Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä on ns. kokemusasiantuntijoissa?
26.02.2025 |
Sellaisia koulutetaan ja heille maksetaan kokemuksen kertomisesta ja kysellään mitä palveluita pitäisi olla. Kokenut sosiaalityöntekijä pystyy kertomaan koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella jokaisen asian mitä kokemusasiantuntijalta odotetaan.
Vastaavankaltaisia turhia rönsyjä pitäisi muutenkin karsia sosiaalityöstä, koska rahojen pitää riittää perustason ylläpitoon.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusasiantuntijoita voidaan käyttää esimerkiksi palveluiden kehittämisessä. Jos esimerkiksi halutaan kehittää pitkäaikaissairaille hoitoketjua, niin he voivat olla osana kertomassa asiakkaan näkökulmasta, minkälaisia yhteydenottakanavia heidän olisi helppo käyttää, minkälaista informaatiota he olisivat kaivanneet missäkin vaiheessa hoitoketjua jne.
Jos kehittämisessä käytettäisiin enemmän kokemusasiantuntijoita, voisimme säästää yhteiskunnan rahoja, kun pystyisimme vähentämään epäsopivista palveluista aiheutuvaa häiriökysyntää.
Mutta kun niillä ei kokemusaisantuntijoilla ei ole kuin se oma kokemus. Ei ole mitään ymmärrystä kokonaisuuksista.
Juuri näin. Nimikkeessä ei tulisi olla asiantuntija -sanaa. Se antaa täysin väärän kuvan ja hä
Avot!
Tätä hain tolla laitossijoitus esimerkilläni.
Asiantuntija 6kk jälkeen?
Hah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän sosiaalityöntekijä voi tietää miten asian kokenut on sen kokenut. Varmaan pitkällä työkokemuksella saa käsityksen minkälaisia kokemuksia on olemassa, mutta ei hän koskaan voi olla se alkuperäinen lähde, vaan hänen tietonsa on aina toisen käden tietoa.
Mitä tällä tiedolla sossu tekee? Esim. huostaanotto on pakko tehdä niissä olosuhteissa tuntuu se miltä tahansa.
Kokemusasiantuntijoiden valvominen on myös ongelma eli heidän toimintansa on yhteiskunnan vastuulla, kun kerran sieltä on mandaatti saatu. Se synnyttää kuluja ja voi olla asiakkaille haitallista, jopa erilaisen hyvåksikäytön riski on olemassa.
Ei kuulu tuollainen yhteiskunnan maksaman toiminnan piiriin lainkaan.
Ei mitään, parempi on koulunpenkiltä suoraan tullut insinööri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sosiaalityöntekijä voi tietää miten asian kokenut on sen kokenut. Varmaan pitkällä työkokemuksella saa käsityksen minkälaisia kokemuksia on olemassa, mutta ei hän koskaan voi olla se alkuperäinen lähde, vaan hänen tietonsa on aina toisen käden tietoa.
Mitä tällä tiedolla sossu tekee? Esim. huostaanotto on pakko tehdä niissä olosuhteissa tuntuu se miltä tahansa.
Aivan, ja tunteiden käsittelyyn on olemassa työnohjaus, ei kokemusasiantuntijalla ole mitään roolia tuossakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan se varmaan näkökulmia asioihin. Mutta koulutus puuttuu, osaako sijoittaa ne oikeisiin konteksteihin. Vaikea sanoa ovatko tuoneet lisäarvoa, ehkä he kuitenkin puhuvat sitä asiakkaan kieltä. Jotkut tosin voivat käyttää sitä terapoidakseen myös itseään. Katsoin Liana Kaarinan haastattelun televisiosta, vai oliko dokumentti. Siinä entinen alkkari Liana sanoi että ne ihmiset tekevät sitä alkoholin vastaista työtä jotta eivät enää itse retkahtaisi.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan se varmaan näkökulmia asioihin. Mutta koulutus puuttuu, osaako sijoittaa ne oikeisiin konteksteihin. Vaikea sanoa ovatko tuoneet lisäarvoa, ehkä he kuitenkin puhuvat sitä asiakkaan kieltä. Jotkut tosin voivat käyttää sitä terapoidakseen myös itseään. Katsoin Liana Kaarinan haastattelun televisiosta, vai oliko dokumentti. Siinä entinen alkkari Liana sanoi että ne ihmiset tekevät sitä alkoholin vastaista työtä jotta eivät enää itse retkahtaisi.
Erilaisten järjestöjen vertaisryhmistä on apua osalle, mutta valtiolliseen sosiaalityöhön ei kuulu palkata ja kouluttaa kokemusasiantuntijoita, jotka kouluttaisivat sossuja tai toimisivat asiakkaiden ohjaajina. Se ei kuulu mitenkään tähän hallinonalaan, vaan tulee pitää järjestöjen toimintana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Järjestöissähän heistä suurin osa varmasti työskenteleekin. Suomessa kolmassektori on merkittävä sote-alan toimija ja siksi valtionrahoitteinen."
Ihan tosissasiko luulet, että kolmannen sektorin rahoitus tulisi valtiolta? Tulisikin! Rahoitusta hommataan valitettavasti monista eri lähteistä, säätiöiltä, tukijoilta, kampanjoiden avulla eikä valtio todellakaan turvaa toimintaa mitenkään. Rahan hankkiminen on jokaisen järjestön isoin haaste ja toiminta on siksi lyhytjännitteistä ja projektivetoista.
T. Sote-alan järjestössä työskennellyt
"Suomessa kolmassektori on merkittävä sote-alan toimija ja siksi valtionrahoitteinen."
Sen nimi ei olisi kolmas sektori, jos se olisi valtiorahoitteinen. Tuon kirjoittaja ei ole kyllä koskaan mediaa seurannut, kun luulee järjestöjen olevan valtion rahoittamia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusasiantuntijat tekevät vapaaehtoistyötä. Ei heille mitään makseta ainakaan surujärjestöissä. Henkilökohtaisesti en arvosta vertaistukea enkä tarvitse sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään järekeä, siinä sokea taluttaa toista sokeaa ja saa siitä palkkaa🤫
Vierailija kirjoitti:
11. Eivät asiakaspalautteita työntekijät täytä.
Kokemusasiantuntijan asiantuntemuksesta ei kannata maksaa, jos sitä kohdistetaan sosiaalityöntekijöille, koska kyseessä on vain yhden henkilön kokemus toisin kuin asiakaspalautteet tai tutkimustieto, johon sosiaalityöntekijä on perehtynyt.
Järjetöntä kuluttaa vähäisiä resursseja noin turhaan.
Mieti miten paljon paremmin sokea osaa kertoa sokean elämästä kuin vaikka sosiaalipolitiikan professori. Hän elää sitä elämää 24/7. Sosiaalipoliitokko tekee sitten ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on huvittavaa että kaikki entiset nistit haluavat ruveta kokemusasiantuntijaksi joten tällä tyylillä on runsaudenpulaa.
Ylelle pitää saada sopiva asiantuntija pätevän sijasta. Tämän takia Yle käyttää kokemusasiantuntijoita kun oikean asiantuntijan takia olisi pitänyt haastatella valkoista hetero miestä joka ei Ylellä käy päinsä kun se on avoimesti miesvihamelinen media eikä ne edes peittele sitä avointa miesvihaa
Se on tätä nykyaikaa, kun potilaiden pitäisi hoitaa toinen toisensa.
Käypä melkein missä vaan hyvinvointialueen palvelussa, niin hyvin pian sulle tuputetaan kaikenmaailman kokoontumista, vertaistukea, teamspalaveria, facebookryhmää yms missä voit muiden potilaiden kanssa keskustella ja jakaa asioita.
Sieltä saa kuulema hyviä neuvoja ja vaikka mitä. Mutta minä olen niin veemäinen asiakas että vaadin laillistetun ammattihenkilön tarjoamaa hoitoa!
Tämän kokemuksen olen saanut pitkäaikaissairaan lapsen kanssa.
Minua ei kiinnosta pätkän vertaa jonkun pirkkoliisan ja hänen lapsensa sairastamiset, enkä todellakaan halua jakaa yksityisasioitani tuntemattomille.
M41
Vierailija kirjoitti:
Kokemusasiantuntijat tekevät vapaaehtoistyötä. Ei heille mitään makseta ainakaan surujärjestöissä. Henkilökohtaisesti en arvosta vertaistukea enkä tarvitse sitä.
Maksetaan heille, jos ovat näissä sosiaalipuolen tilaisuuksissa, siitä on suositushinnastokin netissä. Ja yhteiskunta on kustantanut heidän koulutuksensa verorahoilla.
Mitä kokemusasiantuntijoiden kanssa olen ollut tekemisissä niin välillä ongelmana on, että he pitävät omaa kokemustaan universaalina faktana eivätkä todellisuudessa ymmärrä muiden kokemuksia.
Et ole varmaan ap elämässäsi kokenut tai ollut lähellä mitään sellaista ongelmaa tai traumaattista asiaa, missä olisit itse päässyt kokemaan kokemusasiantuntijan merkityksen, kun tällaista edes kyselet. Kokemusasiantuntijat esim. päihde ja mielenterveyskuntoutuksessa ovat kullanarvoisia, paljon tehokkaampaa vertaistukea heiltä saa, kuin monilta ns. virallisilta asiantuntijoilta.
Monissa erilaisissa elämän kriisitilanteissa kokemusasintuntija voi olla hyvinkin ratkaisevassa roolissa.
Tämä. Tuo sana itsessään kuuluu inhokkilistaan.