Miksi minuun suhtaudutaan niin nihkeästi joka paikassa?
Ei ole provo, en uhriudu, otan oikeasti vastaan mielipiteita ja ehdotuksia koska tilanne on oikeasti todella inhottava.
Minuun on suhtauduttu aina niin kuin olisin ilmaa, ärtyneesti ennen kuin minuun edes tutustutaan tai ihmiset oikeasti unohtavat olemassaoloni. Tätä tapahtuu niin paljon että ruokin itsekin tuota kehää olettamalla vuosia että minuun suhtaudutaan heti huonosti, joka taas aiheuttaa lisää närää muissa jne.
Minulle on sanottu ihan suoraan että minusta tulee heti tavatessa "huonot" fiilikset: syytä tälle en tiedä, eivätkä tiedä ne jotka näitä fiiliksiä tiedettävästi ovat saaneetkaan. Olen pari kertaa ystävystynyt tällaisen huonoja viboja saaneen kanssa, ja olen saanut aina saman vastauksen. "Vaikutit jotenkin vaan oudolta alussa, mutta olet kyllä tosi mukava kun sinuun tutustuu."
Nimeni unohdetaan, minut unohdetaan usein pois porukasta ja minut sivuutetaan usein. Tämä on aiheuttanut mm. kouluissa ja töissä sitä että olen vain jäänyt pois jostain, mistä muita muistettiin informoida tai kysyä, ja ihan ihmeellisiä väärinkäsityksiä.
Tiedän yhden mahdollisen syyn tälle, perusilmeeni on vakava ja kasvojen piirteet naiseksi aika kolkot, mutta jos yritän kompensoida tuota olemalla ekstraytävällinen ja puhelias, en huomaa mitään eroa. Tuntuu että levitän vain enemmän jotain outoa fiilistä ihmisissä, että miksi tuosta tulee niin ristiriitainen fiilis.
Mikä on se "juttu" mikä aiheuttaa vaan huonoa ensivaikutelmaa jossain ihmisissä? En ole epäsiistin näköinenkään, huolehdin hygieniasta ja ulkonäöstäni ihan normaalisti.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lakannut välittämästä. Tehköön muut mitä lystää ei kiinnosta. Jos mua ei jostain infota niin ei voi mitään, ei oo mun vika. En voi vaikuttaa muiden käytökseen ja olemiseen.
En edes haluaisi olla tuollaisissa porukoissa, jos ehdit on noin tiukat.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei ole hoitoala.
En ole mielestäni kaunis enkä ruma, olen todella normaalin näköinen. Normaalipainoinen, normaalipituinen.
Autismia olen joskus epäillyt, koska pitkäaikaisin ystäväni on lapsena diagnoosin saanut nainen ja vitsaillaan usein siitä että ollaankohan me syntymässä erotetut kaksoset, kun elämänkokemuksemme ovat niin identtiset. Tuntuu vaan hullulta että minulla olisi joku v*tutusaura joka saa ihmiset heti puolustuskannoille. En ole siis mielipiteitä laukova tai riitaa haastava, minut pitää tuntea todella pitkään ennen kuin alan oikeasti avautumaan siitä mitä pääni sisällä liikkuu. Ap
Tuttua ja tuo v*tutusaura kuvaa hyvin sitä, etten ehdi edes sanoa "moi" kun suurimmalla osalla tapaamistani ihmisistä on jo piikit pystyssä ja hyökkäys on paras puolustus- asenne päällä.
En vaan tosiaan tiedä miksi.
Muutenkin tämä avauksesi voisi olla omalta näppikseltäni. Itsekin olen niin normaali ja tavallinen kuin vaan olla ja voi, mutta jokin piirre / ominaisuus aikaansaa sen, ettei minusta pidetä missään eikä ikinä. Muutaman kerran on kyllä käynyt tuokin, että ensin alkuun minuun tosi nihkeästi ja jopa vihamielisesti suhtautunut on olosuhteiden pakosta joutunut olemaan kanssani tekemisissä ja sitten todennut ihan ääneen, että olenkin tosi mukava ja lopulta meistä on tullut ihan hyvätkin kaverit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunne itsesi, tunne muut.
Hyväksy itsesi, arvosta itseäsi. Siitä kaikki lähtee.
Vaan kun ei lähde. Työpaikoilla ja kouluissa on tietty nokkimisjärjestys. Joku, uusi tai muuten porukasta erottuva, valitaan lokatynnyriksi ja sen jälkeen kaikki on hänen vikaansa ja muut on turvassa. Tehokas ja kätevä kiusaamisen muoto. Jos tämä tyyppi irtisanoutuu, valitaan uusi.
Itseään arvostava irtisanoutuukin eikä anna muiden mielipiteiden määritellä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunne itsesi, tunne muut.
Hyväksy itsesi, arvosta itseäsi. Siitä kaikki lähtee.
Vaan kun ei lähde. Työpaikoilla ja kouluissa on tietty nokkimisjärjestys. Joku, uusi tai muuten porukasta erottuva, valitaan lokatynnyriksi ja sen jälkeen kaikki on hänen vikaansa ja muut on turvassa. Tehokas ja kätevä kiusaamisen muoto. Jos tämä tyyppi irtisanoutuu, valitaan uusi.
Tämähän se on just se ongelma. Uusi työntekijä pitäisi ottaa reilusti sisään perehdytettäväksi, eikä alkaa nokittelemaan. Varsinkaan kun ei tunne kunnolla sitä henkilöä. Sitten kun uuteen henkilön tuntee kunnolla niin voi alkaa vidduilemaan, kun tietää missä raja menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun pitää kokeilla vaan erilaisia harrastuksia ja porukoita.
Ulkonäkö on naisille hankala asia. VAikea sanoa mikä sinun ongelmasi voisi olla kun ei ole kuvaa mutta yleisesti; Jos nainen on liian kaunis sille ollaan ilkeitä kateuden vuoksi ja jos liian ruma ja lihava vaikuttaa sekin kohteluun. Hymy usein auttaa. Iloisuus ja huumorintaju ovat mukavia ominaisuuksia.
Itse en yritä työpaikoilla miellyttää ketään. Hoidan vaan reippaasti hommani ja ole periaatteesta ystävällinen kaikille. en käy kahvitunneilla tai yhteislounailla.
Jos kaipaat seuraa yritä löytää sitä työajan ulkopuolelta. Kokeile jotain ihan uutta. Vaikka autonkorjauskerhoa tai jalkapalloa naisporukassa tms.
Olipa taas yksoikoinen ja lapsellinen yleistys ulkonäköön liittyen. Vuosikymmenien kokemusten jälkeen en ole törmännyt tö
Voi olla, että on joutunut pikkusieluisten nipottajien joukkoon.
Surullista kun olen reilu ja tarjoan mielelläni ihmisiä kylään , Olen pitänyt useatkin juhlat ja kaikki minun piikkiin.
Ei minua tarjota ! Johtuukohan siitä että olen yksinäinen näyttävä nainen ? Uhkaanko ketä?
Porukat ymmärtävät että minulla on myös hyvä talous .
Olen törmännyt samaan. Sitä voi aiheuttaa ihan suoranaista raivoa tuntemattomissa ihmisissä. Ja kaikkea muitakin tunteita. Ihmiset on paljon primitiivisempiä kuin yleisesti tiedostetaan.
Ap, oletko ollut lapsuudenperheesi syntipukki tai onko jompi kumpi vanhemmistasi projisoinut sinuun omia haavojaan ja kuvitelmiaan? Jos olet saanut kuvailemaasi kohtelua koko elämäsi ajan, saattaa syy löytyä lapsuudestasi. Sinua on ehkä ruvettu muovaamaan pienestä pitäen kummallisen ja ei-toivotun tyypin muottiin, jos vanhemmillasi/vanhemmallasi on ollut käsittelemättä jääneitä outouden ja ulkopuolisuuden kokemuksia. Aina vanhemmat eivät tee näin tahallaan mutta toimivat tiedostamatta oman vääristyneen maailmankuvansa ja uskomusjärjestelmänsä pohjalta.
Oot ruma, joten ihmiset hyljeksivät sinua. Vaikka esittäisit erinomaisen idean, niin sinut tylytetään. Samassa seurueessa esityksesi kuullut kaunis ehdottaa sinun ehdotuksesi uudelleen 5 min kuluttua omanaan ja kaikki hurraavat. Sellaisia ihmiset ovat.
Ehkä oot jotenkin epäilyttävä tai liian päällekäyvä. Onko sinulla jotain sisäistä vihaa tai ylimielisyyttä tai oletko ylipelokas ja varuillasi? Aina ei riitä, vaikka kuinka toisi itseään esiin ystävällisellä tavalla, jos siellä sisällä piilee vahvoja energioita.
Haisooko etupylly pyypyy, hyhhyh pahalle?
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne. Uskon välillä että se on jonkinlaista kateutta.
Olen suorasanainen ja minusta tehdään helposti uhri koska en anna periksi , olen oikeudenmukainen. En myöskään pelkää sanoa vastaan majoritettia jos en ole samaa mieltä eli en suostu lampaaksi lampaiden joukkoon.Olen kivan näköinen ja muotitietoinen.
Olisi äärimmäisen tärkeää, että ymmärtäisit, kuten ketjun aloittaja on ymmärtänyt, että vika ei ole kaikissa maailman muissa ihmisissä vaan vika on sinussa. En tiedä, mikä se vika on. Mutta on helpompi muuttaa itseään, koko ympäröivän maailman muuttaminen sinuun sopeutuvaksi on aika toivoton projekti.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä oot jotenkin epäilyttävä tai liian päällekäyvä. Onko sinulla jotain sisäistä vihaa tai ylimielisyyttä tai oletko ylipelokas ja varuillasi? Aina ei riitä, vaikka kuinka toisi itseään esiin ystävällisellä tavalla, jos siellä sisällä piilee vahvoja energioita.
Kaikilla on omat rajansa käyttäytymisen, huumorin, nimittelyn, kiusaamisen, väkivallan suhteen. Nämä pelisäännöt pitää pystyä sopimaan jo alkavaiheessa. Myöhemmin asiat vain eskaloituu vaikkapa väärinymmärryksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Minuun suhtaudutaan nykyään täysin eri tavalla, kun painan 80 kiloa. Silloin kun painoin 60 kg minusta tykättiin.
Heh, sama. Tosin silloin kun painoin 50kg minusta tykättiin vielä vähemmän kuin nyt 80 kiloisena vaikkakin eri tavalla. Silloin minua pidettiin ylimielisenä ja nyt enemmänkin tyhmänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne. Uskon välillä että se on jonkinlaista kateutta.
Olen suorasanainen ja minusta tehdään helposti uhri koska en anna periksi , olen oikeudenmukainen. En myöskään pelkää sanoa vastaan majoritettia jos en ole samaa mieltä eli en suostu lampaaksi lampaiden joukkoon.Olen kivan näköinen ja muotitietoinen.
Suorasanainen = ilkeä
En anna periksi = jyrään muiden yli
En pelkää sanoa vastaan = olen mielestäni aina oikeassa
En suostu lampaiden joukkoon = pidän itseäni muita parempana enkä kunnioita ihmisiä
Olen kivannäköinen ja muotitietoinen = ylimielinen ja pinnallinen
Nuo ovat sinun omia negatiivisia tulkintojasi. Miksi valitset negatiivisen näkökulman? Oletko muutenkin pessimisti?
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että olet kirjolla! Tutkimustenkin mukaan neuroepätyypilliset ihmiset kokevat ulossulkemista, siis se on ihan totta myös, ja se aiheuttaa mielialan laskua, lisää maskaamista, outoutta muiden näkökulmasta ja eristäytymistä jne, kierre on valmis.
Mulla on adhd ja ihan samoja tuntemuksia kuin ap:lla.
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne. Uskon välillä että se on jonkinlaista kateutta.
Olen suorasanainen ja minusta tehdään helposti uhri koska en anna periksi , olen oikeudenmukainen. En myöskään pelkää sanoa vastaan majoritettia jos en ole samaa mieltä eli en suostu lampaaksi lampaiden joukkoon.Olen kivan näköinen ja muotitietoinen.
Oletkohan kuin eräs tuttavani, on omasta mielestään suorasanainen ja oikeudenmukainen, käytännössä oikeudenmukaisuus on sitä että asioiden pitää mennä niinkuin hän haluaa, suorasanaisuus taas sitä että hän puuttuu joka asiaan ja kertoo mielipiteensä asioista jotka hänelle ei pätkääkään kuulu ja arvostelee koko ajan toisten pukeutumista, käyttäytymistä jne. Eipä häntä porukkaan mielellään kutsuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne. Uskon välillä että se on jonkinlaista kateutta.
Olen suorasanainen ja minusta tehdään helposti uhri koska en anna periksi , olen oikeudenmukainen. En myöskään pelkää sanoa vastaan majoritettia jos en ole samaa mieltä eli en suostu lampaaksi lampaiden joukkoon.Olen kivan näköinen ja muotitietoinen.
Mikä noissa mainitsemissasi asioissa aiheuttaa kateutta? En löytänyt yhtäkään.
Aika harva uskaltaa puolustaa heikkoja tai sanoa vastaan, vaikka ajattelisivat samoin. Kyllä se voi kateutta herättää.
Yksikin uskalias naulattiin ristille.
Itsellä on tuo sama jossain määrin, olen päätellyt olevani ns. sigma-male. Sitten täytyy vain jatkaa elämää siltä pohjalta.
Kyllä se silloin on aina häkellyttävää, kun joku pamauttaa sen päin näköä. Sitähän ihmiset eivät yleensä tee, vaan vihjailevat yms. Kuntouttavassa työtoiminnassa pomo savusti minut ulos, sanoen "sinulla on huono vaikutus ihmisiin täällä". Minulla oli hyvät välit koko porukkaan, mutta tätä se just on. Ihmiset dissaa, mutta eivät suostu määrittelemään tärkemmin, mikä mättää. Sinä mätät vain jotenkin "yleisesti". Sellaista se on. Tuntematta paskaa.
Vanhempi ukkeli jo
Minä taas olen törmännyt siihen että ulkonäkö vaikuttaa. Työpaikoilla esim. on oltu mustasukkaisia ja epäilty että minulla olisi suhde pomon kanssa kun olen sen kanssa joutunut jollekin työmatkalle ja olen ollut nuorempi nainen ja ilmeisesti jonkun mielestä pantavan näköinen. Ja onhan minua työpaikoilla ahdisteltukin joten siinä mielessä mustasukkaisuudelle ja juoruille on ollut lähes perusteita.
Ja huomaan kyllä että vaatimattoman näköinen ja ujo mutta osaava nuori nainen irtisanottiin, mutta vähän hölmöä kaunotarta ei irtisanottu.
Totat on kuitenkin sekin että oma käytös ja sosiaaliset taidot vaikuttavat eniten ja jos niissä on jotain poikeavaa, voi olla että tulee ulosjätetyksi.