Miksi pallitiivisella osastolla ei ollut rytkäytintä?
Isämme eläisi vielä, jos oltaisiin käytetty rytkäytintä. Sitä ei kuitenkaan ollut saatavilla. Kenen on vastuu? Kuka korvaa?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Rytkäyttäjästä oli Diesel loppu koska Teboil konkurssissa,
Kyllä se rytkäyttäjä toimii sähköllä. Eikö oo rytkäyttely tuttua. Työelämässä tuli rytkäytettyä lähes joka päivä
Minä lyön turpaan sitä joka minut herättää henkiin rytkäyttimellä. Se on sata varma, että nyrkki heilahtaa oli tilanne mikä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattohoito- osastolla ei ole tarkoitus pitää ketään väkisin hengissä.
Emme olleet suostunut dnr:ään. Silloin on pakko rytkäyttää.
AP
Entäpä jos isäukko oli itse kirjannut hoitotahtoonsa, että ei rytkäytetä?
Sellaista emme allekirjoita. Turha yrittää!
AP
Ei siihen sinun allekirjoitustasi tarvitakkaan senkin pallitiivitaavi.
Siellä olevat potilaat ovat niin sairaita, etteivät kestäisi elvytystä.
Se on defibrillaattori eli sydäniskuri, mutta osastohan oli siis palliatiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla
Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rytkäyttäjästä oli Diesel loppu koska Teboil konkurssissa,
Kyllä se rytkäyttäjä toimii sähköllä. Eikö oo rytkäyttely tuttua. Työelämässä tuli rytkäytettyä lähes joka päivä
Kardiorytkytin toimii tosiaan sähköllä joka saadaan töpselistä. Kyse ei ole yhdestä rytkäytyksestä, vaan sillä voi rytkyttää sydäntä haluamallaan nopeudella niin kauan, että veri lähtee kiertämään. Psyk.sh.
Vierailija kirjoitti:
Se on defibrillaattori eli sydäniskuri, mutta osastohan oli siis palliatiivinen.
Kardiorytkytin on virallinen termi, sitä ammattilaiset käyttävät. Kävin juuri leikkurissa kysymässä, kun oli sopivasti ohitusleikkaus menossa. Kyllä minä kirurgia uskon. Psyk.sh.
Palleja ei kuulu rytkäytellä. Eikä potkia.
No siellähän ollaan kuolemassa, miksi pitäisi väkisin yrittää pitkittää kipuja?
Palliatiivinen hoito sisältää kuolemaan johtavaa tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä kokonaisvaltaisen hoidon, jonka tavoitteena on lievittää kärsimystä ja vaalia elämänlaatua. Hoitoon kuuluu fyysisten, psyykkisten, sosiaalisten, hengellisten ja henkisten tarpeiden huomiointi. Sisältöön kuuluu oireiden, kuten kivun, lievittäminen, mutta myös henkinen tuki, läheisten tukeminen ja tulevan hoidon suunnittelu yhdessä potilaan ja läheisten kanssa. Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe, joka ajoittuu elämän loppuvaiheeseen.
DNR-päätöksen (Do Not Resuscitate eli elvytyskielto) tekee hoitava lääkäri potilaan lääketieteellisen tilan perusteella, ja päätöksestä on käytävä keskustelu potilaan ja/tai hänen omaistensa kanssa. Potilas itse voi myös ilmoittaa elvytyskiellosta omassa hoitotahdossaan, joka tukee lääkärin päätöksentekoa.