Ahdistus ja sitoutumiskammo suhteessa
Olen parin kuukauden ajan seurustellut mieheni kanssa, joka on nyt 34v iässä ensimmäisessä parisuhteessaan. Aikaisemmin hänellä on ollut kevyempiä tapailuja jotka hän on kaikki lopettanut ennen suhteen syvenemistä. Meidän kohdallamme siirryimme miehen aloitteesta parisuhteeseen tapailtuamme rauhassa ensin useita kuukausia. Nyt mies kuitenkin kokee ajoittain paljonkin ahdistusta suhteestamme, mutta ei osaa nimetä sille syytä. Hän arvelee sen johtuvan suhteen syvenemisestä ja uudesta tilanteesta, kun on ollut koko elämänsä sinkku.
Aikaisemmin hän on ihmissuhteissaan käsitellyt ahdistustaan vetäytymällä, ottamalla etäisyyttä tai lopettamalla tapailun. Nyt hän yrittää toimia toisin, työstää ongelmaansa ja minä yritän tukea häntä siinä. Yritän antaa hänelle tilaa ja aikaa enkä painosta. Väkisinkin tilanne kuitenkin herättää myös minussa pelkoa ja epävarmuutta.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavista tilanteista?
Kommentit (59)
Kuulostaa edelleen siltä ettei ole kiinnostunut sinusta tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä ettei ole kiinnostunut
Tätä minäkin ajattelin, mutta hän kuitenkin aktiivisesti itse ehdottaa tapaamisia, on hyvin hellä ja huomioiva ja hänen halunsa oli siirtyä tapailusta parisuhteeseen. On esitellyt minut perheelleen ja kavereilleenkin. Ap
No mikä sitten on ongelma jos olette parisuhteessa avoimesti eikä missään salasuhteessa?
Se että hän on kaikesta tästä huolimatta ajoittain hyvin ahdistunut suhteesta, kyseenalaistaa pystyykö siihen, tunteeko tarpeeksi tai miltä parisuhteessa pitäisi edes tuntua. On paljon hyviäkin aikoja, mutta hän ei tunnu löytävän rauhaa itsensä kanssa. Tämä on toistuva kaava hänen suhdeyritelmissään. On vaikeaa tuntea itsekään oloa turvalliseksi tässä. Olen ollut valmis antamaan h
Olet jo keksinyt syitä, miksi suhde ei tule onnistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä ettei ole kiinnostunut
Tätä minäkin ajattelin, mutta hän kuitenkin aktiivisesti itse ehdottaa tapaamisia, on hyvin hellä ja huomioiva ja hänen halunsa oli siirtyä tapailusta parisuhteeseen. On esitellyt minut perheelleen ja kavereilleenkin. Ap
No mikä sitten on ongelma jos olette parisuhteessa avoimesti eikä missään salasuhteessa?
Se että hän on kaikesta tästä huolimatta ajoittain hyvin ahdistunut suhteesta, kyseenalaistaa pystyykö siihen, tunteeko tarpeeksi tai miltä parisuhteessa pitäisi edes tuntua. On paljon hyviäkin aikoja, mutta hän ei tunnu löytävän rauhaa itsensä kanssa. Tämä on toistuva kaava hänen suhdeyritelmissään. On vaikeaa tuntea itsekään oloa turvalliseksi tässä. Olen ollut valmis antamaan hänelle aikaa ja tilaa, mikäli kyseessä on nyt vain uuteen tilanteeseen ja muutoksiin liittyvästä jännittyneisyydestä. En vain tiedä voiko tämä ajan myötä mennä ohi. Ap
Olet ollut valmis antamaan hänelle aikaa ja tilaa...kaksi kuukautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä ettei ole kiinnostunut
Tätä minäkin ajattelin, mutta hän kuitenkin aktiivisesti itse ehdottaa tapaamisia, on hyvin hellä ja huomioiva ja hänen halunsa oli siirtyä tapailusta parisuhteeseen. On esitellyt minut perheelleen ja kavereilleenkin. Ap
No mikä sitten on ongelma jos olette parisuhteessa avoimesti eikä missään salasuhteessa?
Se että hän on kaikesta tästä huolimatta ajoittain hyvin ahdistunut suhteesta, kyseenalaistaa pystyykö siihen, tunteeko tarpeeksi tai miltä parisuhteessa pitäisi edes tuntua. On paljon hyviäkin aikoja, mutta hän ei tunnu löytävän rauhaa itsensä kanssa. Tämä on toistuva kaava hänen suhdeyritelmissään. On vaikeaa tuntea itsekään oloa turvalliseksi tässä. Olen ollut valmis antamaan h
"Olen parin kuukauden ajan seurustellut mieheni kanssa"
Kumpi teistä nyt on pakittamassa ettei voi tulla hylätyksi? Sinä vai mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä ettei ole kiinnostunut
Tätä minäkin ajattelin, mutta hän kuitenkin aktiivisesti itse ehdottaa tapaamisia, on hyvin hellä ja huomioiva ja hänen halunsa oli siirtyä tapailusta parisuhteeseen. On esitellyt minut perheelleen ja kavereilleenkin. Ap
No mikä sitten on ongelma jos olette parisuhteessa avoimesti eikä missään salasuhteessa?
Se että hän on kaikesta tästä huolimatta ajoittain hyvin ahdistunut suhteesta, kyseenalaistaa pystyykö siihen, tunteeko tarpeeksi tai miltä parisuhteessa pitäisi edes tuntua. On paljon hyviäkin aikoja, mutta hän ei tunnu löytävän rauhaa itsensä kanssa. Tämä on toistuva kaava hänen suhdeyritelmissään. On vaikeaa tuntea itsekään oloa
"Olen parin kuukauden ajan seurustellut mieheni kanssa"
Kumpi teistä nyt on pakittamassa ettei voi tulla hylätyksi? Sinä vai mies?
Aloittjaa on nyt juoksemassa heti pakoon, kun on tullut epämukava tilanne. Sen sijaan, että hän oppisia antamaan ihmisille mahdollisuuksia pikku hiljaa, eikä esim ala jo parin kuukauden jälkeen keksimään syitä, miksi suhde ei tule onnistumaan.
Suosittelen nyt kuitenkin siedätyshoitoa. Läheisyyttä, yhteistä tekemistä, jne koko ajan jakuvan tunteiden vatvomissen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä ettei ole kiinnostunut
Tätä minäkin ajattelin, mutta hän kuitenkin aktiivisesti itse ehdottaa tapaamisia, on hyvin hellä ja huomioiva ja hänen halunsa oli siirtyä tapailusta parisuhteeseen. On esitellyt minut perheelleen ja kavereilleenkin. Ap
No mikä sitten on ongelma jos olette parisuhteessa avoimesti eikä missään salasuhteessa?
Se että hän on kaikesta tästä huolimatta ajoittain hyvin ahdistunut suhteesta, kyseenalaistaa pystyykö siihen, tunteeko tarpeeksi tai miltä parisuhteessa pitäisi edes tuntua. On paljon hyviäkin aikoja, mutta hän ei tunnu löytävän rauhaa itsensä kanssa. Tämä on toistuva kaava hänen suhdeyritelmissään. On vaikeaa tuntea itsekään oloa turvalliseksi tässä. Olen ollut valmis antamaan h
Kyseessä on välttelevä kiintymys tyyli. Kannattaa tutustua asiaan.
Tapailimme useita kuukausia ennen parisuhdetta ja käsittelimme jo silloin näitä asioita. Kyse ei ole siis parista kuukaudesta kokonaisuudessaan. Tietenkin voi olla, että uuden askeleen ottaminen suhteessa on lisännyt hänen ahdistustaan. En minä ole tästä mihinkään lähössä enkä kiirehtimässä, halusin vain kuulla kokemuksia voiko tällainen ajan myötä mennä ohi, koska tilanne ei ole henkisesti helppo minullekaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä ettei ole kiinnostunut
Tätä minäkin ajattelin, mutta hän kuitenkin aktiivisesti itse ehdottaa tapaamisia, on hyvin hellä ja huomioiva ja hänen halunsa oli siirtyä tapailusta parisuhteeseen. On esitellyt minut perheelleen ja kavereilleenkin. Ap
No mikä sitten on ongelma jos olette parisuhteessa avoimesti eikä missään salasuhteessa?
Se että hän on kaikesta tästä huolimatta ajoittain hyvin ahdistunut suhteesta, kyseenalaistaa pystyykö siihen, tunteeko tarpeeksi tai miltä parisuhteessa pitäisi edes tuntua. On paljon hyviäkin aikoja, mutta hän ei tunnu löytävän rauhaa itsensä kanssa. Tämä on toistuva kaava hänen suhdeyritelmissään. On vaikeaa tuntea itsekään oloa turvalliseksi tässä. Olen ollut valmis antamaan h
Kuinka jaloa, olet antanut hänelle aikaa kokonaiset kaksi kuukautta. No, nykyinen nopea deittailukulttuuri ei tue kovin paljon tätä hidasta etenemistä. Tässä kohtaan varmaan jo pitäisi olla se sormus sormessa, lapsi tehtynä ja erottukin.
Vierailija kirjoitti:
Tapailimme useita kuukausia ennen parisuhdetta ja käsittelimme jo silloin näitä asioita. Kyse ei ole siis parista kuukaudesta kokonaisuudessaan. Tietenkin voi olla, että uuden askeleen ottaminen suhteessa on lisännyt hänen ahdistustaan. En minä ole tästä mihinkään lähössä enkä kiirehtimässä, halusin vain kuulla kokemuksia voiko tällainen ajan myötä mennä ohi, koska tilanne ei ole henkisesti helppo minullekaan. Ap
Mistä helvetistä sitä voi kukaan tietää meneekö se ohi? Sitä ei tiedä sinä, mies, minä, eikä kukaan muunkaan. Nyt on kyse siitä uskalatko SINÄ katsoa miten teidän loppujen lopuksi käy? Uskallatko sinä ottaa riskin? Uskallatko sinä sitoutua ihmiseen jossa on vikoja ja puutteita? Eli minkä arvoinen tämä ihminen on sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa edelleen siltä ettei ole kiinnostunut sinusta tarpeeksi.
Nämä ongelmat on yleensä syvemmällä. Jos on ihan aidosti sitoutumiskammoinen tai välttelevästi kiintyvä se ei häviä sormia napsauttamalla vaikka kuinka olisi oikea kumppani jota rakastaa.
Kuulostaa vielä vaikeammalta jos tuollaista samanlaista on ollut jo aiemmin useita kertoja. Yritätkö jotenkin väkisin saada miestä kiinnostumaan sinusta? Vai onko mies oikeasti jo jättänyt sinut ja tämä vaikuttaa sinuun? Ei vain sano suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailimme useita kuukausia ennen parisuhdetta ja käsittelimme jo silloin näitä asioita. Kyse ei ole siis parista kuukaudesta kokonaisuudessaan. Tietenkin voi olla, että uuden askeleen ottaminen suhteessa on lisännyt hänen ahdistustaan. En minä ole tästä mihinkään lähössä enkä kiirehtimässä, halusin vain kuulla kokemuksia voiko tällainen ajan myötä mennä ohi, koska tilanne ei ole henkisesti helppo minullekaan. Ap
Mistä helvetistä sitä voi kukaan tietää meneekö se ohi? Sitä ei tiedä sinä, mies, minä, eikä kukaan muunkaan. Nyt on kyse siitä uskalatko SINÄ katsoa miten teidän loppujen lopuksi käy? Uskallatko sinä ottaa riskin? Uskallatko sinä sitoutua ihmiseen jossa on vikoja ja puutteita? Eli minkä arvoinen tämä ihminen on sinulle?
Jokainen ihminen jota tulee, on meidän elämässä väistämättä satuttaa tai joukkaa meitä jollakin tavalla. Voimme valita vain sen ketkä ovat sen arvoisia, että pidämme heidät elämässämme.
Vierailija kirjoitti:
Tapailimme useita kuukausia ennen parisuhdetta ja käsittelimme jo silloin näitä asioita. Kyse ei ole siis parista kuukaudesta kokonaisuudessaan. Tietenkin voi olla, että uuden askeleen ottaminen suhteessa on lisännyt hänen ahdistustaan. En minä ole tästä mihinkään lähössä enkä kiirehtimässä, halusin vain kuulla kokemuksia voiko tällainen ajan myötä mennä ohi, koska tilanne ei ole henkisesti helppo minullekaan. Ap
Eli aihe on loppuu kaluttu jo moneen kertaan? Pitäisikö niitä peikkoja laittaa vähän sinne sivummalle, alkaa elää ja katsoa miten tiedän käy? Vai onko sulla johonkin kiire?
Vierailija kirjoitti:
Tapailimme useita kuukausia ennen parisuhdetta ja käsittelimme jo silloin näitä asioita. Kyse ei ole siis parista kuukaudesta kokonaisuudessaan. Tietenkin voi olla, että uuden askeleen ottaminen suhteessa on lisännyt hänen ahdistustaan. En minä ole tästä mihinkään lähössä enkä kiirehtimässä, halusin vain kuulla kokemuksia voiko tällainen ajan myötä mennä ohi, koska tilanne ei ole henkisesti helppo minullekaan. Ap
Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy elää epävarmuuksiemme kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailimme useita kuukausia ennen parisuhdetta ja käsittelimme jo silloin näitä asioita. Kyse ei ole siis parista kuukaudesta kokonaisuudessaan. Tietenkin voi olla, että uuden askeleen ottaminen suhteessa on lisännyt hänen ahdistustaan. En minä ole tästä mihinkään lähössä enkä kiirehtimässä, halusin vain kuulla kokemuksia voiko tällainen ajan myötä mennä ohi, koska tilanne ei ole henkisesti helppo minullekaan. Ap
Mistä helvetistä sitä voi kukaan tietää meneekö se ohi? Sitä ei tiedä sinä, mies, minä, eikä kukaan muunkaan. Nyt on kyse siitä uskalatko SINÄ katsoa miten teidän loppujen lopuksi käy? Uskallatko sinä ottaa riskin? Uskallatko sinä sitoutua ihmiseen jossa on vikoja ja puutteita? Eli minkä arvoinen tämä ihminen on sinulle?
Ei tietenkään voi tietää, siksi kysyinkin erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä aiheesta. Minä rakastan miestä ja olen sitoutunut katsomaan miten tässä käy, mutta olen itsekin uudessa tilanteessa enkä tiedä mitä tehdä tai ajatella, siksi haen tukea. Ap
Vähän tulee kyllä mieleen, että narsisti yrittää manipuloida sinua kevyempään suhteeseen, josta hän itse saa kaipaamaansa huomiota tarvitsematta sitoutua. Kuinka intiimisti hän on kanssasi? Vältteleekö esimerkiksi suutelemista? Se viittaisi narsismiin. Jos taas kyseessä olisi välttelevä kiintymystyyli, olisi hän enemmänkin peloissaan siitä, että jätät hänet. Menköön johonkin terapiaan, jos oikeasti haluaa muuttaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Tapailimme useita kuukausia ennen parisuhdetta ja käsittelimme jo silloin näitä asioita. Kyse ei ole siis parista kuukaudesta kokonaisuudessaan. Tietenkin voi olla, että uuden askeleen ottaminen suhteessa on lisännyt hänen ahdistustaan. En minä ole tästä mihinkään lähössä enkä kiirehtimässä, halusin vain kuulla kokemuksia voiko tällainen ajan myötä mennä ohi, koska tilanne ei ole henkisesti helppo minullekaan. Ap
Ehkä menee ja ehkä ei mene. Sitä ei voi kukaan etukäteen tietää miten teidän tarinanne tulee menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailimme useita kuukausia ennen parisuhdetta ja käsittelimme jo silloin näitä asioita. Kyse ei ole siis parista kuukaudesta kokonaisuudessaan. Tietenkin voi olla, että uuden askeleen ottaminen suhteessa on lisännyt hänen ahdistustaan. En minä ole tästä mihinkään lähössä enkä kiirehtimässä, halusin vain kuulla kokemuksia voiko tällainen ajan myötä mennä ohi, koska tilanne ei ole henkisesti helppo minullekaan. Ap
Eli aihe on loppuu kaluttu jo moneen kertaan? Pitäisikö niitä peikkoja laittaa vähän sinne sivummalle, alkaa elää ja katsoa miten tiedän käy? Vai onko sulla johonkin kiire?
Kyllä meillä on pitkiäkin aikoja jolloin emme näistä asioista puhu vaan keskitymme yhdessä tekemiseen ja olemiseen, mutta tasaisin väliajoin tämä aihe silti nousee jollakin tavalla esiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailimme useita kuukausia ennen parisuhdetta ja käsittelimme jo silloin näitä asioita. Kyse ei ole siis parista kuukaudesta kokonaisuudessaan. Tietenkin voi olla, että uuden askeleen ottaminen suhteessa on lisännyt hänen ahdistustaan. En minä ole tästä mihinkään lähössä enkä kiirehtimässä, halusin vain kuulla kokemuksia voiko tällainen ajan myötä mennä ohi, koska tilanne ei ole henkisesti helppo minullekaan. Ap
Mistä helvetistä sitä voi kukaan tietää meneekö se ohi? Sitä ei tiedä sinä, mies, minä, eikä kukaan muunkaan. Nyt on kyse siitä uskalatko SINÄ katsoa miten teidän loppujen lopuksi käy? Uskallatko sinä ottaa riskin? Uskallatko sinä sitoutua ihmiseen jossa on vikoja ja puutteita? Eli minkä arvoinen tämä ihminen on sinulle?
Ei tietenkään voi tietää, siksi kysyinkin erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä aiheesta. Minä rakastan miestä ja olen sitoutunut katsomaan miten tässä käy, mutta olen itsekin uudessa tilanteessa enkä tiedä mitä tehdä tai ajatella, siksi haen tukea. Ap
Mikä itseäsi pidättelee ettet voi vaan antaa mennä? Peittät oman epävarmuutensasi keksityttymällä miehen ongelmiin? Oletteko aidosti myös keskustelleet miltä sinusta nyt tuntuu? Olet tilanteessa, jossa et tiedä mitä tehdaä tai ajatella ja sinun tulisi saada sitä tukea mieheltä, eikä joltain mammalahkolta.
Voi, jos sinä olet fiksu ja ymmärrät( ei liian kiire siihen rakkauteen) ja asiasta voi keskustella. Omat rajat on hyvä oppia tunnistamaan, sekä huomaamaan sen, että omien epämukavien tuntemusten rajaa voi myös siirtää hieman kauemmaksi vähän kerrallaan. Jonain päivänä hän voi jopa huomata, että ei siihen läheisyyteen sittenkään kuole.