***MAALIsmasut torstaina***

Mulla leikattiin hyvin vähän ja ommeltiin piilo-ompeleilla ja oli kyllä alkuun ihan helvetin kipee, istuminen oli ihan tuskaa, mutta parani kyllä melko nopeasti. En muista yhtään kauanko paraneminen kesti, sen vain muistan, että pari viikkoo synnytyksen jälkeen jo kokeiltiin varovasti seksiä, silloin oli paikat vielä vähän arat, mutta ei niin arat etteikö varovainen seksi olisi tuntunut hyvälle ;)

Raisa: Minulla leikattiin väliliha esikoista tehdessä eikä siitä leikkauksesta todellakaan tiedä mitään siinä synnytyksen keskellä. Ompeleminen pikkuisen nipisti mutta laitettiin ennen ompelua puudutusta joten siitäkin selvittiin hengissä.



Kävely oli alkuun hitusen hidasta ja istuminen onnistui toisella kankulla (synnärillä käytin sellaista rengasta joka auttoi paljon, sellainen kuminen ilmatäytteinen " uimarengas" pepun alle tuolille). Pääsin kotiin kolmen yön jälkeen ja kotona istuin toisella kankulla vielä muutaman päivän mutta kävely sujui ihan normaalisti. Tietty ompeleet vähän kiristää alkuun mutta ei minulla mitään kauhumuistoja ole.

Pytyllä istumisesta ei ole kyllä muuta muistoa kuin että jälkivuotoa tuli ja reippaasti :) Joten siteitä kannattaa varata ja puhtaita pyyhkeitä pesujen jälkeen.



Vesi vanhin voitehista pätee tähän välilihaleikkaushaavaankin.

Minä toivuin hyvin ja vauvankin (syntyi hieman ennen vappua) ulkoiltiin ihan täysin viikko synnytyksestä =)



Minä kyllä antaisin ennemmin leikata kuin repeäisin, siitä kun ei sitten tiedä mihin suuntaa nuo paikat repeää jos antaa tulla ihan luomuna.



Kakkosen kanssa oli niin haipakkaa, että ei leikattu mutta repesin hieman. Onneksi siististi ja saatiin kauniisti kursittua kasaan =) eikä siitäkään jäänyt mitään ikäviä muistoja.



Molempien synnytysten jälkeen olen itse kävellyt salista osastolle vauvaa sängyssä työntäen eikä ole pahemmin sattunut. Onneksi on kipulääkettä jota kannattaa pyytää jos eivät itse tajua synnärillä tarjota.

______________________________________________________

Vielä tuosta otsa edellä syntymisestä. Ihnaa kuulla, että näinkin voi syntyä. Tulossa siis avoin ja aurinkoinen lapsi ;)



Z, muistelee menneitä

että kyllä mäkin antaisin uudelleen leikata, en halua revetä. Ei se tosiaan niin kauheeta ollut, ensimmäiset päivät oli vain aika kipeitä ja nykyään kun ei enää suositella sitä rengasta, niin meillä ei ainakaan synnärillä saanut sellaista ja siellä oli kovat tuolit ruokasalissa, ei kivaa. Kotona ei ollut ongelmia, liikkumista ei estänyt millään lailla ja parani suht, nopeasti. Joka vessareissulla vain suihkuttelee...

Miekii se täältä jo heräilen ja kömmin sivistyksen pariin. On jo aikakin. Mies lähti hakemaan kuopusta eskarista, joten ei tarvitse vielä niinkö ees yökkäristä luopua. :) (eka +)



Jotenkin on sellai olo, ettei ole raskaanakaan. Toinen päivä jo, kun ei tunnu miltään. Outoa. Mut tavallaan ihan kiva niin ei tosiaan kyllästy tähän oottamiseen. :) (toka +)



Eilen suppaili iltamyöhällä kovasti ja selkää kivisti. Hurrasin miehelle, että nyt ne paikat pehmenee siellä. :) (kolmas +)



Tässä tosiaan luin jo ikuisuuden noit tein juttuja, mut näemmä vähän tyhjäpäisesti, kunei mittään kommentoitavaa jääny mieleen. :( Suokaa anteeksi..



Hyviä vointeja vain kaikille, mie lähen takas pötköttämään. =)



Papu ja Hermanni 38+6

Tulin taas vastailemaan galluppeihin aikani kuluksi, jollei teitä haittaa...??



VÄLILIHANLEIKKAUS: Mulla leikattiin esikoista pakertaessa, en edes ite sitä huomannut, tikkien laittaminen nipisteli inhasti, mutta ei se niin kauheasti sattunut. Vessassa käyminen sujui suihkun kanssa ihan mainiosti ja mä kyllä pystyin istumaan ihan hyvin heti seuraavana päivänä ja kävelykin onnistui ihan kivasti. Kakkosen kanssa ei epparia tehty ja ihan samalla lailla onnistui istumiset ja kävelyt, ainoastaan sen mukavamman ässän harrastamiseen meni esikoisen syntymän jälkeen vähän pidempi aika noiden tikkien takia =) Muuta eroa ei mun mielestäni ollut.



t.kolomonen rv 41+3

Tervetuloa vain meidän kanssa turisemaan, kyllä täällä on tilaa! Toivoisin tosin, että sä pääsisit jo tuonne vauvapuolelle!

MÖHKIS, ZELDA JA 3 vastauksista!



Sitä on tässä pikku hiljaa ruvennut tajuamaan, että eihän ne kaikki kivut ja muut lopu vain siihen synnytykseen, vaan EHKÄ jotain jää kotiinkin tuotavaksi... Loppupelissä tuo välilihajutska on varmaan aika pieni asia kokonaisuuden rinnalla, mutta ihmeesti se vain mietityttää. Etenkin kun on ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. On siis ihan huojentavaa tietää, että kyllä tuo alavärkki tuommoisenkin operaatsionin jälkeen pelittää, ainakin joskus!



Miulle on ihmiset soitelleet koko tämän viikon joka päivä, että eikö vieläkään mitään! Vähitellen rupeaa rasittamaan... Ihanaa on, että on ihmisiä, jotka välittää ja ovat kiinnostuneita, mutta kun tää rassaa jo ihan tarpeeksi oman pään sisusta, niin ei joka välissä kyllä tarvitsisi muita utelijoita. Mutta niin kuin sanoin, sen osoitushan se vain on, että on olemassa ihmisiä, jotka välittää miusta!



Kävin tuossa koirien kanssa taapertamassa metsätiellä tunnin verran ja YKSI ainoa supistus! HÖH! Nyt taidan pistää maaten vähäksi aikaa, ja sitten ruveta kokkaamaan broiskupiirakkaa.



Raisa

Minä kun olen nyt niin innostunut tekemään kaikenlaisia herkkuja ja nämä erilaiset kääretorttu-variaatiot ovat suosikkeja niin kurkatkaapa ja kokeiltaa seuraavaa ohjetta. Aivan syntisen hyvää.... tänään tein ja tuntui tekevän kauppansa :)



http://www.valio.fi/portal/page/portal/Valio/Keittokirja/Hakutulos/Ruok…



Z, eikä yhtään huono omatunto herkuttelusta ;)

Mulla kun ei nuo kääretorttupohjat onnistu :( aina ne lätsähtää, kuulostais kyllä syntisen hyvälle. Mä tossa just kokeilin suklaapikkuleipä ohjetta, nyt pitäis ne mennä leipomaan

Ah, kylläpä uni taas maistui. Hiljasta on masussa, jollen oli tänään ollut nlassa, olisin jo huolestunut.



Mäkin kannan korteni kekoon noissa herkuissa (se mun versio Taret tatin- omenapiirakasta).



Omenoita; tuli huomattua että Pink Royal (Hans Välimäen kirjassa suositeltu) on todella hyvä, kun suomalaisia omppuja ei saa.

Sokeria (Muscovado, tumma tai fariini ja tavallinenkin käy)

Voita

Kanelia

Ruis-peruna piirakkataikina (valmis, tai tietty muutkin käy)



Painele piirakkataikina vuokaan ja paista ensin pelkällään, kunnes saa pikkasen väriä. Sillä aikaa sulata (paljon) voita pannullasokerin ja kanelin kanssa, sellaseks karamellimaiseks. Lisää omenalohkot (tietty kuoritut ja siemenet pois) ja hauduttele hetken aikaa. Ota pohja pois uunista, kaada omenat vuokaan ja takas uuniin. Tarjoa vaahdotetun vaniliinikastikkeen tai jätskin kera. Nami.



Toi Muscovado sokeri sulaa enempi karamellimaiseks, vähän niinkun meidän fariinisokeri. Tavallisesta sokerista en kyllä oo edes kokeillut.



Nyt pitää mennä laittamaan pesueelle ruokaa: uunissa haudutettua jauheliha kastiketta ja spagua.



Tulipa ruokapitoinen sepustus, mutta nyt ei muuta mielessä.



Tekis mieli ennustaa, että ens yönä tulee lähtö :D (malttamatonko??)



-m-

Nyt sain vähän tuntumaa tulevaan...



Tänään on ollut todella väsynyt olo. En meinannut jaksaa koiraa käyttää ulkona. Sitten kuitenkin lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja väsäsin sämpylätaikinan. Juuri kun taikina oli melkein valmis alkoi minua tärisyttää ja heikottaa kovasti. Laitoin taikinan kohoamaan ja lämmitin ruokaa. Söin ja join (maidot meni rinnuksille kun tärisin niin paljon). Sen jälkeen menin sänkyyn lepäämään. Siinä levätessäni alkoi yhenäkin supistaa ja koko mahaan koski ja kovasti. Sitten se kipu levisi selkäänkin ja nivusiin. Hiki valui ja kyyneleet vieri poskia pitkin :( Supistus kesti ihan hurjan kauan (yli minuutin) ja tuntui ettei se lopu ikinä!!!! Sitten kun maha " löystyi" ja kipu lieveni niin jäljelle jäi nivusten poltto ja selän jomotus. Taas tuli tunne että äkkiä vessaan, pelotti lähteä kun koski vielä nivusiin lujaa. Vessassa maha olikin vielä kova, mutta siihen ei sattunut. Maha toimi (toisen kerran jo tänään) ja menin takaisin sänkyyn. Sittenpä kuuma ja hiki olikin vaihtunut kylmäksi. Nyt ei muuta kun vähän selkää jomottaa. Huh, oli aika pelottava supistus, kovin tähän mennessä.



Nyt kyllä rupes se synnytys pelottamaan, hui että kun se koskee ja kovaa :(



Nyt pakko mennä katsomaan sitä sämpylätaikinaa että saisin leivottuakin ne vielä tänään! :)



Jouhi pelon vallassa

Vähänkö te ootte reiluja!! =D Nyt saadaan mekin lähteä täältä kauppaan hakemaan omppuja ja sokeria, rahkaa ja kermaa. Taikinaa onneks on pakkasessa ja banskujakin tuolla pöydällä, kuten aina. Pitänee tehdä sit molemmat kerralla ja mies on taas ihmeissään. Just se vikan palan Z:n viimekertasta ottikin mukaan töihin, joten uutta kehiin.



Sanoi muuten (mies siis) yks päivä, että me ollaan jotenkin sadisteja (olikohan se toi sana..?).. Tahallaan kiusataan toisiamme puhumalla ruoasta ja kaikista herkuista ja sit tää mamma lähettää äijää kauppaan sen takia, että ei se himo mee ohi. Sen aplarikääretortun kanssa painin vissiin lähemmäs viikon ja sit äijä luovutti ja kantoi vapaaehtoisesti ainekset kotiin. ;-)



Mut että jatkakaahan vaan, kyllä mä jaksan herkkuja syödä! =)



Ja jäikö se PUNKELI nyt sitten synnyttämään..??



Papu

En voi todeta kuin, että onneksi on kivunlievitys (epuduraali)!

Kun sulla alkaa supistelee säännöllisesti, niin mene heti kysille, sulla on niin hyvä tilanne ja noita kipeitä supistuksia tullut aikalailla, että et sitten päädy synnyttämään kotona ja kerkeet sitten saada epiduraalin!

Vai herkuttelua täällä harrastetaan, pois se minusta :)



Tiedättekö, minulla on nyt tasan viikko siihen, kun vauva on sylissä. Uskomatonta, mutta totta. Painoarvio eilen ultrassa oli 2,7 kg (viikot 36+6) ja kaikki näyttäisi olevan ok. Kotonakin oikeastaan kaikki on jo valmiina odottamassa vauvaa, joten eipä tässä hullumpia. Leikkaus vain jännittää.



OTSA EDELLÄ tarjonnasta joku kyseli. Minulla molemmat lapset olleet synnytykseen asti sillain normaalisti ja sitten kääntyneet jostain kumman syystä tuohon otsatarjontaan. Eivätkä ole sitten tulleet alakautta, vaan molemmat on hätäsectiolla pelastettu. Mutta tosiaan, vauva voi kääntyä eri asentoon synnytyksen aikanakin, joten turha sitä on etukäteen jännittää.



MILLAINEN ÄITI OLEN? Laiska. Siinä on se hyvä puoli, että lapset ovat oppineet omatoimisiksi ja todella reippaiksi pikku yksilöiksi. Kerron lapsille usein, kuinka ihania he ovat, mutta en juuri koskaan leiki heidän kanssaan. Se ei minulta luonnu ja lapsetkin ovat sen oppineet hyväksymään.



7kääpiötä 37+0

Mulla jäi tuo nettiyhteyden pito nollaan viime viikon tiistaista lähtien muistaakseni. Eli keskiviikkona kävin ensin viimeistä kertaa vantaalla neuvolassa ja suuntasin sieltä kättärille tutustumiskäynnille. Vitsinä heitin neuvolassa etten varmaan ennätä vauvaneuvolassa käydäkään Keravan puolella.Mitään outoa ei olossa kuitenkaan ollut.



Ilta meni normaalisti kotosalla ja sitten aivan yllättäin ennen yhtä yöllä tunsin kuinka lapsivesi hulvahti liikkeelle. Soitto Kättärille ja pakkaamaan kassia.



Sairaalalle tulin 1.3. klo.02.30 ja säännölliset supistukset alkoi noin neljältä. Aamulla mut siirrettiin synnytysosastolle kun vauvan sydänkäyrässä oli monttuja,kuten kätilö asian ilmaisi.



Iltapäivällä olo oli jo aika tukala mut kohtu ei lähtenyt kuitenkaan aukeamaan. Sain suppareita vahvistavaa lääkettä tippana ja niidenseurauksena koin elämäni illan supistellen 2-3 minuutin välein,supparin kesto 1-2 minuuttia. Ilokaasu teki pahoinvointia ja kipuun ei alkuun saanut muuta. Klo.20 sain kipu lääkettä koska paikat jumittivat yhä tiiviisti kiinni. Lääkäri lupasi että jos tilanne 22.00 yhä sama niin sitten leikataan. Kipu helpotti hetken,mutta palasi takaisin tunnin kuluttua vahvempana kuin aiemmin,niin että supistusten välillä menetin tajuni kuudesti.



Kello 22,lääkäri tutki,tilanne tasan sama kuin aiemminkin ja heidän päätös että odotetaan vielä 3-6 tuntia ennen leikkausta. Sain totaalisen raivarin ja vaadin selitystä lupauksen pettämiselle. Mies ja kätilö puolsivat minua.Vetosin etä tämä on turhaa kidutusta ja että en enää jaksa hetkeäkään,saatika sitten ponnistaa vielä tuntien edessä olevan tuskan jälkeen. Pitkän RIITELYN jälkeen sain epiduraalin lopulta ja pian myös tidon että yllättäin vauvan tila on romahtanut voimakkaasti,että leikataan ja kiireesti.



Leikkaus siten meni nopeasti,joskin ei ilman ongelmia. Vauva oli pahasti jumissa eli hetkenkin pitkitys olisi ollut kohtalokas.



Niinpä 2.3.2007 klo.00.27 meille syntyi siis pieni poika. Pituus 45cm ja painoa huikeat 2098g,päällä mittaa 32cm. Hän on terve ja virkeä,aikamoinen suursyömäri... Syy pieneen kokoon on istukan pienessä koossa,eli siksi se mun raskauskin on ollut niin erikoinen.



Eilen kotiuduimme sairaalasta ja nyt sylissä uinuu maailman ihanin lahja.



Ennustaja veikkasi poikaa syntyväksi 3.3.2007...lääkäri arvioi jouluna tytöksi.No,häm on tyttömäisen kaunis siroudessaan.



:) Masumamma ja " Mini" ensi yönä yksi viikko

Äippä kun ei enää jaksa pojan kanssa riekkua entiseen tapaansa, niin poika yrittää sitten riekkua koiran kanssa. Koira jaksaa tunnollisesti mun yllyttämänä noutaa vinkuvaa krokotiilia pojan heitellessä sitä. Koiran kaaliin vaan ei mee, että sen lelun vois viedä suoraan pojalle, eikä mulle. 15 min jälkeen koira on ihan totaalisen kyllästynyt, sillä poika samalla nujuaa koiran kyljessä, halailee ja pussailee koiraa. Koira kun ei ole vielä mieltänyt poikaa kokonaan ylempiarvoiseksi, niin koiruus tuntee olonsa epämiellyttäväksi toisen lähentelyistä. Koira kun tietää, että murista ei saa mistään muusta puhumattakaan. Äippä saattas muuten nylkeä koiran. Toki koira saa murinalla varottaa, että nyt riittää, mutta rähinää, hampaiden näyttämistä saatika puremista en tulisi sietämään. Onneksi ei ole vielä sitä tehnyt. Krokotiili vinkuu, koira noutaa tunnollisesti (vielä toistaiseksi ihan innostuneesti). Kohta se kyllästyy ja pyytää päästä lepäämään (siis poikaa pakoon) kylpyhuoneeseen.



Minäkin ajattelin tuhota pakastimen sisuksia. Tein vadelmamuffinseja naistenpäivän kunniaksi. Tein tupla-annoksen, niin saadaan niitä sitten survottua takaisin pakkaseen. No, ei survottua. Tuli ostettua niin iso pakastin syksyllä, että sinne mahtuis Tapin mullikkakin :)



Tänään aamulla ekan kerran supisteli vaimeasti, yhden kerran kipeesti. Siihen se sitten loppui kun aloin touhuilemaan normaaleja aamujuttuja Elämä käsissä-sarjan jälkeen.



Mulla ei välilihaa leikattu, mutta pari pientä repeämää tuli; toinen emättimen puolelle, toinen suuaukolle. Jälkimmäisessä oli 2-3 tikkiä ja yksi niistä kiristi niin, etten voinut istua kovalla tuolilla. Kannoin ruuat omaan huoneeseen, jossa sain istua pehmeällä sängyllä.



Jahas, pitäs kai imuroida, tehdä miehelle ruoka ja päästää koira lepäämään pojan viihdyttämisvuorosta kylpyhuoneeseen. Koira tuli mua mulkoilemaan siihen tyyliin, et jotain tarttis tehdä. Nyt poika survoo väkisin krokoa koiran suuhun. Onneksi toi koira kestää aika paljon... Rassukka. Entäs sitten kun toinenkin mukula on tuossa " koiran rääkkäämis iässä" ? Totta puhuen, ei se tosta pahasti kärsi. Ekat 10 min noutaa häntä heiluen ja riekkuen. Sitten noutamishalut lopahtaa kun poika ei tietenkään palkkaa koiraa mitenkään muuten kuin heittämällä lelun uudelleen. Sehän ei riitä tuolle herkkuperseelle, joka on koulutettu pääsääntöisesti makupaloilla.



jep jep



rimma 39+1

Muistutatko vielä mua, että mikä sun raskaudessa oli erikoista? Kiinnostaa tietää, enkä mitenkään voi muistaa, vaikka varmasti olet asiasta kertonutkin jo täällä.

vauva syntyi siis viikoilla 37+5 ja la olisi ollut 18.3. Nyt sitten jumitetaan kotona siihen kunnes poika painaa minimissään 2,5kg...sitä ennen ei saa ulkoilla.

Erikoista oli etenkin se ettei mun oma paino noussut koko aikana yhtään. Sf jumitti paikallaan pitkään ja vauva tuntui ajoittain kovin vaisulta.Mitään kunnon syitäkukaan ei ole vielä löytänyt tai kertonut mulle,mut mullahan oli koko ajan olo ettei kaik ole ihan hyvin ja että synnytys tlisi nopeammin kuin la kertoi.

Olipas hurja synnytys, mutta onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin!



Tässä just pojan kanssa maistellaan pikkuleipiä, kylläpä tuli hyviä ja olivat älyttömän helppo tehdä, aineksetkin löytyy aina kaapista!



Huomenna voisin tehdä muffinseja mustikoista tai vatuista, jos vain löydän hyvän ohjeen ja aineksia löytyy tarpeeksi.



Ajatelkaa, tää laiskiainen on tänään imuroinut, kokannut, leiponut, leikkinyt pojan kanssa ja roikkunut koneella :).