitten on tietysti omaisuusasiat, joiden tärkeys toki vaihtelee tilanteesta riippuen. Jos on yhteistä omaisuutta niin avioliittosopimus tuo turvaa. 

Kyllä minä ainakin sain tietoja sairaalassa olevasta avopuolisostani, joka oli nukutettuna eikä ollut vielä herännyt. 

Varmaankin oli potilastietoihin sinut merkitty lähiomaiseksi? Mutta kuten sanottu jos on akuutti tilanne eikä tuota tietoa sairaalan järjestelmässä ole niin avopuoliso rinnastetaan vieraaseen henkilöön. 

Vierailija kirjoitti:

Avoliitossa täytyy olla tarkkana arjen kulujen ja rasitusten jakautumisen kanssa. 

Avioliitossa on avio-oikeus, ellei sitä mene avioehdolla poistamaan. Se tarkoittaa, että on samantekevää, kumpi puoliso käy ruokakaupassa, tankkaa auton tai maksaa sähkölaskun. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen, eli se, mitä jää arjesta säästöön tai sijoituksiin, jaetaan aikanaan tasan kun liitto päättyy joko eroon tai toisen puolison kuolemaan. Jompaan kumpaanhan se aina päättyy. On vieläpä poikkeus: jos köyhempi puoliso kuolee ensin, ei lesken tarvitse maksaa tasinkoa hänen perillisilleen.

Jos avioliitossa toinen menettää tuloja toisen työn vuoksi, on sekä menetys että hyöty yhteinen. Tämä on systeemi, joka mahdollistaa sen, ettei koko ajan tarvitse miettiä, kuka maksaa tai tekee mitäkin, vaan asiat voi hoitaa se, jolta se helpommin sujuu.

Avoliitossa taas kummallakin on täysin omat rahat. Jos ostat puolisolle omenamehua kun käyt k

Myös avioliitossa voi olla täysin erilliset rahat, ja avoliitossa yhteiset.

Meidän avioliitossa on erilliset, mutta ei se tarkoita sitä että "Jos ostat puolisolle omenamehua kun käyt kaupassa, se ei ole yhteisen talouden hankinta, pitää räknäillä kuitteja ja tasoittaa menoja tai käydä kaupassa orjallisesti vuorotellen niin, että molemmat ostavat myös pesuainetta ja talouspaperia."

Ja avioehto on, tietenkin. Fiksut tyypit kai sopii nämä asiat keskenään ilman että paukutetaan toista osapuolta lakikirjalla päähän. Fiksut tyypit kai pystyy eroamaankin ilman kauheaa rähinää. 

Tuo että avioehto on, tietenkin, kauhistuttaa nyt juristitätiä.

Avioehto ei ole mikään tietenkin-asia, vaan se pitää miettiä tosi tarkkaan, ettei tilanne muutu epäreiluksi. Avioehtoja on monenlaisia, ja osa on useimmille aviopareille typeriä, jopa vaarallisia. Varsinkin tuo suosittu (laadittaessa halpa ja selkeän oloinen) avio-oikeuden kokonaan poissulkeva avioehto voi olla todella ilkeä pommi hyväuskoiselle. Usein se hyväuskoinen on nainen, mutta ei tietenkään aina.

Jos kummallakin on omat rahat niin, että avio-oikeus on suljettu täysin pois avioehdolla, se tarkoittaa kämppiselämää. Siis omenamehu on sen henkilön tuhlaavaisuutta, joka sen kaupassa maksaa, ellei sitten räknäillä, miten mehunjuonti tasoitetaan kumppaneiden välillä. Joka muuta väittää, ei ymmärrä, mihin on ryhtynyt. 

Testamentilla ja avioehdolla voi tehdä paljon niin, että avioliitto muistuttaa avoliittoa. Ainoa, mihin ei voi vaikuttaa, on lesken asumisoikeus. Ja se vasta onkin inhottavaa, jos kyseessä on uusperhe. Lapsen uusi bonusvanhempi voi biologisen vanhemman kuoltua elellä herroiksi ja pitää hallussaan yhteiseen kotiin sidottua omaisuutta vaikka vuosikymmeniä vaikka olisi kuinka nuori ja varakas ja vaikka menehtyneen lapsi olisi alaikäinen tai vaikka köyhä opiskelija. Eli lapsi ei välttämättä saa perintöään ollenkaan, jos se on asunnossa kiinni, ja vieras ihminen voi pitää sitä hallussaan kuolemaansa saakka. Ihan järkyttävä laki. En ymmärrä, miksi tuollainen on vielä tänä päivänä voimassa.

Surkuhupaisinta kaikessa tässä on se, että avioehdon puolesta paasaavat erityisesti koulutetut naiset, joilla on hyvä työ ja jotka ovat perustamassa perhettä. Voimansa tunnossa he suosittelevat avioehtoa - tietenkin - ihan kaikille, ja kokevat, että sillä he turvaavat loistavan näkymän itselleen, tai että se on ainakin ainoa reilu vaihtoehto, koska eivät halua hyötyä miehestään taloudellisesti.

Ja kaikista ihmisistä juuri nämä koulutetut hyvän työuran alussa olevat naiset menettävät eniten, jos kummallakin on omat rahansa, mutta perheestä, lapsista tai kotitöistä tai ruokakaupassa käymisestä vastuu liukuu vuosien saatossa enemmän naiselle kuin miehelle. Ja niin käy todella usein, vaikka nuoren lemmen huumassa puolin ja toisin sovittaisiin, että vastuut ja kustannukset jaetaan tasan.

Siinä käy sitten niin, että naisen työura, ansiot ja eläkekertymä kärsivät kotivastuiden vuoksi, mies porskuttaa menemään, eikä kukaan välttämättä edes tajua, miten epäreilua tämä on, koska naisilla nyt vaan ei ole niin hyvää työuraa tai palkkaa, kun naisilla on se oma valinta eikä naiset halua sillä lailla edetä uralla. Tai jotain, tiedätte kyllä.

Lopputuloksena mies hyötyy naisesta ja siitä, että nainen on kantanut päävastuun hänen lapsistaan, ehkä myös kodistaan ja ravinnostaan, tavalla jota kumpikaan ei alun perin tarkoittanut. Eikä mies enää luovu tästä edustaan, koska on tottunut ajattelemaan, että se kuuluu hänelle. Olihan naisellakin hyvä koulutus ja lupaava uran alku, oma vika jos ei tienaa tai jos ei osaa säästää ja sijoittaa!

Vierailija kirjoitti:

Surkuhupaisinta kaikessa tässä on se, että avioehdon puolesta paasaavat erityisesti koulutetut naiset, joilla on hyvä työ ja jotka ovat perustamassa perhettä. Voimansa tunnossa he suosittelevat avioehtoa - tietenkin - ihan kaikille, ja kokevat, että sillä he turvaavat loistavan näkymän itselleen, tai että se on ainakin ainoa reilu vaihtoehto, koska eivät halua hyötyä miehestään taloudellisesti.

Ja kaikista ihmisistä juuri nämä koulutetut hyvän työuran alussa olevat naiset menettävät eniten, jos kummallakin on omat rahansa, mutta perheestä, lapsista tai kotitöistä tai ruokakaupassa käymisestä vastuu liukuu vuosien saatossa enemmän naiselle kuin miehelle. Ja niin käy todella usein, vaikka nuoren lemmen huumassa puolin ja toisin sovittaisiin, että vastuut ja kustannukset jaetaan tasan.

Siinä käy sitten niin, että naisen työura, ansiot ja eläkekertymä kärsivät kotivastuiden vuoksi, mies porskuttaa menemään, eikä kukaan vältt

Näissä perheissä yleensä mies hoitaa lapsia enemmän ja jää kotiin vanhempainvapaalle osaltaan. Perheillä voi olla muitakin järjestelyitä. 

Mitä tarkoitat sillä, että mies hoitaa lapsia ja jää yleensä kotiin vanhempainvapaalle osaltaan?

Aika usein se tarkoittaa nimittäin sitä, että se miehen osa perhevapaista on lyhyempi kuin naisen osa, ja että mies kyllä hoitaa lapsiaan (hip hip huraa!) - aina silloin, jos naiselle ei sovi ja hänelle sopii. Mutta jos molemmille sopii, nainen hoitaa useammin kuin mies, ja jos kummallekaan ei sovi, nainen alkaa järjestellä menojaan.

Samoin mies käy kyllä ruokakaupassa. Joka neljäs kerta. Tai joka viides kerta.

Hän laittaa ruokaa, muistatko silloinkin kun Emmi oli työmatkalla, kahtena päivänä _kaikki_ ruoat!

No okei, Emmi ostaa meillä lasten vaatteet, kun hän osaa sen paremmin. Mutta kyllä Janne osti ne luistimet silloin kerran!

Mies itse kokee osallistuvansa tasapuolisesti ja nainen kokee saavansa mieheltä merkittävää apua, kyllä. Mutta se ei tarkoita, että molemmilla olisi yhtä hyvät mahdollisuudet ansaita rahaa tai säästää ja sijoittaa rahaa. Avio-oikeus on juridinen mekanismi, joka tasaa tätä eroa.

No mä olen aina ollut avoliiton kannattaja, mutta kun äiti joutui sairaalaan ja näin minkälainen sirkus siinä oli, ennen kun isä pääsi hoitamaan äidin asioita... Oikeutta ei ollut mihinkään, ei edes äidin laskujen maksuun (siis sellaisten mitkä menivät e-laskuna äidin tilille) sillä aikaa kun äiti oli teholla ja täysin pihalla eli ei voinut antaa suostumusta. Isälle ei myöskään kerrottu mitään äidin tietoja. Soittivat minulle eikä isälle sieltä sairaalasta. Sivuuttivat siis sen henkilön joka viimeiseksi olisi pitänyt sivuuttaa. Niin että valitettavasti taidan nykyään kallistua avioliiton puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini nykyinen vaimo oli aikoinaan avoliitossa ja asui avomiehensä asunnossa. Avomies kuoli tapaturmaisesti ja hänen vanhempansa perivät asunnon. Nainen sitten keräsi kamansa ja muutti vuokralle saamatta euroakaan.

Toki perintöasiat voi hoitaa testamentilla ja muilla lainopillisilla sopimuksilla, mutta harva tulee niitä tehneeksi.

Miksi naisen pitäisi hyötyä miehen omaisuudesta?

Kysy mieluummin miksi naisen pitäisi saada jotain ?

Voi se mennä toisinpäinkin että nainen kuolee ja mies jää sitten nuolemaan näppejään kun naisen sukulaiset vie kaiken, on nähty nimittäin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo että avioehto on, tietenkin, kauhistuttaa nyt juristitätiä.

Avioehto ei ole mikään tietenkin-asia, vaan se pitää miettiä tosi tarkkaan, ettei tilanne muutu epäreiluksi. Avioehtoja on monenlaisia, ja osa on useimmille aviopareille typeriä, jopa vaarallisia. Varsinkin tuo suosittu (laadittaessa halpa ja selkeän oloinen) avio-oikeuden kokonaan poissulkeva avioehto voi olla todella ilkeä pommi hyväuskoiselle. Usein se hyväuskoinen on nainen, mutta ei tietenkään aina.

Jos kummallakin on omat rahat niin, että avio-oikeus on suljettu täysin pois avioehdolla, se tarkoittaa kämppiselämää. Siis omenamehu on sen henkilön tuhlaavaisuutta, joka sen kaupassa maksaa, ellei sitten räknäillä, miten mehunjuonti tasoitetaan kumppaneiden välillä. Joka muuta väittää, ei ymmärrä, mihin on ryhtynyt. 

Voi hyvänen aika. Liikuttavaa kuinka huolissaan sinäkin nyt mun raha-asioista olet. Meillä on tietenkin avioehto koska miehellä on ja oli ennen kuin tavattiin kiinteää omaisuutta, esim talo jossa nyt asutaan, sijoituskämpät, tonttimaata. Nämä ei kuulu mulle millään lailla jos erotaan. Mulla taas on reilusti säästöjä ja sijoituksia, nämä ei kuulu miehelle millään lailla. 

Miten on juristitädille mahdotonta ymmärtää ettei tarvitse räknäillä omenamehulaskua kun asiat on hyvässä hengessä, aikuisten kesken, sovittu ennen naimisiinmenoa? Pääpiirteittäin sovittu kuka maksaa mitkäkin kulut, ei niistä ole tarvinnut kertaakaan sen jälkeen vääntää. Ja jos ero tulisi, varmasti kumpikaan ei tunne häviävänsä mitään. 

Lisäänpä vielä että olen kotirouva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännön kannalta paljonkin väliä, esimerkiksi puolison joutuessa sairaalan, ei avopuolisolla ole oikeutta saada hänestä tietoja tai vaatia mitään. Eikä tämä ole mikään mahdoton vaihtoehto, itse tunnen parikin pariskuntaa joissa puoliso on yllättäen joutunut sairaalaan ja ollut nukutettuna. Aika hurjaa kuvitella ettei siinä vaiheessa saisi tietoja, tai tulisi kuulluksi. 

Sitten on tietysti omaisuusasiat, joiden tärkeys toki vaihtelee tilanteesta riippuen. Jos on yhteistä omaisuutta niin avioliittosopimus tuo turvaa. 

Kyllä minä ainakin sain tietoja sairaalassa olevasta avopuolisostani, joka oli nukutettuna eikä ollut vielä herännyt. 

Varmaankin oli potilastietoihin sinut merkitty lähiomaiseksi? Mutta kuten sanottu jos on akuutti tilanne eikä tuota tietoa sairaalan järjestelmässä o

Jokainen normaali osaa hoitaa tietoihin lähiomaisensa tiedot ennalta oli se kuka tahansa. Palstalla joka asia tulee aina akuuttina oli kyse mistä tahansa ja mitään ei ennakoida koska tyhmyys. 

Minä (nainen) nimenomaan en ole halunnut naimisiin, koska se muuttaisi talousasiat aivan täysin. Myös tuo toisen terveysasioista päättäminen on täysin no-no minulle, koska tiedän miehen kannattavan kaikkea elämän pitkittämistä. Itse hoitajana en sitä omalle kohdalleni halua missään nimessä.

Meillä on molemmilla lapsia ja mies on paljon varakkaampi. Mielestäni on vain reilua, etten minä tai lapseni sotkeennu mieheni tai hänen lapsiensa raha-asioihin. Toki mies voi jättää testamentilla minulle jotain, jos haluaa, mutta esimerkiksi kotimme on minulle meidän koti enkä haluaisi täällä yksin asua.