Minua ei sitten ikinä kukaan rakastanut
Ei vanhemmat, ei ystävät eivätkä miehet. Olen elänyt koko elämäni yksinäisyydessä, aina välillä joku on piipahtanut elämässäni keuhkoamassa kuinka ihana ja upea olen ja sitten kun on saatu se mitä on haluttu on tylysti jätetty vain. En jaksa enää, olen tyhjät kuoret vain.
Kommentit (65)
Elän uskon todellisuudessa.
Minä en tosin ole uskovainen, vaan olen uskossa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opetella rakastamaan itseään. Itse vihasin tätä neuvoa pitkään, kunnes jouduin myöntämään, että pakkohan se on, jos rakkautta haluaa. Muilta sitä ei ole saatavilla.
No ei se ole kyllä sama asia kuin jos toinen halaa ja sanoo että rakastaa, turha kusettaa itseään.
Rakkaus ei ole mikään ihmisarvo. Hanki vaikka lemmikki ja koita kestää.
Jep. Ei oikein riitä se _usko_, että joku yliluonnollinen rakastaa, kyllä sen pitäisi tuntua myös. Muunakin kuin harhana.