Hesari: Uusi vaimo sängyssä vanha vaimo hoivakodissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatun mukaan yhdyntä sallitaan vain lisääntymiseen. Mies voi saada lapsia 100v mutta nainen vain nuorena. Näin ollen miehellä on oikeus jättää maho vaimo. 

 

Raamatun mukaan vanhaa vaimoa ei saa hylätä.

Raamatun ajan yhteiskunta oli varsin erilainen. Vanhuksen tai sairaan hylkääminen olisi tarkoittanut kirjaimellista hylkäämistä, siis sitä, että tämä jätetään kadulle kuolemaan. Ei ollut mitään hoitokoteja, johon vanhuksen tai sairaan olisi voinut laittaa. Totta kai olisi moraalisesti kestämätöntä hylätä henkilö tietäen, että tämä kuolee hylkäämisen seurauksena. Mies ei myöskään ole itse hoitanut sairasta vaimoaan, vaan miniä tai vanhapiikatytär toisin kuin nykyään, kun eletään pariskuntina tai ydinperheinä eikä usean sukupolven yhteistaloudessa. Miehellä, jonka vaimo on käynyt vanhaksi tai on sairas, on lisäksi voinut hyvin olla jalkavaimoja ja piikatyttö sänkyä lämmittämässä. Se, mitä haastattelussa kuvataan, on Raamatussa kuvattuina aikoina ollutkin itse asiassa yleisempää kuin nykyään. Nykymaailmaan sopivia toimintaohjeita ei voi poimia Raamatusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa monella olla pelko siitä että jos oma vanhempi vastaavassa tilanteessa toimisi noin, niin dementoitunut vanhempi voisi jäiädä omille harteille. Siksi syyllistetään hylkäämisestä ja irstailusta.

Tämän artikkelin miehelle kyllä hatunnosto siitä että huolehtii vaimostaan vaikka on uusi kumppani rinnalla. 

 

Ai mieskö hoiti vaimoaan kotona 24/7 uuden kumppanin kanssa vai olisiko sittenkin ollut laitos huolehtimassa vaimosta? Kyllähän sitä kerran parissa viikossa minuutin vierailee ja saa kiillottaa kruunua hyvänä ihmisenä, samalla kun hyväksikäyttää sairasta.

Tiedätkö millainen on paha muistisairaus? Muistisairasta pitää valvoa 24/7. Öisin pitää olla valppaana ettei muistisairas karkaa, laita liettä päälle tai te

Eihän kukaan ole väittänytkään, että mies olisi uuden kumppanin kanssa hoitanut  vaimoaan. Mies oli hoitanut yksin vaimoaan kotona vv 2010-2017. Sitten vaimo joutui hoitokotiin.

V.2020 mies ja molempien tuttava Irma alkoivat korona-aikoina lenkkeillä yhdessä. Vaimo kuoli v.2022, menivät naimisiin 2024.

Ihan oikein tehty. Kun sairaus vie, ei toisen tarvitse muumioitua.

Ottaisi nuoremman, josta enemmän iloa.

Näitä on tosi paljon. Minusta se on ymmärrettävää. Ajatelkaa itse tilannetta, että puoliso asuisi hoivakodissa täysin muistamattomana, ehkä lähes liikunta- ja puhekyvyttömänä, eikä esimerkiksi oikeastaan tuntisi sinua enää. Itse olisit terve eläkeläinen, tykkäisit käydä päivätansseissa ja eläkeläisyhdistyksen retkillä, ja siellä tapaisit mukavia ihmisiä, ehkä ihastuisitkin. En paheksuisi suhdetta tuossa tilanteessa.

Lisäksi kannattaa muistaa, että läheskään kaikki avioliitot eivät ole onnellisia. Siitä vain ei koskaan puhuta varsinkaan vanhusten kohdalla. Ennen ei ole erottu, vaikka mikä olisi ollut. Kärvistelty vain huonossa suhteessa. Toisen kuolema tai hoitokotiin pääsy voi olla suuri helpotus, vaikka sitä ei tietenkään ääneen sanota. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein tehty. Kun sairaus vie, ei toisen tarvitse muumioitua.

Ottaisi nuoremman, josta enemmän iloa.

Toivottavasti muistisairaat naiset ymmärtävät erota kun saavat diagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

Näitä on tosi paljon. Minusta se on ymmärrettävää. Ajatelkaa itse tilannetta, että puoliso asuisi hoivakodissa täysin muistamattomana, ehkä lähes liikunta- ja puhekyvyttömänä, eikä esimerkiksi oikeastaan tuntisi sinua enää. Itse olisit terve eläkeläinen, tykkäisit käydä päivätansseissa ja eläkeläisyhdistyksen retkillä, ja siellä tapaisit mukavia ihmisiä, ehkä ihastuisitkin. En paheksuisi suhdetta tuossa tilanteessa.

Lisäksi kannattaa muistaa, että läheskään kaikki avioliitot eivät ole onnellisia. Siitä vain ei koskaan puhuta varsinkaan vanhusten kohdalla. Ennen ei ole erottu, vaikka mikä olisi ollut. Kärvistelty vain huonossa suhteessa. Toisen kuolema tai hoitokotiin pääsy voi olla suuri helpotus, vaikka sitä ei tietenkään ääneen sanota. 

Erohan on silloin paras ratkaisu kaikille. Onneton avioliitto päättyy eikä sairas tule hyväksikäytetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten jyrkkyyys yllättää minut kerta toisensa jälkeen aina, kun tästä aiheesta syntyy keskustelua. En itse ymmärrä ollenkaan, miten hoitokodissa asuva muistisairas hyötyy siitä, että hyväkuntoinen puoliso jättää oman elämänsä elämättä. Vedotaan siihen, mitä papin edessä tuli luvattua. Mikä on se palkinto, jonka tällaisesta uhrautumisesta saa? 

Tällaisessa tilanteessa pitää erota. 

Minusta on inhimillisempää jatkaa avioliittoa, jolloin muistisairaasta huolehditaan taloudellisesti, häntä käydään tapaamassa ja hänet säästetään mahdollisilta eroon liittyviltä puheilta, jotka sairas voisi kokea hämmentävinä. Muistisairaan asioita hoitaa yleensä oma puoliso, mutta avioeroa hoitamaan tarvitaan ulkopuolinen edunvalvoja. Prosessi vo

Muistisairas, jonka on laitoshoidon tarpeessa, on siinä kunnossa, että tuskin pystyy toimimaan aktiivisesti avioeron käynnistäjänä. Jos muistisairaalla vanhuksella ei ole puolisoa tai lasta huolehtimassa edunvalvonnasta, saa hän aika kylmää kyytiä. Puoliso, joka välittää ja huolehtii, vaikka sitten pelkästä velvollisuudentunnosta, on joka tapauksessa parempi kuin ulkopuolinen, kunnan osoittama edunvalvoja. Sinulla on kummallisen ruusuinen kuva vanhustenhuollosta ja siitä, millainen on laitoshoitoa tarvitsevan muistisairaan toimintakyky. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten jyrkkyyys yllättää minut kerta toisensa jälkeen aina, kun tästä aiheesta syntyy keskustelua. En itse ymmärrä ollenkaan, miten hoitokodissa asuva muistisairas hyötyy siitä, että hyväkuntoinen puoliso jättää oman elämänsä elämättä. Vedotaan siihen, mitä papin edessä tuli luvattua. Mikä on se palkinto, jonka tällaisesta uhrautumisesta saa? 

Tällaisessa tilanteessa pitää erota. 

Minusta on inhimillisempää jatkaa avioliittoa, jolloin muistisairaasta huolehditaan taloudellisesti, häntä käydään tapaamassa ja hänet säästetään mahdollisilta eroon liittyviltä puheilta, jotka sairas voisi kokea hämmentävinä. Muistisairaan asioita hoitaa yleensä oma puoliso, mutta avioeroa hoita

 

Hyvin pystyy vielä siinä vaiheessa kun sairaus todetaan. Ei se mene niin, että ensin olet terve ja seuraavana päivänä hoivakodissa.

HS on vajonnut alas. Kuinka käy jos Ismo jää vuoteenomaksi, liitääkö Irma toiseen kohteeseen koska elämästä pitää nauttia?

Kuvottavaa, jopa elukka hoivaa laumaansa pitää omistaan huolen.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto pitäisi voida lopettaa kun toinen sairastuu. Ja voi ottaa uuden onnen. 

Omaisuus jaettaisiin. Nythän Hesarin Irma loisii vanhan vaimon omaisuudessa. Jos asuvat vuokralla niin yks Haile.

Hänellä lienee ihan omaa omaisuuttakin. Voivat hyvin punkata Irman kämpillä välillä. 

Vierailija kirjoitti:

HS on vajonnut alas. Kuinka käy jos Ismo jää vuoteenomaksi, liitääkö Irma toiseen kohteeseen koska elämästä pitää nauttia?

Kuvottavaa, jopa elukka hoivaa laumaansa pitää omistaan huolen.

Toivottavasti Irma vierailee Keijon kanssa Ismon vuoteen äärellä ennen kuin kone Kanarialla lennähtää ilmaan. Toivottaa hyvät voinnit ja se long.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse alzheimer potilaana joskus vietän viimeiset elon aikani hoivakodissa, niin todellakin toivon vaimoni löytävän uuden loppuelämän kumppanin vierelleen pian. Tuossa vaiheessa en kuitenkaan enää ymmärtäisi mistään mitään. Olisin vain elävä kuollut. 

M55

Minä taas otan avioeron siinä vaiheessa, jos muistisairaus todetaan. Uusiopari tuhlatkoot omia rahojaan humputteluun, ei minun.

Et ota, koska menetät aloitekykysi. Takerrut puolisoosi koska koet olosi turvattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Noinhan ap aikoinaan Eino Grönkin teki.

Eino teki ihan oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto pitäisi voida lopettaa kun toinen sairastuu. Ja voi ottaa uuden onnen. 

Omaisuus jaettaisiin. Nythän Hesarin Irma loisii vanhan vaimon omaisuudessa. Jos asuvat vuokralla niin yks Haile.

Hänellä lienee ihan omaa omaisuuttakin. Voivat hyvin punkata Irman kämpillä välillä. 

Silloin kun eivät bunkanneet Irman kämpillä, olivat Ismon ja vaimon kämpillä. Siksi Ismo ei eronnut, koska ei olisi ollut kämppää sen jälkeen. Puolet kämpästä olisi lähtenyt ja muutto Ismolle Jakomäkeen yksiöön. Siksi nämä vanhat gubbet ei eroa, koska raha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto pitäisi voida lopettaa kun toinen sairastuu. Ja voi ottaa uuden onnen. 

Omaisuus jaettaisiin. Nythän Hesarin Irma loisii vanhan vaimon omaisuudessa. Jos asuvat vuokralla niin yks Haile.

Hänellä lienee ihan omaa omaisuuttakin. Voivat hyvin punkata Irman kämpillä välillä. 

Mitä tarkoitat Irman kämpillä? Irma ja Ismo menivät naimisiin 2024, he kyllä asuvatkin Irman asunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuntisi ?. Jos vaimo on vihannes, niin  ei mitään väärää

Todellakin on väärää. Avioliitto on koko loppuelämän liitto, oli puoliso vihannes tai ei. 

Jumala vihaa hylkäämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Avioliittohan on saattanut päättyä jo aikaa sitten vaikka virallisesti ei. Mutta itse en tuollaiseen suhteeseen menisi jossa vaimo tai mies makaa puolikuolleena hoitolaitoksessa ja itse matkustelisi sen ukon tai akkan kanssa. Mitä ajatuksia sellaisen ihmisen päässä on.

Tuossa vaiheessa se on yhdentekevää, kunhan rahoja ei kupata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten jyrkkyyys yllättää minut kerta toisensa jälkeen aina, kun tästä aiheesta syntyy keskustelua. En itse ymmärrä ollenkaan, miten hoitokodissa asuva muistisairas hyötyy siitä, että hyväkuntoinen puoliso jättää oman elämänsä elämättä. Vedotaan siihen, mitä papin edessä tuli luvattua. Mikä on se palkinto, jonka tällaisesta uhrautumisesta saa? 

Tällaisessa tilanteessa pitää erota. 

Minusta on inhimillisempää jatkaa avioliittoa, jolloin muistisairaasta huolehditaan taloudellisesti, häntä käydään tapaamassa ja hänet säästetään mahdollisilta eroon liittyviltä puheilta, jotka sairas voisi kokea hämmentävinä. Muistisairaan asioi

Jutussa on kyse nimenomaan suhteen aloittamisesta silloin, kun puoliso on jo hyvin huonokuntoinen ja asuu hoitokodissa. Mies oli toiminut vaimonsa omaishoitajana useita vuosia ja aloittanut suhteen vasta, kun vaimo oli niin huonossa kunnossa, että mies ei pystynyt enää häntä hoitamaan, ja vaimo muuttanut hoitokotiin. Puhut siis aivan eri asiasta. 

Kai se rakkaus sitten kuolee jos toinen joutuu hoivakotiin. Kauhea ajatus. N32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse alzheimer potilaana joskus vietän viimeiset elon aikani hoivakodissa, niin todellakin toivon vaimoni löytävän uuden loppuelämän kumppanin vierelleen pian. Tuossa vaiheessa en kuitenkaan enää ymmärtäisi mistään mitään. Olisin vain elävä kuollut. 

M55

Minä taas otan avioeron siinä vaiheessa, jos muistisairaus todetaan. Uusiopari tuhlatkoot omia rahojaan humputteluun, ei minun.

Et ota, koska menetät aloitekykysi. Takerrut puolisoosi koska koet olosi turvattomaksi.

Kyllä otan, koska muistisairaus todetaan varhaisessa vaiheessa, jolloin olen vielä täysin oikeustoimikelpoinen. Avioero vireille ja laaja edunvalvontavaltuutus lapsille.