vanhemmat lapsen kanssa sairaalassa - infektiopotilas

ja syksyn 2006 aikana olimme 3 kertaa osastolla kun lapsen astma paheni korvatulehduksien yhteydessä. Tammikuussa olimme taas osastohoidossa kun lapsen mahatauti vei hänet niin huonoon kuntoon.

Mikäli haluat kysellä minulta enemmän (kun en niitä kokemuksia ihan kaikkien nähden täällä levittelisi) e-mailini on katjam76@hotmail.com

Kyllähän noin pienen lapsen kanssa vanhemman läsnäolo on lähes välttämätöntä, enkä minä voisi ajatellakaan jättäväni näin pientä yksin sairaalaan. ja varmasti vanhempien paikallaolo helpottaa myös henkilökuntaa. Näin ollen toivoisi että vanhemmat otettaisiin huomioon paremmin. Meidän siaraalassa olo aika osui viikonloppuun jolloin sairaalan kahvilakin oli kiinni. Eli mietittiin huonekaverin äidin kanssa, miksi ei vanhemmat saa sairaalasta tilattua osastolle samaa ruokaa kuin lapsetkin saavat toki maksua vastaan.



Itse sairauden hoidosta vastuu kuuluu tietenkin henkilökunnalle, mutta kyllä siitäkin kaipaa aina tietoja, tosin meillä ei mitään sinänsä vakavaa tai kummallista. Tiedettiin että kyseessä oli asmaatikon hengityksen vaikeutuminen infektionaikana. eli ei tarvinnut jännittää mistä on kyse.



Ai niin tuli mieleen se, että voisiko henkilökunta nähdä saturaatiomittarin arvot jossain kansliassa. Meillä kävi niin, että mittari oli yllä aseteltu ovelle päin ja sieltä oven ikkunasta sitä käytiin varmasti seuraamassa, mutta kyttäsin sitä kyllä itse, sillä vauvan vaihtaessa asentoa hapetus laski usein 70% ja silloin soitin hoitajaa paikalle.Ja taas välillä hapetus oli ihan hyvä. Eli omasta nukkumisesta ei tullut mitään kun vahdin hapetusarvoja.



Mutta kysele jos haluat jotain tietää, on vaikea kertoa kun ei tiedä mitkä asiat kannaltasi olennaisia.

* henkilökunta ottaa perheen kokonaisuutena huomioon

* vanhemmat voivat olla läsnä kokoajan (petipaikat rajallisia, jos paljon infektiopotilaita) mekin olimme reilu vuosi sitten pojan kanssa niin, että illalla panimme sen yöpuulle ja kun nukahti yöunilleen lähdin kotiin ja isä oli aamulla juuri siinä ajoissa kun poika heräsi niin siellä osastolla taas

* ruokailu mahdollista kanttiinissa, omat eväät lämmiittää pienessä vanhempien huoneessa (jossa muuten suihku/wc yöpyjille) ja ruokalassakin on käsittääkseni mahdollisuus käydä kanttiinista ostetuilla ruokalipuilla (ainakin vuosituhannen alussa oli niin) ja myös tilata ruoka osastolle samassa kärryssä kuin lasten ruoat ja maksaa nillä lipuilla nykyhetken käytäntöjä en tiedä ihan varmaksi sanoa

* vanhemmat voivat olla lapsen hoidoissa mukana, henkilökunta aktiivisesti kyselee lapsen asioista ja ottaa huomioon vanhempien kantaa johonkin asiaan

* askartelu - leikkitäti vietti silloin 2 v poikamme kanssa sellaisen puolen tunnin ajan, jolloin isä komennettiin siitä pois kahville ja askartelutäti jätti uusia tavaroita leikkimistä varten pojallemme siihen huoneeseen

* mielestäni monessa asiassa hyvin valveutunutta asiansa osaavaa porukkaa on ja huomioi muutain kuin pelkän lapsen sairaalaan tuoneen sairauden hoidon, vaan sairaala-ajasta pyritään tekemään potilaalle ja perheelle niin hyvä kuin niissä oloissa ja resursseilla vain voidaan

Suuret kiitokset on välitetty lasten- ja nuorten sairaalan infektio-osastolle meidän pienen tytön hoidosta. tyttömme sairastui rsv-viirukseen kuusi viikkoisena( oma lääkäri tosin ohjeisti syöttämään vain cuplatonia...) kun pääsimme sairaalaan hoito oli erittäin nopeaa ja vanhemmat pidettiin kokoajan tietoisina mitä tehdään ja miksi. me myös saimme osallistua toimenpiteisiin niin paljon kun halusimme.



sairaalassa olo, varsinkin kun ei huoneesta saanut osastolle poiketa, oli äidille aika raskasta. hoitajat ottivat ihanasti sen myös huomioon ja kuuntelivat aiana kun oli mahdollista. viivyimme sairaalassa yhteensä 10 vrk:tta, välillä päästiin kotiin mutta sitten vielä viikoksi sairaalaan. huoneet ovat pieniä ja ensimmäinen yö vietettiinkin yhdessä ison koululaisen ja hänen isänsä kanssa...



ikäväähän siellä oli mutta tyttömme parani siitä ja saimme vielä jalkikäteenkin hoito-ohjeita puhelimitse.



toinen sairaalareissu oli allergiasairaalassa, atooppisen ihon ja maitoallergian tutkimisen takia. taas sama hoitajat mahtavia ja lääkärit mielettömiä! vielä olemme maidon takia yhteydessä mutta vanhempien hoitoon mukaan ottaminen on ollut luontevaa.



en voi muuta kun kiittää hoitohenkilökuntaa hyksin k1 ja lasten vuodeosastoa 1!



t. Tyyne

Hyvinkään sairaalan eristysosastolla useaan kertaan mm Noro ja Rota-virusten takia.



Henkilökunta on ystävällistä ja lämmintä, mutta minusta on todella ongelma se, että eristysosasto on kirjaimellisesti erillään (ehkä välttämätöntä, en tiedä miten muissa sairaaloissa on), eikä henkilökunnalla ole näkö- tai mitään monitoriyhteyttä huoneisiin, vaan kaikki tilanneseuranta lapsen voinnin suhteen on täysin vanhempien vastuulla. Olen itse melko hyvin " jyvällä" asioista, mutta kaikilla vanhemmilla ei ole kovin hyvä tieto lääketieteellisistä seikoista ja esim tarkkailtavista asioista.



Viime vuonna tilanne oli melko kaaoottinen, kun yhden hengen eristyshuoneessa meitä oli kahdesta eri perheestä toisen perheen 2 lasta, meidän tyttö, toisen perheen isä ja minä. Eli tuli heitettyä tällainen yhden yön suhde vieraan miehen kanssa :oD. Tilanne meni hienosti, toinen perhe oli tosi ihania ym, mutta melko vaikeaa oli, kun itse makasin pikku patjalla jonka ainoa sijaintimahdollisuus oli vessan oven edessä, kun jo muutenkin ahtaaseen huoneeseen oli sijoitettu ylimääräinen lastensänky, kahdet tippalaitteet jne. Joka kerran kun jollain oli vessaan asiaa, keräsin patjani pois..



No,se tilanne oli mikä oli, mutta minua on ahdistanut se, että vanhemman vastuulla on niin paljon, esim kuivuvan lapsen nestelistojen seuraaminen, jos esim tippalaite hälyttää on vanhemman kutsuttava hoitaja paikalle,koska heille ei tule automaattisesti siitä mitään " piippausta" .



Lisäksi on varsin raskasta olla 24/7 useitakin vuorokausia eristyskopperossa, lasta kun ei tietenkään saa viedä sieltä pois,esim leikkitiloihin vaan koko ajan yksin pitää yrittää viihdyttää ja lohduttaa sairasta lasta. Hoitaja pystyi antamaan minulle 10 minuutin kahvitauon jolloin juoksin nopeasti ulkokautta kanttiiniin, muuten tauot olivat omaisten varassa - ja asumme useiden kymmenien kilometrien päässä kyseisestä sairaalasta. Jos minua ei olisi ollut, lapsi olisi ollut yksin huoneessaan: henkilökuntaa ei olisi lapsen seuraksi riittänyt, tuota taukoakin piti varta vasten järjestellä.



Kyllä minä sen rankkana koin, ei voi muuta sanoa. Henkilökunta varmaan yrittää parhaansa ja olivat, kuten jo sanoin, ystävällisiä ja avuliaita asenteeltaan, mutta jos yksi hoitaja juoksee koko ajan monen potilaan luona, se ei vaan riitä. Eristykseen kun ei esim äiti saa mitään käydä hakemassa itse, vaan joka ainut mehupurkki yms asia pitää .

erikseen napista painamalla pyytää.



Toivon hartaasti että kohdallamme sairastamiskiintiö olisi jo täynnä, mutta ne on niitä asioita jotka eivät ole ihmisen hallittavissa :o(

Olen ollut useasti kahden eri lapsen kanssa infektio-osastolla ja jaettavana on sekä ruusuja että risuja.Ensinnäkin hoito on pitkälti vanhemman vastuulla silloin kun lapsi on pieni (meillä sairaalajaksoja kun esikoinen 5kk-->1,5v ja nuorempi 4kk-->).Se ei sinällään haittaa mutta kun jo valmiiksi on valvonut lukuisia öitä kotona ei voimat aina tahdo riittää.Itse koin sen jopa pelottavana kun esim. happisaturaatio on poikkoillut ylös ja alas ja itse on pitänyt hälytellä hoitajia paikalle.



Toinen ISO ongelma on vanhempien ruoka.Viikonloppuisin kahvilat on kiinni tai auki vain vähän aikaa ja esim. Helsingissä on mahdollista ruokailla henkilökunnan ruokalassa.Ongelma on vain se, että ruokala on kaukana eikä vilkasta lasta voi jättää yksin ja taas henkilökunnalla ei ole aikaa istua joka lapsen sängyn vieressä.Aamupalan voi kyllä tilata mutta muuten lepotauot on täysin riippuavaisia omaisista.Jos sairaalajakso on pitkä niin sairaalassa olevalle vanhemmalle se on TODELLA raskasta ja itse olen laihtunut joka kerta useita kiloja.Miksi sairaalasmaksu ei voisi olla vaikka hivenen korkeampi jos vanhempi saisi ruoan.



Positiivista on henkilökunnan asenne ja työmoraali pienpalkka alalla." Palvelu" on aina ollut infektio-osastoilla hyvää.

Olen ollut lasten kanssa neljä kertaa infektiohuoneessa K-PKS:ssa. Jos potilaita ei ole hirveesti, niin on ollut kiitettävää hoitoa. Olen päässyt itse hyvin syömään, vessaan jne. Hoitaja on aina ollut huoneessa silloin leikkimässä. Joskus ovat itsekkin tulleet ehdottamaan sitä. Tuovat leluja huoneeseen ja sieltä löytyy myös kansio, jossa hyvin tietoa infektiohuoneessa oleskelusta, käsienpesun tärkeydestä jne.



Minä tai mieheni ollaan oltu ympäri vuorokauden lapsen luona. Minä yleensä nukkunut patjalla yöt. En voisi jättää pientä lasta yksin sairaalaan, outoon pelottavaan paikkaan. Meillä ainakin lapset ovat aina heräillee öisin siellä.

Sairauksista olen saanut myös hyvin tietoa. Hoitajat ja lääkärit ovat kaiken kertoneet.



Yhden kerran olin vaikeaa kurkunpääntulehdusta sairastavan lapsen kanssa osastolla. Silloin oli kauhea kryysis siellä. Olimme kolmen hengen huoneessa, jossa oli neljä lasta ja neljä aikuista. Hyvä, että kääntymään pääsi. Yhdellä huoneessa olevalla oli ollut kuumekouristuksia, ja siksi ikkunaa pidettiin jatkuvasti auki! Hoitajilla oli niin kiire, etteivät voineet katsoa lasta sen aikaa, että olisimme päässeet aamulla vessassa käymään. Kaikilla oli niin pienet lapset, ettei voinut jättää yksin. Ja kukaan ei oikein voinut katsoa kahta eri paikassa olevaa ja tippaletkussa kiinniolevaa lasta. Syömään en päässy ennen kuin iltapäivällä, kun mies pääsi tuleen hetkeksi osastolle. Hoito kuitenkin pelasi hyvin, vaikkakin kiirreisesti.



Ja meidän sairaalassa on myös osastolla vanhempien huone, jossa jääkaappi eväitä varten, mikrot, hellat, kahvinkeittimet ym. Siellä myös myytävänä pientä purtavaa ja karkkia. Suihku ja wc myös siellä vanhemmille. Minä myös olen sitä mieltä, että olisi hyvä, jos vanhemmat voisi saada sen ruuan tilattua myös huoneeseen. Varsinkin silloin, kun on niin kiire, ettei muuten syömään pääse. Muutenhan tekee vain vaihtelua, kun pääsee välillä huoneesta pois. Mielestäni on aika raskasta olla melkein vuorokauden ympäri yhdessä huoneessa sairastavan lapsen kanssa. Leluvalikoimakin on niin pieni omassa huoneessa.

kerran Lastenklinikalta 1v10kk infektiopotilaan äitinä.

Vietimme sairaalassa 2vrk ja olin yhtä 10min kahvilataukoa lukuunottamatta

koko ajan lapseni vierellä. Ei olisi tullut mieleenikään jättää sairasta lasta yksin yöksi. Olen itse sairastanut pienenä astmainfektioita, keuhkokuumeita ja alle 3v olin useita kertoja hoidettavana Aurorassa. Valitettavasti muistan sieltä paljon asioita.. Erityisen pelottavaa oli jäädä yksin pimeään huoneeseen, herätä yksin sairaalassa, vieraat tädit, ymmärrys ei riittänyt miksi äiti lähti ja jätti pienen potilaan sinne. Tämän vuoksi en ikinä jättäisi lastani sairaalaan yksin. Ymmärrän kyllä, ettei kaikilla ole mahdollisuutta välttämättä ja uskon, että hoito on hyvää ja sairaanhoitajat mukavia.



Olin todella tyytyväinen kaikkeen sairaalassa. Pienessä, kodikkaassa ja puhtaassa huoneessa oli mm. marimekon pussilakanoita, iloisen värisesti maalatut seinät, telkkari, videot, suihku lattialämmityksellä!! Saimme patjat ja yöpuvut toisen äidin kanssa. Kauhakuormaaja ja krokotiili odottivat poikaa vastapedatussa sängyssä. Henkilökunta antoi heti tietoja osastosta, ohjeista ja tarjoili sunnuntai ltana myös äidille iltapalan. Kaikki hoitajat olivat niin ystävällisiä ja avuliaita ja kävivät koko ajan tarkkailemassa ja hoitamassa pikku potilaitaan. En olisi osannut odottaa patjoja, yökkäriä, ilmaista iltapalaa...



En ehtinyt tai muistanut käydä syömässä päivisin, mutta sairaanhoitajat muistuttivat syömisistä useasti ja sanoivat että työhrjoittelija voi olla sen aikaa lapsen kanssa. Lääkärit olivat päteviä, vastasivat kaikkiin kysymyksiin ja osasivat perustella vastauksensa lukuisiin kysymyksiini ja huolenaiheisiini. Saimme käyttää henkilökunna jääkaappia ja meille tarjoiltiin kahvitkin huoneeseen 50c. Yksi ristiriita oli siinä, että jotkut kielsivät meitä kävelemässä kaytävällä, toiset taas sanoivat että käytävälle voi menna, siis jääkaapille, ruokalaan jne. Emme oikein tiedä vieläkään mikä oikea käytäntö on.



Täytyy muistaa, että suomessa asiat ovat sairaaloissa pääsääntöisesti todella hyvin. Asumme maassa, jossa tuskin sairaalat ilahtuvat siitä, että patja levitetään lattialle, tuskin sellaista edes mahtuisi sinne, saati olisi tarjolla. Hyvä jos 1 nojatuoli per huone edes olisi. Puhumattakaan kaikesta muusta ylimääräisestä, leluista, videoista jne jotka olivat täysin ilmaisia.



Kaiken kukkuraksi yöhoitsu kävi hakemassa tunnelia pitkin Lastenlinnasta minulle lääkkeet yöksi ja aamuksi, koska minulla ei ollut omia säännöllisesti käyttämäniä lääkkeitä mukana. Se oli todella huomaavaista ja hieno ele!!!!!



En voi muuta kuin kiittää ja kumartaa koko Lastenklinikkaa!

En itseasiassa ollut yhtään hoitovastuussa lapsestani. Hoitajat hoitivat kaiken. Kävivät päivisin useammin kuin 4h välein, jolloin höyryä annettiin ja koska poikani oli tottunut maskiin, pidin mielummin itse maskia lapsen kasvoilla. Vierustoverini taas oli tyytyväinen, että hoitajat hoitivat sen puolen lapselleen, koska ei taas pitänyt yhtään kasvomaskistaan.



En olisi missään nimessä halunnut ottaa enempää vastuuta,

enkä näe että olisin voinut muuta tehdäkään.