Vuokran jakaminen kun toinen työtön

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan nainen on työtön. Nainenhan ei koskaan huolisi työtöntä miestä suhteeseen...

Lukutaito aika nolla. Kyse ei ole tuoreesta suhteesta vaan aviossa muuttuneesta tilanteesta

Kyllä te palstalaiset vaan jaksatte aina hämmästyttää. Tämä kannustus, että muuttakaa paperilla erilleen, niin sitten saatte kyllä tosi paljon enemmän tukia, vaikka edelleen asutte yhdessä. Siis väärinkäyttäkää hyvinvointivaltiota ja loisikaa yhteiskunnan tuilla. Miten te kehtaatte?

Suoraselkäiset vastaukset olisivat mielestäni, että on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Joko parempituloinen kannattelee hetken yhteistä taloutta enemmän ja kannustaa työmarkkinatuen varassa olevaa hankkimaan erittäin pikaisesti töitä. Ja tämä avustuksella elävä käyttää päivänsä työnhaun lisäksi siihen, että huolehtii kodin siisteydestä, pyykeistä, mahdollisista lemmikeistä, kaupassakäynneistä, ruuanlaitosta, pihatöistä jos niitä on, siis ihan kaikesta työstä, mitä siellä kotona tarvitaan. Toinen vaihtoehto on erota. Siis ihan oikeasti erota ja jatkaa elämässä eri suuntiin.

up993

Kaheli systeemi. Melkein kuin rodunjalostusta.

Itselleni on aina ollut itsestään selvää, että yhteinen koti tarkoittaa yhteisiä menoja eli käytännössä se maksaa, jolla on tuloja. Ei meillä kyllä muutenkaan ole ikinä mitenkään kuluja jaettu, vaan siitä asti kun on yhteisen katon alle muutettu on ensin maksettu laskut ja katsottu mitä jää ja mitä sillä halutaan tehdä, riippumatta siitä kumpi on ansainnut mitä.

Toki tilanne olisi eri, jos se toinen ei edes tekisi mitään sen eteen, että tilanteensa parantuu, mutta sitten meillä olisi jo niin erilainen arvopohja, että lähdettäisiin eri suuntiin.

Mutta kaikki tyylillään.

Kun olin koronan vuoksi lomautettuna, mä maksoin yhtiövastikkeen ja ostin ruuat.

Mä tein kaikki kotityöt, meillä oli aina siistiä ja myin aivan älyttömästi fb ssä tarpeetonta. Käytin rahat yhteiseen, esim myin Mariskoolin, ostin vessapaperia, myin pelikortit, ostin makaronia jne. Ja hain älyttömästi töitä

Yhteisasuminen täytyy mitoittaa sen köyhemmän osapuolen mukaan. Jotain osviittaa antaa kohtalaisista kuluista, jos laskee, paljonko työmarkkinatuesta menisi asumiseen, jos tämä kumppani muuttaisi omilleen. Esimerkiksi 650e yksiöstä jäisi asumistuen jälkeen noin 200e omavastuuta työttömyysturvasta. Tuosta suuruusluokasta puhutaan.

Jos rikkaampi haluaa isomman osan kuin asumistuen omavastuu, en köyhemmälle ole järkevää asua yhdessä.

Vuokra maksetaan puoliksi vaikka toinen olis työtön

Vierailija kirjoitti:

Hetken aikaa voisin maksaa koko vuokran. Pidemmän päälle haluan suhteessani muutakin kuin maksajan roolin.

Mutta jos puoliso vaikka sairastuu vakavasti?

Vierailija kirjoitti:

Vuokra maksetaan puoliksi vaikka toinen olis työtön

Yhteiskunta katsoo kumppanin elatusvelvolliseksi, eikä maksa asumistukia. Jos työttömän täytyy maksaa puolikas vuokra pelkästä päivärahasta, niin sitten kohtuullinen asumismeno on hänelle noin 200 kuussa. Että siinähän pariskunta muuttaa kämppään, jonka vuokra on 400

Yksi tyyppi kehuskeli sillä, että maksatti opiskeluaikanaan kaiken työssäkäyvällä puolisolla ja kun valmistui, otti hatkat ja etsi mieleisen puolison. Totuus oli kyllä, että aiempi puoliso sai tarpeekseen ja älysi tilanteen, tyyppi joutui lähtemään jo ennen valmistumistaan. Silti, kannattaa oppia muitten virheistä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä te palstalaiset vaan jaksatte aina hämmästyttää. Tämä kannustus, että muuttakaa paperilla erilleen, niin sitten saatte kyllä tosi paljon enemmän tukia, vaikka edelleen asutte yhdessä. Siis väärinkäyttäkää hyvinvointivaltiota ja loisikaa yhteiskunnan tuilla. Miten te kehtaatte?

Suoraselkäiset vastaukset olisivat mielestäni, että on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Joko parempituloinen kannattelee hetken yhteistä taloutta enemmän ja kannustaa työmarkkinatuen varassa olevaa hankkimaan erittäin pikaisesti töitä. Ja tämä avustuksella elävä käyttää päivänsä työnhaun lisäksi siihen, että huolehtii kodin siisteydestä, pyykeistä, mahdollisista lemmikeistä, kaupassakäynneistä, ruuanlaitosta, pihatöistä jos niitä on, siis ihan kaikesta työstä, mitä siellä kotona tarvitaan. Toinen vaihtoehto on erota. Siis ihan oikeasti erota ja jatkaa elämässä eri suuntiin.

Arvioit siis ihmissuhteen rahassa?

Olitte naimisissa tai ei, on teillä toistenne suhteen elatusvelvollisuus. Avoparin kohdalla tätä ei ole kirjattu lakiin, avioparin osalta kyllä. Vaikkei laissa olisi erikseen mainittu elatusvelvollisuutta niin onhan siihen vähintään moraalinen velvollisuus. Lisäksi, miksi ihmeessä olette yhdessä jollette ole valmiita tukemaan toisianne myös huonoina päivinä. Kämppikset? SAtunnaisen seksi takia?

Mielstäni toki sekin vaikuttaa miten pitkäaikaisesta elättämisestä on kyse. Tapatyötön lentäisi pihalle välittömästi, opiskelijaa voisin tukea ja työtöntä jolla on halu ja yritys työllistyä. Jos töitä ei löydy yrityksestäkäään huolimatta olisi siinä keskustelun paikka. Lisäksi jos talous on laskettu kahden ihmisen palkan mukaan ei yhtälö toimi yhden ihmisen tuloilla. 

50-50

Kun menee naimisiin, niin on hyvä selvittää itselle, mitä se käytännössä tarkoittaa ja miten se mahdollisesti missäkin tilanteissa vaikuttaa. Avioliitto tuo mukanaan myös velvollisuuksia toista kohtaan.

Reilu tapa on se, joka sopii molemmille. Meillä mies maksoi asumisen, ruuan ja lomamatkat, kun olin työtön.

Raha asiat jokainen pari sopii keskenään. Jos ei onnistu, aina voi erota. Olkoot kyse rahasta tai mistä tahansa,jos ei yhteiselo suju se on bye bye.

Vierailija kirjoitti:

Annat perää sen verran reilusti että mies tyytyväinen

Perää, suuta ja puolet vuokrasta niinkuin asiaan kuuluu.