Työpaikkakiusaaminen
Rohkenen argumentoida, että suuri prosentti työpaikkakiusaamistapauksista tapahtuu siitä syystä, että joku toinen kokee kiusatun uhkaksi omalle työpaikalleen. Tai joku työpaikan kuppikunnasta kokee kiusatun uhkaksi, jollekin kuppikunnan jäsenen työpaikalle. Tai ehkä se työpaikka pitää saada järjestettyä jollekulle muulle. Sitten alkaa kiusatun savustaminen ulos työpaikalta (keinoja kaihtamatta) ja sen oman tai työkaverin työpaikan turvaaminen. Saattaa myös olla, että joku loukkaantuu kiusatulle tai kadehtii tätä kiusattua ja sama kuvio alkaa siitä syystä. Moni aikuinen on henkisesti ihan lapsen tasolla. Ajatusmallit ja käytännön metodit ovat ihan samanlaisia kuin lapsilla. Meininki saattaa olla samanlaista kuin jossain ala-asteella ehkä jopa pahempaa.
Yleensä käytös on niin sen työpaikan rakenteisiin juurtunutta, että parempi nostaa suosiolla kytkintä ajoissa, eikä jäädä rikkomaan itseään. Samanhenkiset ihmiset tuppaavat kasaantumaan samoihin työpaikkoihin. Tuollaisessa tilanteessa kun polttaa itsensä loppuun, niin toipuminen ei ole taattua. Jonkinlaiset jäljet jäävät aivan varmasti, jos työkuntoiseksi vielä toipuukin.
Kommentit (12)
Minut savustettiin ulos. En ole vieläkään toipunut asiasta. Ja siitä on vaikea puhua. Asiat olivat niin hyvin, nyt ei vaivaa työttömyys, mutta rutiinien puute aaltoilee ja mieliala.
Minua on kiusattu koulussa, kotona ja parissa työpaikassa. Jälkeen päin tajusin syyksi kateuden, mielenterveysongelmaisuuden, tyhmyyden ja heikkouden. Siis kiusaajien. Minä en tehnyt mitään pahaa heille, satuin vaan olemaan parempi kuin he, niin heidän piti yrittää painaa minua lattianrakoon alemmaksi.
Kiusaajat tykkäävät väittää, että uhrissa on vika, jos "joka paikassa" joutuu kiusatuksi.
No en JOKA paikassa ole joutunut kiusatuksi, enkä KAIKKIEN kiusaamaksi.
Kiusaajat unohtavat tuossa uhrin syyttämisessä sen, että KUKAAN kiusattu, ei ole KAIKKIEN muiden kiusaama, vaan on suuri joukko ihmisiä ketkä kykenevät olemaan kiusaamatta.
Kiusaaja on AINA syyllinen kiusaamiseen ja kiusaamisen mahdollistajat, eli ne ketkä eivät raukkoina uskalla puolustaa uhria.
"Wöö wöö kyllähän se vaan on niin, että jos joka paikassa jouttuu kiusatuks, niin jottain vikkoohan sitä pittää ollaa niiin"
Joo, se "vika" voi olla siinä että on lahjakkaampi ja parempi kuin kiusaaja. Sellainen "vika"!
Kyllähän se niin on, että jos ei muuta osaa kuin kiusata, niin silloin on surkea raukka, ja jos pitää vielä uhrista yrittää leipoa syyllistä, niin silloin on kyllä kaikkien aikojen luuseri ja heikko ressukka. Pelkkä pska.
Esimiehellä lakisääteinen velvollisuus puuttua kiusaamiseen, kun siitä hänelle ilmoitetaan. Ellei puutu, hänen mahdollinen tuomionsa oikeudessa on kaikkein kovin. Kovempi siis kuin kiusaajan tai kiusaajien. Tästä on useampia oikeuden ennakkopäätöksiä olemassa.
Kissa pöydälle siis!
Vierailija kirjoitti:
Esimiehellä lakisääteinen velvollisuus puuttua kiusaamiseen, kun siitä hänelle ilmoitetaan. Ellei puutu, hänen mahdollinen tuomionsa oikeudessa on kaikkein kovin. Kovempi siis kuin kiusaajan tai kiusaajien. Tästä on useampia oikeuden ennakkopäätöksiä olemassa.
Kissa pöydälle siis!
Olemme siirtyneet maailmaan, jossa omasta tunteesta on tullut ilmoitusasia, jolla voi ilmoittaa faktan. Työpaikkakiusattu voi vain ilmoittaa, että hänestä "tuntuu" pahalta jonkun mulkaisu. Tästä alkaa sellainenmutavyöry, että lopulta "kiusaaja" joutuu pyytämään anteeksi karsastavaa silmäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimiehellä lakisääteinen velvollisuus puuttua kiusaamiseen, kun siitä hänelle ilmoitetaan. Ellei puutu, hänen mahdollinen tuomionsa oikeudessa on kaikkein kovin. Kovempi siis kuin kiusaajan tai kiusaajien. Tästä on useampia oikeuden ennakkopäätöksiä olemassa.
Kissa pöydälle siis!
Olemme siirtyneet maailmaan, jossa omasta tunteesta on tullut ilmoitusasia, jolla voi ilmoittaa faktan. Työpaikkakiusattu voi vain ilmoittaa, että hänestä "tuntuu" pahalta jonkun mulkaisu. Tästä alkaa sellainenmutavyöry, että lopulta "kiusaaja" joutuu pyytämään anteeksi karsastavaa silmäänsä.
Ne non-verbaaliset kiusaamisen muodot on oikeasti inhottavia. Se tuntuu pahalta, kun nyrpistellään halveksivasti, muljautellaan silmiä, huokaillaan, tuhahtellaan, tiuskitaan, katsotaan nenänvartta pitkin ja ollaan ivallisia.
Ihan turha lässyttää mistään karsastavista silmistä. Haista jo huilu. Ei kukaan ole mistään kierosilmistä syyttänyt kiuaajaksi. Älä viitsi olla noin tyhmä ja lapsellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimiehellä lakisääteinen velvollisuus puuttua kiusaamiseen, kun siitä hänelle ilmoitetaan. Ellei puutu, hänen mahdollinen tuomionsa oikeudessa on kaikkein kovin. Kovempi siis kuin kiusaajan tai kiusaajien. Tästä on useampia oikeuden ennakkopäätöksiä olemassa.
Kissa pöydälle siis!
Olemme siirtyneet maailmaan, jossa omasta tunteesta on tullut ilmoitusasia, jolla voi ilmoittaa faktan. Työpaikkakiusattu voi vain ilmoittaa, että hänestä "tuntuu" pahalta jonkun mulkaisu. Tästä alkaa sellainenmutavyöry, että lopulta "kiusaaja" joutuu pyytämään anteeksi karsastavaa silmäänsä.
Jos sinä jatkuvasti olet toiselle ihmiselle inhottava ja kohtelet rumasti, niin on todellakin ilmoitusasia ne pahan mielen tuntemukset mitä siitä aiheutuu.
Sinulla on ihan vaihtoehtona semmoinenkin, että opettelet käyttäytymään, kasvat aikuiseksi ja lopetat kiusaamisen.
Hyvin usein työpaikkakiusaaja on esimies. Se saa jostain päähänsä, että et ole hänen toivomansa tyyppi ja sitten alkaa kiusanteko. Töitä vähätellään, annetaan niin paljon hommia ettei niitä ehdi ja huomautellaa julkisesti, onnistumiset käännetään epäonnistumisiksi kaikkien edessä, nakitetaan tekemään erinäisiä paskahommia ja virheitä etsitään suurennuslasin kanssa. Sitten esimies menee puhumaan johdolle sinusta pahaa ja leimaa sinut hankalaksi. Kun sitten yrität saada ääntäsi kuuluviin, niin sinut on jo "luotettavan esmiehen" toimesta leimattu hankalaksi ja että sinusta pitäisi päästä ennemminkin eroon, kuin auttaa ongelmissa.
Usein vaihtoehtona on valitettavasti vain lähteä ja etsiä uusi työ.
Tässä maassa on kenenkään ihan turha vinkua mistään ideologisesti työttömistä tai työhaluttomista ihmisistä, niin pitkään kun työyhteisöt on sairaita ja henkisesti keskenkasvuisten kiusaajien temmellyskenttiä.
Pösitöt tykkää mokeltaa, että työttömät tulee niin hirveän kalliiksi yhteiskunnalle, kun niille pitää maksaa 560e/kk.
TYÖPAIKKAKIUSAAMINEN ja koulukiusaaminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
Ihmisiä rikotaan työkyvyttömiksi ja se se vasta kallista lystiä on.
Meiltä lähti koeajalla päteviä ihmisiä pienestä tiimistä. Syynä pari pomottavaa pikku kuningatarta. Rekrytointi on kallista ja työnantajan maine kärsii. Silti vaan ihmetellään, että mikä vika niissä lähtijöissä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimiehellä lakisääteinen velvollisuus puuttua kiusaamiseen, kun siitä hänelle ilmoitetaan. Ellei puutu, hänen mahdollinen tuomionsa oikeudessa on kaikkein kovin. Kovempi siis kuin kiusaajan tai kiusaajien. Tästä on useampia oikeuden ennakkopäätöksiä olemassa.
Kissa pöydälle siis!
Olemme siirtyneet maailmaan, jossa omasta tunteesta on tullut ilmoitusasia, jolla voi ilmoittaa faktan. Työpaikkakiusattu voi vain ilmoittaa, että hänestä "tuntuu" pahalta jonkun mulkaisu. Tästä alkaa sellainenmutavyöry, että lopulta "kiusaaja" joutuu pyytämään anteeksi karsastavaa silmäänsä.
Ne non-verbaaliset kiusaamisen muodot on oikeasti inhottavia. Se tuntuu pahalta, kun nyrpistellään halveksivasti, muljautellaan silmiä, huokaillaan, tuhahtellaan, tiuskitaan, katsotaan nenänvartta pitkin ja ollaan ivallisia.<
Olet niin oikeassa! Miten normaalit käytöstavat on kadonneet? Olen itse akateemisella alalla ja yleisesti ottaen ihmiset on korrekteja ja fiksuja. Välttämättä kaikki ei tykkää kaikista ja senioreilla ja junioreilla voi olla näkemyseroja jne. Silti yleisesti ottaen ihmiset on ystävällisiä ja fiksuja. Tästä on poikkeus slummissa kasvaneet juntit, joiden keinovalikoima on aika ohut vuorovaikutuksen suhteen. Valehtelu, selän takana puhuminen ja tämä non verbaalinen kiusaaminen sitten kukoistaa. Vähän säälittää, että missä nuorisovankilassa nämä on oikein kasvaneet
Työterveyteen yhteys.
Meillä ainakin puututtiin asioihin. Koko yhteisön asia tuollainen on.
Kävi työpsykologit kartoittamassa ja kertomassa tulokset ja pitämässä osallistavat luennot ja toiminnat.
Osa meistä on käynyt työpsykologin juttusilla ja työnohjauksessa.
Ovat muutettavissa olevia asioita.
Onhan ne ikäviä.