Oletko sitä mieltä, että miestä ei tarvita raskaudessa?

En voi sanoa stressanneeni ultria eikä miehellä ollut työn takia mahdollisuutta tulla mukaan neuvoloihin eikä sekään haitannut yhtään mitään. On tuo isäksi kasvanut silti.

Että mitä ilmeisimmin tässä nyt ei kukaan tunne mitään MAHAVAAVIAAN kohtaan.



VOI TSIISUS TEITÄ EMÄNNÄT, :DDDDD.

Onko BB-talossa oleminen kamalampaa poissaoloa kuin työmatkoilla, laskettelemassa, anoppilassa käyminen?

voisitko hieman avata tuota ajatuskuviotasi? Eiköhän se Andreas palaa töihinsä BB:n jälkeen, joten on ihan varmasti enemmän poissa avovaimonsa luota.

kenen mies on eniten paikalla vai?

Kunhan vain totesin että melkein jokaisen mies on poissa tuon kolmisen kuukautta noin ajallisesti naisen raskaana olo ajasta..

Ovatko teidän miehenne sitten olleet pois töistä koko raskausajna vai? Koska jos mies tekee koko raskauden ajan töitä 8h päivässä niin on hän myös poissa tuon saman kolme kuukautta!!

voisitko hieman avata tuota ajatuskuviotasi? Eiköhän se Andreas palaa töihinsä BB:n jälkeen, joten on ihan varmasti enemmän poissa avovaimonsa luota.

vaimonsa vatsaa. :D Useimmille miehille raskaus on kovin abstrakti asia ennen kuin maha alkaa näkyvästi pullistua ja hytkyä vauvan potkuista. Joillekin se pysyy ulkokohtaisena, kunnes lapsi on sylissä! Oman kokemuksen mukaan ainoa aika, kun raskaana ollessa oikeasti tarvitsin miestä, oli synnytyksen alkaminen ja sairaalaan pääsy.



Eikä mieskään mitenkään hirvittävän kiinnostunut ollut mahasta, jutellut sille tai mitään, ja silti on erinomaisen osallistuva ja hellä isä. Hänen piti päästä ensin näkemään ja pitelemään lasta omassa sylissä, ennen kuin alkoi luoda suhdetta lapseen. Minähän olin pidellyt lasta "sylissäni" jo yhdeksän kuukautta, joten meidän lähtökohdat vanhemmuuteen on hieman erilaiset. :)

Vaikea kuvitella, että se tuntuisi hänestä väärältä tai pahalta.

Eiköhän hänellä ole ollut tilaisuutensa esittää vastalauseita, jos hänestä tuntuu väärältä tai pahalta, että miesystävä lähtee taloon.

Onko BB-talossa oleminen kamalampaa poissaoloa kuin työmatkoilla, laskettelemassa, anoppilassa käyminen?

Harva kai niin pitkään on työmatkalla, laskettelemassa tai anoppilassa.

mut eiköhän voittorahat kelpaisi.

Luuletteko oikeasti, että Milla ei olisi hyvillään, jos Andreas lähtisi talosta nyt?Vaikea kuvitella, että se tuntuisi hänestä väärältä tai pahalta.

Siitä +-testistä se vanhemmuuteen YHDESSÄ kasvaminen alkaa ja on tärkeää että mies on rinnalla kokemassa neuvolat, ultrat, pahoinvoinnit ja kaiken.

kenen mies on eniten paikalla vai?

Kunhan vain totesin että melkein jokaisen mies on poissa tuon kolmisen kuukautta noin ajallisesti naisen raskaana olo ajasta..

Nainenkin on suurimman osan raskaudesta töissä, ja Andreas voi pahimmillaan olla kolme kuukautta vielä talossa plus vielä sen jälkeen mahdolliset työt, joilla ei nyt ihan oikeasti ole tämän asian kanssa mitään tekemistä...

Vittu, miten yksinkertaista porukkaa. Työt ja nukkuminen eivät estä osallistumasta alkuraskauteen, mutta BB-talossa oleminen estää.

Voi olla niinkin, että monelle miehelle se lapsen tuleminen konkretisoituu toden teolla niin ajatus- kuin käytännön tasollakin vasta kun vauva syntyy. Kun itse ei ole raskaana, voi monelle ajatus olla aika abstrakti kunnes se vaavi sitten oikeesti on siinä sylissä. Näin mielestäni oli ainakin meillä, mies oli kyllä periaatteessa ihan kiinnostunut raskausajankin asioista mutta ei todellakaan mikään "24/7-elän-ja-hengitän-tulevaa-lasta-ja-isyyttä". Ei myöskään kertaakaan käynyt tavallisessa neuvolassa kanssani - enkä nähnyt tarpeelliseksi, että tulisi mukaan katsomaan kun mua punnitaan ja otetaan hemoglobiiniarvoja ja mittaillaan mahan kasvua, kyllähän se neuvola ennen syntymää on niin äidin terveydenseurantaa, että mitä se mies siellä mukana tekisi? Mies tuli mukaan rakenneultraan ja muihin kertoihin, kun ultrattiin vauvaa, ei muuten. Ei tullut edes toisen lapsemme keisarinleikkaukseen mukaan, kieltäytyi sovitun sektion seuraamisesta ehdottomasti, koska ei olisi varmaankaan kestänyt sitä pyörtymättä. Ja se oli mielestäni ihan ok. Mutta silti on ollut ekasta hetkestä lähtien, kun on vauvat nähnyt, ollut ihan myyty ja täydellinen isä. Ja sehän on tärkeintä, että sisäistää roolinsa siinä kohtaa, kun nyytti laitetaan syliin.

Ja BTW: tulen ikuisesti muistamaan Naistenklinikan kätilöiden ja leikkaavan lääkärin kommentit, kun mieheni saattoi minut leikkaussalin ovelle ja kääntyi sieltä pois: he olivat 110 % sitä mieltä, että hyvä, kun ei tule mukaan, jos tuntuu siltä, ettei kestä. He sanoivat näkevänsä aivan liikaa niitä isiä, jotka pakotetaan mukaan sektioon ja voivat sitten siellä huonosti tai pyörtyvät tms ja aiheuttavat henkilökunnalle vain lisähommia. eli sitäkin kannattaa miettiä!

ja puhu sille pehmeitä.

Vittu, miten yksinkertaista porukkaa. Työt ja nukkuminen eivät estä osallistumasta alkuraskauteen, mutta BB-talossa oleminen estää.

ja puhu sille pehmeitä.

Just näin.