Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä on ns. kokemusasiantuntijoissa?
26.02.2025 |
Sellaisia koulutetaan ja heille maksetaan kokemuksen kertomisesta ja kysellään mitä palveluita pitäisi olla. Kokenut sosiaalityöntekijä pystyy kertomaan koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella jokaisen asian mitä kokemusasiantuntijalta odotetaan.
Vastaavankaltaisia turhia rönsyjä pitäisi muutenkin karsia sosiaalityöstä, koska rahojen pitää riittää perustason ylläpitoon.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Moni (addikti) ei luota auktoriteetteihin. Se on osa ongelmaa (vyyhtiä).
Kuten varmasti tajuat. On erittäin tärkeää, että on kokemusasiantuntijoita.
Oletko työllistänyt tällä itsesi,muuten en ymmärrä tätä hyötyä mikä esim ex juopolla on tämän hetkisen juopon auttamiseen kyllä se tieto on jo olemassa ilman ex juoppoakin tämä on juuri sitä turhaa työllistämistä ja kulut vain kasvaa yksikään koulutettu tekijä ei vähene tämän kokemusasiantuntijan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni (addikti) ei luota auktoriteetteihin. Se on osa ongelmaa (vyyhtiä).
Kuten varmasti tajuat. On erittäin tärkeää, että on kokemusasiantuntijoita.Kokemusasiantuntijat voivat toimia järjestöissä. Nämä tällaiset ovat turhaa rahanmenoa, kun rahaa on muutenkin liian vähän.
Vastaavanlaisia turhia mietintäpalavereita ja tsemppikerhoja on muutenkin liikaa. Toiminnan laadun kehittäminen lähtee ihan muista asioista.
Kerro toki mistä !
Esim. asiakaspalautteiden kerääminen on täysin ilmainen keino kehittää työtä. Tulosten purkamiseen menee max. tunti kuukaudessa palkatulta työntekijältä ja analyysin parin tunnin palaveri kerran puolessa vuodessa.
Suurin osa koulutuksista on turhia, mutta mene
Allekirjoitan täysin tämän olen julkisella aikoinaan työskennellyt.
Vierailija kirjoitti:
Löytyy ihan tutkimustietoa kokemusasiantuntijoiden hyödyistä, ei tarvitse ap:n mutuilla.
Kaikesta on jotain hyötyä, voi vaikka selailla puhelinta ja virkistyä kun kokemusasiantuntija kertoo kokemuksestaan asiakkaana isossa salissa, joka on täynnä sosiaalityön ammattilaisia. Mutta rahat voi käyttää tehokkaamminkin. Kyse on priorisoinnista. Jokainen noista sossuista olisi voinut käyttää ajan työnsä tekemiseen, asiakkiden kohtaamisen tai vaikka niiden nimettömien asiakaspalautteiden purkuun.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät useimmiten hoitavat lastensuojeluasioita ja hallintoa. Palvelu- ja sosiaaliohjaamista tekevät sosionomit.
Kokemusasiantuntijat ovat ihan hyvä lisä tilanteissa, joissa kaipaa vertaistukea.
Kokemusasiantuntijat käyttävät ihan samaa byrokraattista sosiaalitätien kieltä kuten tuo vertaistuki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nää 17,5 vuotiaina nuorisokotiin sijoitetut, jotka on sitten max. puolen vuoden "sijoituksen" jälkeen kokemusasiantuntijoita.
Alle 2 vuotta laitoksessa asuneet ei tiedä mitään todellisesta elämisestä laitoksessa.
Jos on asunut laitoksessa, tietää kyllä laitoksessa asumisesta. En ymmärrä miksi laitosnuori olisi huono kertomaan syrjäytymisvaarassa oleville nuorille omien kokemusten kautta siitä elämästä.
Siksi, että 6kk piipahduksen jälkeen hän ei nimenomaan vielä tiedä laitoksesta mitään muuta kuin seinät, perussäännöt & ohjaajien ja muiden nuorten nimet. KOKEMUSPOHJAISESTA ASIANTUNTIJUUDESTA ei voi tolla "pikku makupala" tutustumisella mennä muille kertomaan yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemusasiantuntijathan eivät tiedä millä perusteilla heidän asioissaan on päätöksiä tehty. Yleensä ei tunneta lakia eikä vaihtoehtoja mitä on realistisesti ollut käytössä. Käytännössä nämä sitten räksyttävät miten sossut tekivät väärin ja miten olisi pitänyt tehdä, vaikka se heidän vaihtoehtonsa olisi täysin laiton. t: sossu
Niinpä. Ja muutakin lööperiä voi lasketella vapaasti persoonasta riippuen.
Jos olisin päättäjä, lakkauttaisin ensimmäisenä tämän toiminnan turhana ja jopa vahingollisena. Järjestöt voivat hallinnoida ja tehdä kokemusasiantuntijoillaan mitä parhaaksi näkevät. Se ei kuulu yhteiskunnan maksettavaksi millään muotoa.
Kokemusasiantuntijoita voidaan käyttää esimerkiksi palveluiden kehittämisessä. Jos esimerkiksi halutaan kehittää pitkäaikaissairaille hoitoketjua, niin he voivat olla osana kertomassa asiakkaan näkökulmasta, minkälaisia yhteydenottakanavia heidän olisi helppo käyttää, minkälaista informaatiota he olisivat kaivanneet missäkin vaiheessa hoitoketjua jne.
Jos kehittämisessä käytettäisiin enemmän kokemusasiantuntijoita, voisimme säästää yhteiskunnan rahoja, kun pystyisimme vähentämään epäsopivista palveluista aiheutuvaa häiriökysyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyy ihan tutkimustietoa kokemusasiantuntijoiden hyödyistä, ei tarvitse ap:n mutuilla.
Kaikesta on jotain hyötyä, voi vaikka selailla puhelinta ja virkistyä kun kokemusasiantuntija kertoo kokemuksestaan asiakkaana isossa salissa, joka on täynnä sosiaalityön ammattilaisia. Mutta rahat voi käyttää tehokkaamminkin. Kyse on priorisoinnista. Jokainen noista sossuista olisi voinut käyttää ajan työnsä tekemiseen, asiakkiden kohtaamisen tai vaikka niiden nimettömien asiakaspalautteiden purkuun.
Jos sinä selailet mieluummin puhelinta kuin kuuntelet, se on sinun valintasi, ei suinkaan kokemusasiantuntijan vika.
Vierailija kirjoitti:
Kokemusasiantuntijoita voidaan käyttää esimerkiksi palveluiden kehittämisessä. Jos esimerkiksi halutaan kehittää pitkäaikaissairaille hoitoketjua, niin he voivat olla osana kertomassa asiakkaan näkökulmasta, minkälaisia yhteydenottakanavia heidän olisi helppo käyttää, minkälaista informaatiota he olisivat kaivanneet missäkin vaiheessa hoitoketjua jne.
Jos kehittämisessä käytettäisiin enemmän kokemusasiantuntijoita, voisimme säästää yhteiskunnan rahoja, kun pystyisimme vähentämään epäsopivista palveluista aiheutuvaa häiriökysyntää.
Mutta kun niillä ei kokemusaisantuntijoilla ei ole kuin se oma kokemus. Ei ole mitään ymmärrystä kokonaisuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemusasiantuntijoita voidaan käyttää esimerkiksi palveluiden kehittämisessä. Jos esimerkiksi halutaan kehittää pitkäaikaissairaille hoitoketjua, niin he voivat olla osana kertomassa asiakkaan näkökulmasta, minkälaisia yhteydenottakanavia heidän olisi helppo käyttää, minkälaista informaatiota he olisivat kaivanneet missäkin vaiheessa hoitoketjua jne.
Jos kehittämisessä käytettäisiin enemmän kokemusasiantuntijoita, voisimme säästää yhteiskunnan rahoja, kun pystyisimme vähentämään epäsopivista palveluista aiheutuvaa häiriökysyntää.
Tuohon ei tarvita kokemusasiantuntijoiden virallista koulutusta (jonka maksaa yhteiskunta) eikä kokemusasiantuntijaa muutenkaan, kun yksinkertainen, kaikille palvelun käyttäjille suunnattu kyselylomake riittää.
Sori, mutta varmaan suurin osa sossuista on samaa mieltä kuin minäkin... Näistä tietty voi tehdä vaikka millaista opinnäytettä AMK:hon tms. mitä kokemusasiantuntijat milloinkin missäkin palaverissa ovat sanoneet. Hirveää rahantuhlausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyy ihan tutkimustietoa kokemusasiantuntijoiden hyödyistä, ei tarvitse ap:n mutuilla.
Kaikesta on jotain hyötyä, voi vaikka selailla puhelinta ja virkistyä kun kokemusasiantuntija kertoo kokemuksestaan asiakkaana isossa salissa, joka on täynnä sosiaalityön ammattilaisia. Mutta rahat voi käyttää tehokkaamminkin. Kyse on priorisoinnista. Jokainen noista sossuista olisi voinut käyttää ajan työnsä tekemiseen, asiakkiden kohtaamisen tai vaikka niiden nimettömien asiakaspalautteiden purkuun.
Jos sinä selailet mieluummin puhelinta kuin kuuntelet, se on sinun valintasi, ei suinkaan kokemusasiantuntijan vika.
Eipä mikään tässä sanomani ole kokemusasiantuntijan vika. Se on päättäjien vika, jotka ovat myöntäneet varoja turhaan toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nää 17,5 vuotiaina nuorisokotiin sijoitetut, jotka on sitten max. puolen vuoden "sijoituksen" jälkeen kokemusasiantuntijoita.
Alle 2 vuotta laitoksessa asuneet ei tiedä mitään todellisesta elämisestä laitoksessa.
Jos on asunut laitoksessa, tietää kyllä laitoksessa asumisesta. En ymmärrä miksi laitosnuori olisi huono kertomaan syrjäytymisvaarassa oleville nuorille omien kokemusten kautta siitä elämästä.
Siksi, että 6kk piipahduksen jälkeen hän ei nimenomaan vielä tiedä laitoksesta mitään muuta kuin seinät, perussäännöt & ohjaajien ja muiden nuorten nimet. KOKEMUSPOHJAISESTA ASIANTUNTIJUUDESTA ei voi tolla "pikku makupala" tutustumisella mennä muille kertomaan yhtään mitään.
Puoli vuotta on pitkä aika nuoren elämässä, ei mikään piipahdus. Eikä tuollaisen idea ole edes kertoa mistään pelkästä laitosarjesta muille nuorille, vaan siitä kokonaisuudesta. Miten asiat menivät, mitä tapahtui ennen laitokseen joutumista, mitkä johtivat lopulta sijoitukseen, miten sijoitus meni ja mitä sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusasiantuntijoita voidaan käyttää esimerkiksi palveluiden kehittämisessä. Jos esimerkiksi halutaan kehittää pitkäaikaissairaille hoitoketjua, niin he voivat olla osana kertomassa asiakkaan näkökulmasta, minkälaisia yhteydenottakanavia heidän olisi helppo käyttää, minkälaista informaatiota he olisivat kaivanneet missäkin vaiheessa hoitoketjua jne.
Jos kehittämisessä käytettäisiin enemmän kokemusasiantuntijoita, voisimme säästää yhteiskunnan rahoja, kun pystyisimme vähentämään epäsopivista palveluista aiheutuvaa häiriökysyntää.
Tuohon ei tarvita kokemusasiantuntijoiden virallista koulutusta (jonka maksaa yhteiskunta) eikä kokemusasiantuntijaa muutenkaan, kun yksinkertainen, kaikille palvelun käyttäjille suunnattu kyselylomake riittää.
Sori, mutta varmaan suurin osa sossuista on samaa mieltä kuin minäkin... Näistä tietty voi tehdä vaik
Suurin osa sosiaalialan ammattilaisista puoltaa kokemusasiantuntijoiden käyttöä ja pitää sitä merkittävänä apuna omassa työssään. Myös tutkimustulokset tukevat tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan niistä olla keskusteluapua ym. mutta monien päätösten tekemiseen tarvitaan ja vaaditaan alalle koulutuksen saanut henkilö. Onneksi. Pelkkä oma kokemus jostain ei kata kaikkea tarvittavaa asiantuntemusta.
Eihän sosiaalityöntekijä voi tietää miten asian kokenut on sen kokenut. Varmaan pitkällä työkokemuksella saa käsityksen minkälaisia kokemuksia on olemassa, mutta ei hän koskaan voi olla se alkuperäinen lähde, vaan hänen tietonsa on aina toisen käden tietoa.
34. Joko tahallasi tai huomaamatta käsittelet kokemusasiantuntijoiden käyttöä yhtenä möykkynä huomioimatta ollenkaan sitä mistä minä puhun. En kokemusasiantuntijoiden vertaistuesta esimerkiksi järjestöjen puitteissa, vaan siitä, että he ovat mukana sosiaalityön järjestelmässä sosiaalityöntekijän "koulutettuna asiantuntiljana". Se on turhaa rahanmenoa enkä ole muusta nähnyt tutkimusnäyttöä. Se on vain julkisen sekorin rahanpolttoa turhiin asioihin, jonka hyödystä ei ole näyttöä tehokkuuden eli rahanmenon näkökulmasta. Sellaista tutkimusta ei ole. Tai voit sellaisen linkin tähän kyllä laittaa, jos on tiedossa. En siis tarkoita tutkimusta, joissa todetaan sanallisesti, että juu, kyllä oli kiva seminaari, vaan näyttöä tehosta eli rahanmenon vähenemisestä.
"Puoli vuotta on pitkä aika nuoren elämässä, ei mikään piipahdus. Eikä tuollaisen idea ole edes kertoa mistään pelkästä laitosarjesta muille nuorille, vaan siitä kokonaisuudesta. Miten asiat menivät, mitä tapahtui ennen laitokseen joutumista, mitkä johtivat lopulta sijoitukseen, miten sijoitus meni ja mitä sen jälkeen."
Nimenomaan tuosta kokonaisuudesta ei puolessa vuodessa ole vielä mitään hajuakaan. Ei ole edes kiinnitymistä ko. laitokseen tapahtunut, vaan itsenäistävä ja laitoksesta ulospäin omaan elämään ohjaava työ alkaa samantien, kun ovesta sisään tulee. Puolen vuoden säilöntää se on ja vie itseasiassa paikan joltakulta nuoremmalta jolle sijoituksesta voisi muodostua se kuntouttava anti, jota sijoituksella haetaan.
Oma laitos tai palvelu näille 17 vuotta täyttäneille. He vievät ainoastaan resursseja ja paikkoja niiltä nuoremmilta, joille pitkäaikaislaitokset ja toiminta on tarkoitettu. Näin sitä kokemuspohjaista ASIANTUNTIJUUTTA ei yksinkertaisesti voi 17,5v muodostua, kun minkään sortin kuntouttava työ ei käytännössä edes ehdi ilman kiinnittymistä alkaa.
Ei yhtään mitään hyötyä. Tyypillisesti he ovat tyhjäpäisiä luusereita. Ainakin jokin toinen nimitys heille pitäisi keksiä. Sellainen, jossa ei ole sanaa "asiantuntija". Kokemusinformantti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusasiantuntijoita voidaan käyttää esimerkiksi palveluiden kehittämisessä. Jos esimerkiksi halutaan kehittää pitkäaikaissairaille hoitoketjua, niin he voivat olla osana kertomassa asiakkaan näkökulmasta, minkälaisia yhteydenottakanavia heidän olisi helppo käyttää, minkälaista informaatiota he olisivat kaivanneet missäkin vaiheessa hoitoketjua jne.
Jos kehittämisessä käytettäisiin enemmän kokemusasiantuntijoita, voisimme säästää yhteiskunnan rahoja, kun pystyisimme vähentämään epäsopivista palveluista aiheutuvaa häiriökysyntää.
Mutta kun niillä ei kokemusaisantuntijoilla ei ole kuin se oma kokemus. Ei ole mitään ymmärrystä kokonaisuuksista.
Juuri näin. Nimikkeessä ei tulisi olla asiantuntija -sanaa. Se antaa täysin väärän kuvan ja hämärtää - tai paremminkin deflatoi - asiantuntijuuden sisältöä ja kriteereitä. Kokemusinformantti on hyvä.
Onko missään muka mitään järkeä?