Miltä masennus tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Masennus tuntuu siltä, että ei näe enää toivoa minkään suhteen eikä mikään elämässä tuota mielihyvää tai anna voimia. Oma masennukseni johtuu siitä, että olen pettynyt elämääni. En ole saanut/saavuttanut mitään niistä asioista, joita olisin halunnut. Tarkoitan rakkautta, puolisoa, perhettä, lapsia. Mikään materia tai tittelit ei minulle onnea ole tuonut. Jaksoin sinnitellä niin kauan, kun koin, että minulla oli muita läheisiä suhteita, sisar ja hyviä ystäviä. Sitten, kun ymmärsin, että en merkitse heillekään mitään niin syöksyin lopulliseen toivottomuuteen. Jotain vikaahan minussa on oltava. Minusta on nimenomaan tullut välinpitämätön. Ja se on kamala tunne. Pelkään nykyään kaikkea, kun olen niin yksin ongelmieni kanssa. Sillä lailla en ole itsetuhoinen, että tekisin itselleni jotain, koska en uskalla tai kehtaa. Mutta haluaisin pois täältä, en jaksa elää tällaista elämää vanhuuteen saakka. 

Minulla on sama tilanne. Toimin mekaanisesti niin että saan työni ja muun aivan pakollisen tehtyä. Muun ajan en saa tehtyä muuta kuin selattua nettiä ja ajatusten kiertäessä samaa kehää.

En tiedä kumpi tuli ensin, masennus vai puuttuvat ihmissuhteet (ei parisuhdetta, ei omaa perhettä), mutta tuo tyhjiö lienee masennukseni ytimessä.

Kerää iso reppu täyteen kiviä ja laita tummat aurinkolasit silmille. Et koskaan ota reppua selästä, etkä laseja päästäsi. Et edes nukkuessasi. Tältä se mulla fyysisesti tuntuu. Lisäksi tuohon sitten vielä jokapäiväinen kuolemankaipuu, niin elämä on ihanaa. :(

Aloittaja täällä. Kun syytätte siitä että kiinnostaa vain minä, minä ja minä niin kovin samanlaista on masentuneen vanhempani käytös. Ei sitten varmaan tahallaan mutta käytännössä ihan siltä samalta se näyttää. Kukaan ei voi ymmärtää miten erityisen vaikeaa hänellä on. Luulisi että vuodet tuo kypsyyttä mutta ei siltä näytä.

Masennus tuntuu siltä, että on täysin arvoton. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja täällä. Kun syytätte siitä että kiinnostaa vain minä, minä ja minä niin kovin samanlaista on masentuneen vanhempani käytös. Ei sitten varmaan tahallaan mutta käytännössä ihan siltä samalta se näyttää. Kukaan ei voi ymmärtää miten erityisen vaikeaa hänellä on. Luulisi että vuodet tuo kypsyyttä mutta ei siltä näytä.

Masennus tuntuu kidutukselta. Masentuneella on oikeasti vaikeaa. Se on kauhea sairaus. Se voi myös "tarttua" läheiseen. Pidä huoli terveellisistä elämäntavoista ja siitä, että käyt koulussa, harrastat ja tapaat kavereita. Olisi ehkä hyvä käydä juttelemassa terveydenhoitajan/kuraattorin/psykologin kanssa ajatuksistasi ja tunteistasi. Masennus on myös läheisille raskas sairaus. Sitä voi olla vaikeampi ymmärtää kuin fyysisiä sairauksia. Vai ajattelisitko samalla tavalla, jos vanhemmallasi olisi esim. syödä tai jalka poikki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja täällä. Kun syytätte siitä että kiinnostaa vain minä, minä ja minä niin kovin samanlaista on masentuneen vanhempani käytös. Ei sitten varmaan tahallaan mutta käytännössä ihan siltä samalta se näyttää. Kukaan ei voi ymmärtää miten erityisen vaikeaa hänellä on. Luulisi että vuodet tuo kypsyyttä mutta ei siltä näytä.

Masennus tuntuu kidutukselta. Masentuneella on oikeasti vaikeaa. Se on kauhea sairaus. Se voi myös "tarttua" läheiseen. Pidä huoli terveellisistä elämäntavoista ja siitä, että käyt koulussa, harrastat ja tapaat kavereita. Olisi ehkä hyvä käydä juttelemassa terveydenhoitajan/kuraattorin/psykologin kanssa ajatuksistasi ja tunteistasi. Masennus on myös läheisille raskas sairaus. Sitä voi olla vaikeampi ymmärtää kuin fyysisiä sairauksia. Vai ajattelisitko samalla tavalla, jos vanhemmallasi olisi esim. syödä tai jalka poikki?

*syöpä

asioiden vatvominen pahinta

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja täällä. Kun syytätte siitä että kiinnostaa vain minä, minä ja minä niin kovin samanlaista on masentuneen vanhempani käytös. Ei sitten varmaan tahallaan mutta käytännössä ihan siltä samalta se näyttää. Kukaan ei voi ymmärtää miten erityisen vaikeaa hänellä on. Luulisi että vuodet tuo kypsyyttä mutta ei siltä näytä.

Kypsyyttä _mihin_? Tuo on _sairaus_!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole saanut/saavuttanut mitään niistä asioista, joita olisin halunnut. Tarkoitan rakkautta, puolisoa, perhettä, lapsia.

Vanhemmallani on nämä asiat, mutta ilmeisesti se ei riitä. Parisuhde varmasti on väljähtynyt, mutta eikö sillekin asialle voisi tehdä jotain? Tai ehkä hän sitten kaipaa materiaa ja titteleitä, mutta eikö elämä ole valintoja?

Elämä ei ole noin yksinkertaista kuin ehkä tuossa teinipäässäsi, tajuat sitten aikuisena. 

Se tuntuu paineena vasemmassa kiveksessä.

Vierailija kirjoitti:

Tätä minun on vaikea ymmärtää, tuntuu että ainakin masennuksessa on joku tosi itsekäs aspekti kun kerran masentuneet ihmiset ei näy osaavan muuta kuin velloa itsesäälissä.

Kuvittele että sinulla on jokin helvetillinen fyysinen kipu. Silloin et pysty ajattelemaan muuta kuin sitä kipua. Onko se itsesääliä?

Masennuksessa kipu ei ole fyysistä, vaan henkistä. Tätä Neil Hardwick tarkoitti, kun kirjassaan "Hullun lailla" kuvasi miltä masennus tuntuu:

Sattuu. Sattuu olla minä.

Ihan hirveältä, tuntuu että on niin väsynyt ettei jaksa nousta sängystä ylös. Tekisi vaan mieli nukkua. En kyennyt mihinkään empatiaan. ahdistus vei kaikki voimat. Tuntui että ahdistus on kuin olisi iso vuori sisällä eikä sen yli päässyt millään. Pystyin ainoastaan lepäämään ja itkemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites tämän nyt kertoisi. Masennus vie energiat eikä ihminen jaksa silloin samalla tavalla ylläpitää ihmissuhteita. Se voi näyttäytyä sillä ettei välitä, mutta asia ei kuitenkaan ihan niin ole. Se voi olla yksi masennuksen oireista.

Eli minun pitää hyväksyä että minulla ei käytännössä ole toista vanhempaa koska hän ei vaan jaksa?

Pitää hyväksyä että toinen on sairastunut 

En voi sille mitään mutta en näe vanhempani elämässä mitään oikeaa vaikeutta. Päin vastoin minusta vaikuttaa siltä että ne joilla on elämässä ollut vaikeuksia (läheisten ennenaikaisia kuolemia, muuta sairautta yms.) eivät hevillä masennu.

Et näe kun et ole masentuntu! Se on hei oikea sairaus, ei mikään asennevika!!

Olen ihmeissäni siitä miten ilkeitä täällä ollaan lapselle joka ei ymmärrä vanhempansa käytöstä.

No ei aihe vapaa ole paikka kysellä ymmärrystä masennuksesta, joka päättyy usein huonosti. Ei armollisesti parantumiseen. Ei olis itelle tullut mieleenkään haluta masentuneiden kokonaisia kuvauksia, että ymmärtäisin vanhempani masennusta. Huono idea. 

Vierailija kirjoitti:

Kypsyyttä _mihin_? Tuo on _sairaus_!

Siis jos vanhempani käyttäytymisen selittää sairaus ja hän ei ole vastuussa käytöksestään niin saanko sitten ajatella että minulla ei ole vanhempaa? On vaikea välittää ihmisestä joka on suoraan sanottuna ilkeä. Miksi minun lapsena pitäisi pystyä parempaan kuin aikuinen?

Vierailija kirjoitti

Elämä ei ole noin yksinkertaista kuin ehkä tuossa teinipäässäsi, tajuat sitten aikuisena. 

Et taida muistaa millaista lapsena on. Fyysisen väkivallan uhka on koulukiusatuilla jatkuvasti läsnä, kiusaajat tietävät että mihinkään vastuuseen ei teoistaan joudu. Vanhempani sentään voi käydä turvallisesti töissä,kukaan siellä tuskin uhkaa edes verbaalisesti. Hän voi erota huonosta suhteesta jos siltä tuntuu, kun taas minulla ei ole edes sitä vaihtoehtoa jos nyt en lähde hakemaan jotain huostaanottoa. Aikuisella on paljon enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa elämäänsä, mutta näemmä ei voi kun masentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kypsyyttä _mihin_? Tuo on _sairaus_!

Siis jos vanhempani käyttäytymisen selittää sairaus ja hän ei ole vastuussa käytöksestään niin saanko sitten ajatella että minulla ei ole vanhempaa? On vaikea välittää ihmisestä joka on suoraan sanottuna ilkeä. Miksi minun lapsena pitäisi pystyä parempaan kuin aikuinen?

No joskus aiemmin vakavasti masentunut vietiin johonkin laitokseen, tuntemassani tapauksessa loppuiäkseen, noin vuosikymmeneksi. Olisiko se parempi? Ainakin se oli henkilön puolisolle helkutin raskasta, kun jäi kolmen lapsen kanssa yksin. Ja muutenkin, kun ei siihen sairaaseen rakkaaseen saanut enää yhteyttä, oli kuin todella sementtiin valettu. Hän oli, siis puoliso. täysin valmis kuolemaan kuusikymppisenä-

Itselleni masennuksessa on pahinta tämä Jäätävä väsymys. Kun -en jaksa tehdä mitään.- Toki siihen liittyy paljon myös tuota merkityksen tunteen katoamista, mutta olo on hyvin fyysisestikin väsynyt. Saatan nukkua todella paljon, ja myös "hereillä ollessa" - en jaksa olla läsnä tai keskittyä. Itkettää paljon ja olo on surullinen.

Omalla kohdallani masennuksen juurisyy on pettymykset elämässä. Näkyy se toki ajatuksissa, jotka looppaavat itsemurhaa, koska olo on niin paska ettei jaksa elääkään. Mistään ei saa kiinni. Mikään ei tuota iloa. Kaikki tuntuu turhalta ja päämäärättömältä. 

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani masennuksen juurisyy on pettymykset elämässä. 

Minkälaisia pettymyksiä sinulla on?

Olen ymmärtänyt että monelle lapsettomuus on kova paikka, mutta vanhempani esimerkki näyttää ettei perhe tee onnelliseksi. Aika ikävää että joku kokee meidän kanssa elämisen niin kamalaksi.