Mitä järkeä on ns. kokemusasiantuntijoissa?

Sairastan itse MS-tautia. Diagnoosin saatuani olisin kaivannut vertaistukea, mutta en sitä saanut. Nyt olen "potenut" sitä jo 35 vuotta, joten asialla ei enää ole merkitystä. Hyvä kun nuoremmat sentään saavat vertaistukea.

Vierailija kirjoitti:

Et ole varmaan ap elämässäsi kokenut tai ollut lähellä mitään sellaista ongelmaa tai traumaattista asiaa, missä olisit itse päässyt kokemaan kokemusasiantuntijan merkityksen, kun tällaista edes kyselet. Kokemusasiantuntijat esim. päihde ja mielenterveyskuntoutuksessa ovat kullanarvoisia, paljon tehokkaampaa vertaistukea heiltä saa, kuin monilta ns. virallisilta asiantuntijoilta. 

Monissa erilaisissa elämän kriisitilanteissa kokemusasintuntija voi olla hyvinkin ratkaisevassa roolissa. 

Tuollainen työ kuuluu järjestöille eivätkä ne yleensä maksa siitä mitään ja kouluttavat kokemusasiantuntijat itse. Se on toimiva malli. 

Vierailija kirjoitti:

Sairastan itse MS-tautia. Diagnoosin saatuani olisin kaivannut vertaistukea, mutta en sitä saanut. Nyt olen "potenut" sitä jo 35 vuotta, joten asialla ei enää ole merkitystä. Hyvä kun nuoremmat sentään saavat vertaistukea.

Vertaistuki on hyvä juttu, mutta valtion ei kuulu järjestää sitä. Siihen rahat eivät riitä.

Vierailija kirjoitti:

Se on tätä nykyaikaa, kun potilaiden pitäisi hoitaa toinen toisensa.

Käypä melkein missä vaan hyvinvointialueen palvelussa, niin hyvin pian sulle tuputetaan kaikenmaailman kokoontumista, vertaistukea, teamspalaveria, facebookryhmää yms missä voit muiden potilaiden kanssa keskustella ja jakaa asioita.

Sieltä saa kuulema hyviä neuvoja ja vaikka mitä. Mutta minä olen niin veemäinen asiakas että vaadin laillistetun ammattihenkilön tarjoamaa hoitoa!

Tämän kokemuksen olen saanut pitkäaikaissairaan lapsen kanssa.

Minua ei kiinnosta pätkän vertaa jonkun pirkkoliisan ja hänen lapsensa sairastamiset, enkä todellakaan halua jakaa yksityisasioitani tuntemattomille.

 

M41

Samaa mieltä. Mistä tiedät näiden ihmisten taustat mitä he ovat, esimerkiksi vaitiolo yksityisasioista on tärkeä pointti eikä sitä voi mitenkään varmistaa. Jos ammattihenkilö rikkoo vaitioloa, hänet voi saattaa vastuuseen siitä. Ja miten se oma kokemus pätevöittää neuvomaan muita, tilanteet kun ovat erilaisia.

Joillekin maksetaan tästä. Ja muut jäävät leikkuriin minituelle. Ei kovin reilu diili.

Kuinka kokemusasiantuntijat valitaan? Ainoa uskottava tapa valita olisi siten että saman asian kokeneet valitsisivat joukostaan sen, joka osaa kertoa asiasta parhaiten. Jos valitsijoina ovat kokemattomat henkilöt sitten valitaan vain joku kenen pärstä tai jutut miellyttävät. 

Usein minkä tahansa palvelun tai tuotteen kehittäminen ja tehostaminen vaatii että kuunnellaan myös sen käyttäjiä. Tämä pätee myös sosiaalityöhön, ei pelkästään yksityiseen palvelutuotantoon.

asiaa on tutkittu hiljan esim tässä juuri ilmestyneessä kirjassa 

Everyday Welfare in Modern British History. Experience, Expertise and Activism

https://link.springer.com/book/10.1007/978-3-031-64987-5

Jonninjoutavaa pashaa. Monella alalla on mopo karannut käsistä näillä asiantuntijoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Usein minkä tahansa palvelun tai tuotteen kehittäminen ja tehostaminen vaatii että kuunnellaan myös sen käyttäjiä. Tämä pätee myös sosiaalityöhön, ei pelkästään yksityiseen palvelutuotantoon.

 

asiaa on tutkittu hiljan esim tässä juuri ilmestyneessä kirjassa 

Everyday Welfare in Modern British History. Experience, Expertise and Activism

https://link.springer.com/book/10.1007/978-3-031-64987-5

Asiakaskokemuksen kuunteleminen ei ole järkevää tehdä yksittäisten kokemusasiantuntijoiden voimin, vaan oikean tutkimuksen avulla. Siis haastattelut, asiakaspalautteet jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nää 17,5 vuotiaina nuorisokotiin sijoitetut, jotka on sitten max. puolen vuoden "sijoituksen" jälkeen kokemusasiantuntijoita.

Alle 2 vuotta laitoksessa asuneet ei tiedä mitään todellisesta elämisestä laitoksessa.

Jos on asunut laitoksessa, tietää kyllä laitoksessa asumisesta. En ymmärrä miksi laitosnuori olisi huono kertomaan syrjäytymisvaarassa oleville nuorille omien kokemusten kautta siitä elämästä.

Kummassakin kommentissa on puolensa. Tosiasia kuitenkin on,että nuori,joka on ollut laitoksessa vuoden,pari, ei oikeasti tiedä mitään siitä maailmasta,jota elävät ne lapset,jotka on jo vaikka vauvoina sijoitettu jonnekkin. En oikeastaan edes ymmärrä,miksi 17-vuotias on lastensuojelun hoteissa-itse lähdin kotoa jo 16-vuotiaana eikä sosiaalitoimi perään kysellyt. Jos ei lähes täysi-ikäinen pärjää itsenäisesti oikea osoite on jokin muu kuin lastensuojelulaitos;ennemminkin psykiatrinen osasto tai päihdehoito ongelmasta riippuen. Itsenäistyviä nuoria tulee tukea oman elämän alkuun oikeilla keinoilla eikä laitostaa ja jos sitten tuesta ja avusta huolimatta valitsee rikollisen elämän,oikea osoite on vankeinhuoltolaitos ja terapia, ei lastensuojelutoimipisteet.