Miltä masennus tuntuu?
Minun on vaikea ymmärtää masetuneen ajattelua. Eikö masentunut ymmärrä että jokaisella on vaikeutensa, vai eikö se vaan tunnu merkitykselliseltä? Oletteko mielestäne masentuneita jostain konkreettisesta asiasta vai onko ne syyt jotenkin epämääräisempiä? Koetteko pystyvänne empatiaan toisia ihmisiä kohtaan?
Oma vanhempani kohtelee minua ilmeisesti masennuksen takia ikävästi. Minun on vaikea ymmärtää miksi kukaan kääntyisi omaa lastaan vastaan, mutta minulle on sanottu etten vaan ymmärrä masennusta. Haluaisinkin siis ymmärtää, auttakaa.
Kommentit (85)
Ap, saisitko ulkopuolista apua itsellesi jostain? Nyt vaikuttaa siltä, että haluat "pelastaa" vanhempasi, joka on lapselle luontaista mutta se ei ole sinun tehtäväsi ottaa sitä roolia ja vastuuta vanhemmasta.
On olemassa myös vanhempia, jotka ovat esim.persoonallisuushäiriöisiä, ja siksi ilkeitä. Lapsena sitä on lojaali vanhemmalleen ja saattaa hyväksyä paljon huonoa ja ottaa syyt niskoilleen,vaikka se ei ole lapsen tehtävä. On luonnollista haluta uskoa ja nähdä vanhemmassaan vain hyvää ja yliymmärtää tätä, mutta sanon sinulle ettei sinun tarvitse. Olet arvokas silti, muista se.
Mielenkiintoinen ketju.
Nyt vuosia taaksepäin ajatellen, luulen että vertaistuki olisi ollut korjaavaa. Jutella sellaisten kanssa, jotka oikeasti tietää, mitä se pahimmillaan voi olla. Musta huumori yms.
Sairaalajaksolla tosin en kenenkään kanssa jutellut.
Ect hoidosta avun saanut, estolääkitys edelleen. Onnellinen nykyään.
Onko mitään lisättävää, kellään? Itse kahden erittäin vaikean masennuksen jälkeen tahdon syödä estolääkitystä loppu elämän. En tahdo ottaa mitään riskiä, että kolmas masennusjakso iskisi katuun.
Kertokaa kokemuksia, pliis.
Mietin just, miten erilaista masennus voi olla. Joku pystyy käymään töissä, vain värit ja ilon tunteet puuttuu. Oma masennus on ihan käsittämätön itsellekin. Kaikki oli hyvin, työ, parisuhde, ystävät yms. Kaikki vaan tummui, ahdisti, pelotti. Vaikea selittää nyt, kun olen terve. En uskaltanut ulos, en nukkunut, tuskin söin. En ymmärrä, miten puoliso jaksoi tukea. Todellakaan vaikeaa masennusta ei voi ymmärtää muut, kuin saman kokenut. Se on täysin käsittämätöntä, en osaa selittää. Mahassa tuntui jo ensioireet. Toisella kertaa osasin tunnistaa -> tiesin, että tilanne vaan pahenee, apua ei tule lääkkeistä.
Eka kerralla valvoin kuukausia, ehkä jos olisin saanut avun unettomuuteen, olisin välttynyt vaikealta, syvältä masennukseltakin. Ehkä. Kuka tietää?
Sitä on vaikea selittää kenellekään. Tuntuu, ettei millään ole merkitystä. Siis millään. Mitään ei ole mielekästä tehdä. Ihminenhän tekee asioita siksi, että aivoista tulee käsky jäsenille, että nyt pitää tehdä jotain. Masennuksessa voi olla jopa niin, ettei sellaisia käskyjä tule. Ei ole mitään syytä edes nousta ylös. Itse olin aikoinani masennuksessa päiviä peseytymättä ja syömättä. Ei niihinkään ollut mitään syytä, eikä aivoilta tullut käskyä.