Ahdistus ja sitoutumiskammo suhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailimme useita kuukausia ennen parisuhdetta ja käsittelimme jo silloin näitä asioita. Kyse ei ole siis parista kuukaudesta kokonaisuudessaan. Tietenkin voi olla, että uuden askeleen ottaminen suhteessa on lisännyt hänen ahdistustaan. En minä ole tästä mihinkään lähössä enkä kiirehtimässä, halusin vain kuulla kokemuksia voiko tällainen ajan myötä mennä ohi, koska tilanne ei ole henkisesti helppo minullekaan. Ap

Eli aihe on loppuu kaluttu jo moneen kertaan? Pitäisikö niitä peikkoja laittaa vähän sinne sivummalle, alkaa elää ja katsoa miten tiedän käy? Vai onko sulla johonkin kiire? 

Kyllä meillä on pitkiäkin aikoja jolloin emme näistä asioista puhu vaan keskitymme yhdessä tekemiseen ja olemiseen, mutta tasaisin väliajoin tämä aihe silti nousee jollakin tavalla esiin. Ap

Kumpi niissä tilanteissa on se aktiivinen toimija?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailimme useita kuukausia ennen parisuhdetta ja käsittelimme jo silloin näitä asioita. Kyse ei ole siis parista kuukaudesta kokonaisuudessaan. Tietenkin voi olla, että uuden askeleen ottaminen suhteessa on lisännyt hänen ahdistustaan. En minä ole tästä mihinkään lähössä enkä kiirehtimässä, halusin vain kuulla kokemuksia voiko tällainen ajan myötä mennä ohi, koska tilanne ei ole henkisesti helppo minullekaan. Ap

Mistä helvetistä sitä voi kukaan tietää meneekö se ohi? Sitä ei tiedä sinä, mies, minä, eikä kukaan muunkaan. Nyt on kyse siitä uskalatko SINÄ katsoa miten teidän loppujen lopuksi käy? Uskallatko sinä ottaa riskin? Uskallatko sinä sitoutua ihmiseen jossa on vikoja ja puutteita? Eli minkä arvoinen tämä ihminen on sinulle? 

Ei tietenkään voi tietää, siksi kysyinkin erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä aiheesta. Minä rakastan miestä ja olen sitoutunut katsomaan miten tässä käy, mutta olen itsekin uudessa tilanteessa enkä tiedä mitä tehdä tai ajatella, siksi haen tukea. Ap

Mikä itseäsi pidättelee ettet voi vaan antaa mennä? Peittät oman epävarmuutensasi keksityttymällä miehen ongelmiin? Oletteko aidosti myös keskustelleet miltä sinusta nyt tuntuu? Olet tilanteessa, jossa et tiedä mitä tehdaä tai ajatella ja sinun tulisi saada sitä tukea mieheltä, eikä joltain mammalahkolta.

Keskusteluyhteys. Jos kumpikin tulee suhteessa nähdyksi ja kuulluuksi, suhde voi onnistua. Jos et nyt tunnista kaikkia omia tarpeitasi ja yrität suojella miestä välttelemällä arkaa aihetta olemalla epäitsekäs ja mielistelevä ei se sinunkaan itsetunto ihan kohdillaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Tapailimme useita kuukausia ennen parisuhdetta ja käsittelimme jo silloin näitä asioita. Kyse ei ole siis parista kuukaudesta kokonaisuudessaan. Tietenkin voi olla, että uuden askeleen ottaminen suhteessa on lisännyt hänen ahdistustaan. En minä ole tästä mihinkään lähössä enkä kiirehtimässä, halusin vain kuulla kokemuksia voiko tällainen ajan myötä mennä ohi, koska tilanne ei ole henkisesti helppo minullekaan. Ap

Mitä kaikkea pelkäät?

Oletteko miettineet pariterapiaa? Ehkä sellaisena ennakoivana, koska tuollaisessa kuviossa on ainekset ajautua vikaraiteelle. On hienoa, jos pystytty puhumaan asiasta. Yksi merkki vikaraiteelle menemisestä saattaisi nimittäin olla, ettei pysty jakamaan omia kokemuksiaan, koska pelkää toisen ahdistuvan lisää. 

Jos tilanteessa on kysymys kumppanisi välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä, et voi "parantaa" häntä siitä. Siihen tarvitaan hänen oma motivaatio työstää asiaa ja voit tietysti olla tukena prosessissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailimme useita kuukausia ennen parisuhdetta ja käsittelimme jo silloin näitä asioita. Kyse ei ole siis parista kuukaudesta kokonaisuudessaan. Tietenkin voi olla, että uuden askeleen ottaminen suhteessa on lisännyt hänen ahdistustaan. En minä ole tästä mihinkään lähössä enkä kiirehtimässä, halusin vain kuulla kokemuksia voiko tällainen ajan myötä mennä ohi, koska tilanne ei ole henkisesti helppo minullekaan. Ap

Mistä helvetistä sitä voi kukaan tietää meneekö se ohi? Sitä ei tiedä sinä, mies, minä, eikä kukaan muunkaan. Nyt on kyse siitä uskalatko SINÄ katsoa miten teidän loppujen lopuksi käy? Uskallatko sinä ottaa riskin? Uskallatko sinä sitoutua ihmiseen jossa on vikoja ja puutteita? Eli minkä arvoinen tämä ihminen on sinulle? 

Ei t

Miksi aapeen pitäisi vain antaa mennä ja mies saa jarrutella ja jahkailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailimme useita kuukausia ennen parisuhdetta ja käsittelimme jo silloin näitä asioita. Kyse ei ole siis parista kuukaudesta kokonaisuudessaan. Tietenkin voi olla, että uuden askeleen ottaminen suhteessa on lisännyt hänen ahdistustaan. En minä ole tästä mihinkään lähössä enkä kiirehtimässä, halusin vain kuulla kokemuksia voiko tällainen ajan myötä mennä ohi, koska tilanne ei ole henkisesti helppo minullekaan. Ap

Eli aihe on loppuu kaluttu jo moneen kertaan? Pitäisikö niitä peikkoja laittaa vähän sinne sivummalle, alkaa elää ja katsoa miten tiedän käy? Vai onko sulla johonkin kiire? 

Kyllä meillä on pitkiäkin aikoja jolloin emme näistä asioista puhu vaan keskitymme yhdessä tekemiseen ja olemiseen, mutta tasaisin väliajoin tämä aihe silti

Mihin tilanteisiin viittaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailimme useita kuukausia ennen parisuhdetta ja käsittelimme jo silloin näitä asioita. Kyse ei ole siis parista kuukaudesta kokonaisuudessaan. Tietenkin voi olla, että uuden askeleen ottaminen suhteessa on lisännyt hänen ahdistustaan. En minä ole tästä mihinkään lähössä enkä kiirehtimässä, halusin vain kuulla kokemuksia voiko tällainen ajan myötä mennä ohi, koska tilanne ei ole henkisesti helppo minullekaan. Ap

Mitä kaikkea pelkäät?

Tottakai pelkään sydämeni särkymistä. Mutta siitä huolimatta olen halunnut ja haluan ottaa riskin enkä luovuttaa. Ap

Hyvin todennäköisesti kyseessä on välttelevä kiintymyssuhdetyyppi. Kannattaa googlata, jos ei ole kiintymyssuhdeteoria entuudestaan tuttu. Tämä selittäisi nyt koetun ahdistuksen lisäksi myös sen, että aiempia suhteita ei ole päässyt muodostumaan.

Olen itse ollut hieman vastaavanlainen (mies) aikoinaan ja sanoisin, että tuosta on mahdollista päästä eteenpäin, mikäli henkilöllä itsellään on vaan aidosti halua käsitellä omia tunteitaan ja kokemuksiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvin todennäköisesti kyseessä on välttelevä kiintymyssuhdetyyppi. Kannattaa googlata, jos ei ole kiintymyssuhdeteoria entuudestaan tuttu. Tämä selittäisi nyt koetun ahdistuksen lisäksi myös sen, että aiempia suhteita ei ole päässyt muodostumaan.

Olen itse ollut hieman vastaavanlainen (mies) aikoinaan ja sanoisin, että tuosta on mahdollista päästä eteenpäin, mikäli henkilöllä itsellään on vaan aidosti halua käsitellä omia tunteitaan ja kokemuksiaan. 

Mikä sinua auttoi pääsemään asiassa eteenpäin ja osaisitko sanoa miten minä kumppanina voisin parhaiten tässä tukea? Tai onko jotain mitä kannattaisi välttää? Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä ettei ole kiinnostunut

Ei liity välttämättä tähän. Jos on jotain tunnelukkoja niin ne saattaa jopa pahentua silloin kun on oikeasti kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä ettei ole kiinnostunut

Ei liity välttämättä tähän. Jos on jotain tunnelukkoja niin ne saattaa jopa pahentua silloin kun on oikeasti kiinnostunut.

Tunnelukot voivat kyllä selittää oudot ja äkilliset kiinnostuksen ja ihastuksen loppumisen. Mutta toisen osapuolen kannalta lopputulos on sama kuin jos toinen ei vaan olisi kiinnostunut. Käytännössä tunnelukot saavat toisen vetäytymään pois ihan samalla lailla ja nousevat esteeksi suhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä ettei ole kiinnostunut

Ei liity välttämättä tähän. Jos on jotain tunnelukkoja niin ne saattaa jopa pahentua silloin kun on oikeasti kiinnostunut.

Tunnelukot voivat kyllä selittää oudot ja äkilliset kiinnostuksen ja ihastuksen loppumisen. Mutta toisen osapuolen kannalta lopputulos on sama kuin jos toinen ei vaan olisi kiinnostunut. Käytännössä tunnelukot saavat toisen vetäytymään pois ihan samalla lailla ja nousevat esteeksi suhteelle.

Näin se on, mutta tunnelukkoja voi kuitenkin työstää jos itse on siihen valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin todennäköisesti kyseessä on välttelevä kiintymyssuhdetyyppi. Kannattaa googlata, jos ei ole kiintymyssuhdeteoria entuudestaan tuttu. Tämä selittäisi nyt koetun ahdistuksen lisäksi myös sen, että aiempia suhteita ei ole päässyt muodostumaan.

Olen itse ollut hieman vastaavanlainen (mies) aikoinaan ja sanoisin, että tuosta on mahdollista päästä eteenpäin, mikäli henkilöllä itsellään on vaan aidosti halua käsitellä omia tunteitaan ja kokemuksiaan. 

Mikä sinua auttoi pääsemään asiassa eteenpäin ja osaisitko sanoa miten minä kumppanina voisin parhaiten tässä tukea? Tai onko jotain mitä kannattaisi välttää? Ap

Minua auttoi se, että olin kyllästynyt päätymään elämässä aina tietynlaisiin tilanteisiin, läheisten ihmissuhteiden puutteeseen ja olin valmis tekemään asialle jotain. Kun sitten luin tästä kiintymyssuhde-asiasta se kuvasi omaa ajatusmaailmaani lähes täydellisesti. Se auttoi myös, että olin päättänyt olla ihmissuhteissani jatkossa täysin avoin siitä kuka olen ja mitä ajattelen. Kun huomasi että puolisolle pystyi turvallisesti kertomaan myös omista negatiivisista ajatuksistaan, niin se vähensi niiden vaikutusta. 

Kumppanina et voi oikein muuta kuin olla avoin keskusteluille ja kuunnella tuomitsematta. Kaikenlainen pakottaminen ja vaatiminen on myrkkyä, koska se ikään kuin todistaa sen sisäistetyn välttelevän käyttäytymismallin olevan "oikeassa".

Up

Kyllä se asia nyt niin vain on ettei niistä ole parisuhteeseen jotka kokee siinä tilanteessa jotain kammoa ja ahdistusta. Yrittävät olla parisuhteessa sitten väkisin jonkun ulkoisen paineen vuoksi koska niin "pitää" tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se asia nyt niin vain on ettei niistä ole parisuhteeseen jotka kokee siinä tilanteessa jotain kammoa ja ahdistusta. Yrittävät olla parisuhteessa sitten väkisin jonkun ulkoisen paineen vuoksi koska niin "pitää" tehdä.

Ei se kaikilla näin ole. Jotkut oikeasti haluaisivat pystyä suhteeseen, mutta ahdistuvat siitä jostain syystä. Asiaa on mahdollista oppia kyllä käsittelemään.

Tämä on taas tällainen keksitty juttu. Aloituksessa jo heti nyrjähtää. Mutta saahan tästäkin innostua ja näpytellä vastauksia. 

Up

Up