Lue keskustelun säännöt.
Onko suhteen salailu yleistä vai onko vika minussa?
23.02.2025 |
Nyt ihan laittoi miettimään että onko vika minussa vai tapahtuuko tätä paljonkin nykyään. Erosi lasteni isästä 9vuotta sitten. Se suhde oli viimeisin "normaali" suhde siinö mielessä että me seurusteltiin ja oltiin kihloissa ihan ilman salailuja.
Sen jälkeen ensimmäinen uusi suhde: Mies halusi olla minun kanssa, halusi että muutan hänen luo. Näin tehtiin. Asia mitä en tajunnut aluksi oli että mies salaili minua. Ei esitellyt minua perheelleen tai ystävilleen. Kukaan ei tiennyt meistä vaikka asuin siellä! 2 vuotta kesti ennenkuin itsellä alkoi raksuttamaan että eihän tämä voi olla normaalia. Jos otin itsestä kuvia ja mies oli lähellä, mies raivostui että jos hän näkyy kuvissa niin puhelin lentää seinään. Ero tuli sitten monestakin syystä.
Toinen lyhyempi suhde josta lapset ei koskaan tienneet koska halusin edetä hitaasti. Onneksi. Hän oli työkaverini. Halusi olla minun kanssa aina kun mahdollista. Oli niin huolehtivainen ja mukava mutta kukaan ei saanut tietää meistä! Töissä ei edes moikannut ettei muut epäilisi. Kaupassa "juoksi" edellä ettei kukaan nää että ollaan yhdessä. Sanomattakin selvää että vietettiin kaikki aika kotisohvalla. Työpaikan juhliin ei voitu mennä ettei asia paljastu. Kerran sanoin läheiselle työkaverilleni tästä ja sanoin miehelle että kerroin hänelle. Mies raivostui että miksi pitää mennä kertomaan, hän ei halua kuulla muiden vi**tuilua asiasta. No ero tuli.
Kolmas suhde, pidempi jossa lapset tutustui mieheen. Mies ei halunnut koskaan puhua suhteen laadusta että seurustellaanko vai ei. Halusi viettää aikaa kanssani ja ei pakoillut julkisilla paikoilla mutta someen ei saanut julkaista mitään. Hän tutustui perheeseeni mutta ei esitellyt minua omalleen. Ei esitellyt kellekkään. Tämänkin kanssa aika kului kotona seinien sisällä. Olin taas salaisessa suhteessa.
Nyt olen päättänyt että kukaan ei tule enää kohtelemaan minua näin. En aio olla sala tyttöystävä kellekkään enää. Ja kaikki miehet oli varmuudella sinkkuja mutta epäilen että minua piti salata kaikilta koska
a) eronnut äiti ja lapsettomat miehet, noloa ehkä?
tai b) olin varavaihtoehto siihen asti että löytyy parempi
Entiedä, onko muilla kokemuksia tällaisesta salailusta vai onko vika vaan minussa ettei kukaan halua vakavaa?
Olen myös todella monelle miehelle "märkä päiväuni" kelpaisin siis sänkyyn mielellään mutta ei muuta. Näissäkin ehdottelijoissa lähes aina "voitais SALAA nähdä joku ilta?" Jooo näe unia vaan, ei kiinnosta tuollaiset leikit.
Kommentit (98)
"ai sinulle on ok olla vaan neljän seinän sisällä toisen kanssa puhumatta kenellekään vahingossa että tapailet jotakuta? et halua tehdä hänen kanssaan mitää ettei joku nää? on ok viettää joulut ja muut juhlat omissa oloissa ettei kukaan saa tietää teistä? jos näin on nii ehk sitten vika ei oo apssa vaan tuollaisia ihmisiä on jolle se on ok."
Haluan ehdottomasti viettää joulut ja muut juhlat omissa oloissani. Ei kiitos mitään perhejouluja sitten lapsuuden. Miksi minun nyt pitäisi erikseen kertoa, että tapailen jotakuta? Tykkään olla kotona ja samoilla lähimetsissä enimmäkseen. Harvoin käyn kylillä edes yksin. Ruokaostoksetkin tilaan aina kotiinkuljetuksena ettei tarvitse käydä kaupassa. Mieluummin käytän tuon ajan metsälenkillä. Tykkään tällaisesta rauhallisesta kotielämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin häpeäisin sinua lastesi takia, on vaan jotenkin niin ällöttävää, että kuvioissa pyörii jotain ihmisiä, joiden en haluaisi olevan ikinä syntynytkään ja ajattelisin muidenkin kokevan, että olen tyytynyt sinuun, kun en saa parempaa. Itselleni suurin ihmisen arvoa alentava tekijä on päättyneisiin suhteisiin tehdyt lapset sukupuolesta riippumatta. Tosin en ryhtyisikään suhteeseen kanssasi vaan reilusti sanoisin, että kyse on pelkästä seksistä.
Vähän sekava tämä sinun teksti. En tiedä ymmärsinkö oikein mutta "päättyneisiin suhteisiin tehdyt lapset". Eikai se suhde ole päättynyt jos lapsia tehdään? Eikö ne suhteet pääty sen jälkeen? Miten ero alentaa ihmisen arvoa? Pitäisikö jäädä huonoon suhteeseen vaan koska on lapsia? Minun ystävälläni esimerkiksi kävi seuraavaa. Oli miehen kanssa yhdessä ja naimisissa 13vuotta, yrittivät lasta kauan. Todella ihanan oloinen mies eikä ollut mitään ongelmaa koskaan. Kun vihdoin lapsi syntyi ja kasvoi, mies ei kestänytkään lapsiarkea ja alkoi väkivaltaiseksi. Erohan siinä tuli ja mielestäni ei ole tämän ystävän vika millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
"Siis mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Eikö sinulla ole läheisiä ihmisiä, kavereita, ystäviä, perhettä? "
Kyllä on, mutta en minä kerro tarkemmin omista asioistani heille. Työpaikalla kysyivät kaksi vuotta eroni jälkeen, että olenko vielä naimisissa, kun mieheni ei enää soita kuten aiemmin. Sanoin vaan, että erottiin jo kaksi vuotta sitten. Tämä ero tuli myös totaalisena yllätyksenä ystävilleni. Yksi päivä vaan sanoin, että ero on vireillä. Ei vaan kuulu tapoihin kertoa yksityiskohtia yksityiselämästäni. Mieluummin juttelen ihan muista asioista ja kuuntelen kyllä toisten asioita.
No ei kuulosta läheisiltä suhteilta jos ei tuollaisesta voi jutella. Kukin tyylillään. Itse voin jutella ja juttelen ystävieni kanssa ihan kaikesta. Jutteli helpottaa oloa.
Suomalaisten ongelma tämä ihan yleisesti myös toisinpäin. Ei haluta, että kukaan tietää omasta elämästä mitään koska nynnerökansa ja kyyliä kaikki kylät täynnä.
Minä poistun keskustelusta. Olisi pitänyt arvata että ei täällä vastausta saa alkuperäiseen kysymykseen vaan menee kaikkien haukkumiseksi, tappeluksi ja ohi aiheen. Jatkakaa. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Siis mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Eikö sinulla ole läheisiä ihmisiä, kavereita, ystäviä, perhettä? "
Kyllä on, mutta en minä kerro tarkemmin omista asioistani heille. Työpaikalla kysyivät kaksi vuotta eroni jälkeen, että olenko vielä naimisissa, kun mieheni ei enää soita kuten aiemmin. Sanoin vaan, että erottiin jo kaksi vuotta sitten. Tämä ero tuli myös totaalisena yllätyksenä ystävilleni. Yksi päivä vaan sanoin, että ero on vireillä. Ei vaan kuulu tapoihin kertoa yksityiskohtia yksityiselämästäni. Mieluummin juttelen ihan muista asioista ja kuuntelen kyllä toisten asioita.
No ei kuulosta läheisiltä suhteilta jos ei tuollaisesta voi jutella. Kukin tyylillään. Itse voin jutella ja juttelen ystävieni kanssa ihan kaikesta. Jutteli helpottaa oloa.
No ei ole mitään juteltavaa, joka pitäisi helpottaa oloa. Kävin terapeutilla juttelemassa erosta enkä halunnut kavereitani sillä asialla rasittaa. Sitten, kun laitoin eron vireille, kerroin tietysti, että olen eroamassa, mutta en minä sitä eroa halunnut jauhaa kavereiden kanssa. Minä kyllä kuuntelen kavereiden ongelmia, siinä ei ole ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä poistun keskustelusta. Olisi pitänyt arvata että ei täällä vastausta saa alkuperäiseen kysymykseen vaan menee kaikkien haukkumiseksi, tappeluksi ja ohi aiheen. Jatkakaa. AP
Ai ei ole mitään keskusteltavaa, kun ei yhdessä alettu haukkua sun eksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä poistun keskustelusta. Olisi pitänyt arvata että ei täällä vastausta saa alkuperäiseen kysymykseen vaan menee kaikkien haukkumiseksi, tappeluksi ja ohi aiheen. Jatkakaa. AP
Ai ei ole mitään keskusteltavaa, kun ei yhdessä alettu haukkua sun eksiä?
ap tarkoitti varmaan just tätä samaa mitä sinunkin kommentti on. ohi aiheen.
Se että sinä haluat laittaa toisesta jotain someen, kertoo paljon. Keskity nyt vain lapsiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten ongelma tämä ihan yleisesti myös toisinpäin. Ei haluta, että kukaan tietää omasta elämästä mitään koska nynnerökansa ja kyyliä kaikki kylät täynnä.
Jospa on jo elämänkokemusta. Jos mitään onnea on se todellakin kannattaa kätkeä. Ongelmahan on niissä kyylissä joille oma elämä ei riitä vaan sairaanoloisesti luullaan että toisilla on jotenkin paremmin. Ihmisillä on paitsi oikeus myös velvollisuus suojella itseään.
Minun mielestä salailu kertoo aina jostain, vaikka salailija/salailijat eivät sitä myöntäisikään. Taustalla on aina jotain jota ei haluta tuoda julki jostain syystä. Yleensä voi olla arkaluontoista ettei haluta että muut tietävät, tämä toki ymmärrettävää ja inhimillistä. Tuomittavaa salailua on se jos salaperäisyys johtuu kieroilusta/juonittelusta omaksi hyväksi, eli eräänlaisesta moraallittomasta pelaamisesta.
Melkein kaikkeen pätee se jos yksinkertiaset asiat monimutkaistuu niin kannattaa olla varuillaan tai poistua paikanpäältä tai lopettaa keskustelu samantien. Eli okkamin partaveitsi sopii tähän, sekä vanha viisaus että jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, niin sitä se yleensä on juuri niin.
Toki asioihin vaikuttaa myös se jos oikeasti tunnet ihmisen ja voit luottaa, tai on tietoa asiasta että asia on varmasti niinkuin puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen mies ei halua esitellä sukulaisilleen, kokee suhteensa heihin vaikeaksi kuulemma.
Tiedän, että exänsä on nähneet sukulaiset.
On omituista mulle, koska yleensä kaikki jo tapailuvaiheessa on esittelemässä mua kaikille samantien.
Joo itsekin muistan aikaa ennen lapsia kun jos oli jonkun kanssa niin sitä silloin seurusteltiin, ei ollut mitään epämääräistä. Eikä todellakaan salailtu mitään.
Minulla taas elämäni eka seurustelusuhde oli sellainen, jossa toinen halusi koko ajan nähdä ja oli niin ihastunut juttujensa mukaan, mutta tosiaan kukaan ei missään nimessä saanut tietää. Suhde päättyi hyvin pian sen jälkeen, kun olin ihastushuumassani mennyt muutamalle kaverille asiasta sanomaan ja juttu tietty levisi. Laittoi heti viesti
Vastaava kokemus miehesrä jonka olin nähnyt yhden kerran ja se kesti 10 minuuttia. Erehdyin siis ravintolassa antamaan puh.numeron miehelle, joka hoki että olen kaunein näkemänsä nainen. Hänellä oli kuitenkin kuulemma kiire, eikä ehtinyt jäädä kauemmaksi. Seuraavana aamuna alkoi järkyttävä pommitus viesteillä ja mies yritti heti soittaa. Sanoin, että en vastaa, mutta voidaan hetki viestitellä. Puolen tunnin aikana hän oli järjestänyt jo tapaamisemme hänen äidillään, exällään ja lastensa kanssa. Emme koskaan tavanneet miehen kanssa. Hänellä oli jokin pakkomielle saada näyttää äidilleen jaexälleen, että näin hyvin menee. Väitti itse jättäneensä exänsä, mutta käytöskeroi kyllä muuta....
Sama juttu muuten, hänellä myös oli kovin puheissa se, miten hän lopetti heidän suhteensa.
Mutta näin jälkikäteen ajatellen kyllä vahvasti epäilen asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta muiden mielipiteet, eli miksi esittelisin kumppania ympäriinsä. Minulla on myös yksi todella ikävä kokemus, missä silloinen naispuolinen kaverini alkoi lähes heti uuden mieheni nähtyään iskemään häntä. Suhteeni mieheen loppui aika nopeasti, koska hän lämpeni tälle "ystävälleni". Jokin sairas kilpailu saa naiset kateellisiksi ja sitten käy näin. Ei tuosta heidän suhteestaan mitään pidempää seurannut, mutta piti päästä kuitenkin minun elämäni pilaamaan.
Eikös tuossa käynyt pikemminkin hyvin?
Olisitko halunnut, että lähtee toisen matkaan vasta kun on jo yhteinen asuntolaina ja useita yhteisiä vuosia takana?
Itse ainakin olisin jälkikäteen iloinen, että tuollainen kävi ilmi heti. Oletan, että jos on tosissaan kanssani, niin aivan sama vaikka maailman kaunein nainen tulisi iskemään. Jos taas lähtee tämän mukana, niin ei olisi ollut kovin syvää rakkautta edes odotettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee mieleen pettäjä. Että elää jotain kaksoiselämää.
Samaa mietin. Samaan aikaan deittiapeissa. Ei halua, että löytyy kuvia jonkun naisen kainalossa. Tapailee muita samaan aikaan.
Samaa miettinyt itsekin. AP
Tai sitten tuo mainittu, että häpeää ap:ta. Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä. Mieti millaisen mallin ihmissuhteista haluat antaa lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
Sieltä tuli taas sellaset päätelmät yhden tekstin mukaan missä kerroin vaan ja ainoastaa minun suhteista miehiin. En kertonut lapsista mitään missä ne asuu tai kuka niitä hoitaa. Mistä ihmiset päättelee näitä juttuja? Haluaa keksiä draamaa?
Kerroin että asuin ensimmäisen miehen luona. Missä vaiheessa kerroin et minulla ei ole sen jälkeen ollut omaa asuntoa ja olen asunut jokaisen miehen luona? Missä vaiheessa kerroin että en välitä lapsista vaan hypin suhteesta toiseen mahdollisimman paljon. Missä vaiheessa kerroin että kauanko olen ollut näissä kahdessa muussa suhteessa ja kuinka paljon olen ollut vain yksin? En tietääkseni missään vaikka yritin lukea uudelleen oman tekstin. Voisin selittää mutta en koe tarvetta kun tämän aloituksen aiheena oli suhteen salailu ja onko se yleistä.
AP
No mun kohdalla se oli yleistä ennen kuin olin ollut nykyisen mieheni kanssa vuoden yhdessä. Muista säädöistä en koskaan halunnut leviävän tietoa mihinkään, ja ne loppuivatkin sitten kun en halunnut kailottaa maailmalle. Nykyiselle miehelle oli ok eikä hänelläkään ollut kiire julistaa yhdessäoloa ympäriinsä. On sillä siis vähän väliä sillä syyllä miksi asiaa salaillaan, suhteen kestollakin on merkitystä.
Salailin koska en halunnut muiden tietävän suhteesta jonka tulevaisuudesta en itsekään ollut vielä varma.
Suhteen salailu ei ole yleistä, ellei kyse ole varsinaisesta salasuhteesta, eli jompi kumpi on virallisesti jo varattu.
Sinulla on lapsia ja olet lähtenyt tuollaisiin suhteisiin? Jopa muuttanut jonkun luo? Oletko itse ihan täysjärkinen, nuo miehet eivät sitä ole olleet.