Lue keskustelun säännöt.
Kun arki ei toimi
21.02.2025 |
Meillä on parisuhteessa kauheasti riitoja kun arki ei toimi ja se ei ole tasapuolista. Mies kyllä siis osallistuu kotitöihin puoliksi, mutta kaikki muu on retuperällä. Olemme käyneet tuhansia keskusteluja mm aamutoimien tekemisestä ja edelleen joudun todeta, että hän ei ymmärrä mitä hänen pitää tehdä ja aamutoimet venyy sama iltatoimien kanssa. Lounasta saati päivällistä hän ei saisi pöytään ajoissa ellen minä huolehdi. Hän ei edes tiedä mitä ruokaa kellekin ja koska. Lasten hampaat jää pesemättä kun "en minä nyt muistanut". Aamutoimien hoitamiseen vastataan, että aattelin ettei tänään nyt tarvi. Aamulla hän jäisi mammimaan sänkyyn ja aamupalan tekoon vasta kun lapsi huutaa jo nälkää ja seuraavia päiväunia. Alan olla ihan loppu tähän. Riitelemme päivittäin näistä samoista asioista ja silti tilanne ei mene mihinkään. Olen itse kotona lasten kanssa ja olen huomaamattani ottanut vastuun kaikesta kotiin ja lapsiin liittyvistä asioista. Hän vain toteuttaa asioita jos minä annan ohjeita, mikään ei omatoimisesti suju. Mm yksi ilta olin toisen lapsen kanssa pihalla niin hän ei ollut saanut kun toiselle iltapalan valmiiksi kun tulimme sisälle. En vain ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa? Kohtalontovereita?
Kommentit (72)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tee satanan akat aina jankutatte siitä aRjEsTa!
ei ihme, ettei miehellä ole oma-alotteisuutta kotihommissa, kun sillä on noin pätevä kotijohtaja ohjaamassa ja valvomassa, että kaikki tehdään niin kuin johtaja tahtoo
koska ap itsekin totesi aloituksessa, että nalkutus ja riidanhaastaminen ei ole auttanut tilannetta, niin voisiko siitä päätellä, että kannattaisi lopettaa nalkutus ja riidanhaastaminen?
Ymmärrän hyvin aloittajaa. Me käytiin vuoden päivät perheterapiassa, kun isä etääntyi kokonaan toisesta lapsesta, kun suhteen ylläpito olisi edellyttänyt jonkinlaista oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta, ja lapsista se joka ei pitänyt meteliä itsestään, "unohtui". Esim. just tuota että laittoi iltapalaa sille lapselle joka jankutti kuuluvasti, mutta ei tullut mieleen että sen toisenkin pitäisi syödä. Lopulta, useiden eri kokoonpanolla käytyjen keskustelujen lopputiivistelmä oli, että mies ei ota vastuuta. Toimii käskystä, mekaanisesti, minimin, mutta ei ota itsenäisesti mitään vastuuta esim. lasten tarpeiden tunnistamisesta, ennakoinnista tms.
Eikä se juttelemalla mihinkään muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa paskaa satua aamusta iltaan joka päivä. 0/5
Sulla ei ole lahjoja edes trollaamiseen. Surkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan vasta sitten tajuaa, kun lapsista tehdään lasu
"Mammimaan"?? Apua! Tämän täytyy olla maailman kauhein sana. Tulee todella sellainen olo, että kyseessä on vauveli, joka siellä sängyssä mammii (hyi, tulee oksennusta suuhun, kun kirjoitankin tuon).
Juu. Aika monella heteronaisella tuntuu olevan tuollainen parisuhde. Ei sopisi mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin aloittajaa. Me käytiin vuoden päivät perheterapiassa, kun isä etääntyi kokonaan toisesta lapsesta, kun suhteen ylläpito olisi edellyttänyt jonkinlaista oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta, ja lapsista se joka ei pitänyt meteliä itsestään, "unohtui". Esim. just tuota että laittoi iltapalaa sille lapselle joka jankutti kuuluvasti, mutta ei tullut mieleen että sen toisenkin pitäisi syödä. Lopulta, useiden eri kokoonpanolla käytyjen keskustelujen lopputiivistelmä oli, että mies ei ota vastuuta. Toimii käskystä, mekaanisesti, minimin, mutta ei ota itsenäisesti mitään vastuuta esim. lasten tarpeiden tunnistamisesta, ennakoinnista tms.
Eikä se juttelemalla mihinkään muuttunut.
No jos asiasta jotain positiivista haluaa löytää niin hyvä, että terapeutti rikastui.
Oon todella kiitollinen, että koiran hankkiminen paljasti exästäni nuo puolet niin selvästi, etten yrittänyt lasta hänen kanssaan. En voisi koskaan elää tuollaista elämää. Ero tulisi. Lasten takia yrittäisin kyllä varmaan ensin terapian kautta, mutta sen tiedän, että jos joudun mammi-miestä hetken aikaa perässäni roikottamaan, siitä on kyllä aika hankalaa enää saada toimivaa suhdetta aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin aloittajaa. Me käytiin vuoden päivät perheterapiassa, kun isä etääntyi kokonaan toisesta lapsesta, kun suhteen ylläpito olisi edellyttänyt jonkinlaista oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta, ja lapsista se joka ei pitänyt meteliä itsestään, "unohtui". Esim. just tuota että laittoi iltapalaa sille lapselle joka jankutti kuuluvasti, mutta ei tullut mieleen että sen toisenkin pitäisi syödä. Lopulta, useiden eri kokoonpanolla käytyjen keskustelujen lopputiivistelmä oli, että mies ei ota vastuuta. Toimii käskystä, mekaanisesti, minimin, mutta ei ota itsenäisesti mitään vastuuta esim. lasten tarpeiden tunnistamisesta, ennakoinnista tms.
Eikä se juttelemalla mihinkään muuttunut.
Tähän toki liittyi sitten se, etten minä voinut oikeasti mennä juuri minnekään. Yritin yksi syksy harrastaa, mutta kun kotiin tullessa eteisessä istui polvet leuassa yksinäinen, ahdistunut lapsi jonka iltapala-aika oli jo tunti sitten mutta isä on kuulemma "ajatellut että kai se ottaa muroja jos haluaa". Ja siis toki se olisi ne murot sieltä ottanut ennen nälkäkuolemaa, mutta lapsi selvästi koki olevansa hylätty, istui oven vieressä odottamassa minua kun ei osannut olla isänsä kanssa, vaikka mun kotona ollessa käyttäytyi ihan normaalisti eikä ripustautuen. Kun alkoi karkailla eli häipyä ulos ilman puhelinta ja sanomatta mitään, tämä ei isän mielestä ollut ongelma kun "mä aattelin että se vaan lähti ulkoilemaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin aloittajaa. Me käytiin vuoden päivät perheterapiassa, kun isä etääntyi kokonaan toisesta lapsesta, kun suhteen ylläpito olisi edellyttänyt jonkinlaista oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta, ja lapsista se joka ei pitänyt meteliä itsestään, "unohtui". Esim. just tuota että laittoi iltapalaa sille lapselle joka jankutti kuuluvasti, mutta ei tullut mieleen että sen toisenkin pitäisi syödä. Lopulta, useiden eri kokoonpanolla käytyjen keskustelujen lopputiivistelmä oli, että mies ei ota vastuuta. Toimii käskystä, mekaanisesti, minimin, mutta ei ota itsenäisesti mitään vastuuta esim. lasten tarpeiden tunnistamisesta, ennakoinnista tms.
Eikä se juttelemalla mihinkään muuttunut.
No jos asiasta jotain positiivista haluaa löytää niin hyvä, että terapeutti rikastui.
Ei edes sitä, kun kyseessä oli julkisen terveydenhuollon palvelu.
Mutta kyllä minä ja lapsi niistä käynneistä hyödyttiin. Lapsella tietysti oli ajatuksia että onko hänessä joku vika kun isiä ei kiinnosta, ja minä myönnän että olin hyvää matkaa katkeroitumassa. Onneksi me saatiin vähän perspektiiviä ja ymmärrystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos terapeutti oli julkisen puolen, niin hyvä että työpaikkoja on kaltaistesi vuoksi.
Aina saa vääntää rautalankaa näille. Joo, öitä.
Ja sitten erotaan ja tälle samalle isälle annetaan ne lapset viikko viikko ja kuvitellaan että homma toimii suljettujen ovien takana yks kaks. Pois silmistä. Pois mielestä ja voidaan rillutella huoletta sinkkuelämää tai uuden kumppanin kanssa ja unohtaa että ne lapset kärsii kun ei se iskä ole yhtään parempi.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten erotaan ja tälle samalle isälle annetaan ne lapset viikko viikko ja kuvitellaan että homma toimii suljettujen ovien takana yks kaks. Pois silmistä. Pois mielestä ja voidaan rillutella huoletta sinkkuelämää tai uuden kumppanin kanssa ja unohtaa että ne lapset kärsii kun ei se iskä ole yhtään parempi.
No eihän tuollaisille isille haluta antaa niitä lapsia viikko-viikko, ja siitähän se riita ja itku sitten tuleekin, kun isän mielestä äiti yrittää vieraannuttaa lapsia jos ei suostu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten erotaan ja tälle samalle isälle annetaan ne lapset viikko viikko ja kuvitellaan että homma toimii suljettujen ovien takana yks kaks. Pois silmistä. Pois mielestä ja voidaan rillutella huoletta sinkkuelämää tai uuden kumppanin kanssa ja unohtaa että ne lapset kärsii kun ei se iskä ole yhtään parempi.
No eihän tuollaisille isille haluta antaa niitä lapsia viikko-viikko, ja siitähän se riita ja itku sitten tuleekin, kun isän mielestä äiti yrittää vieraannuttaa lapsia jos ei suostu.
Kyllä vaan annetaan. Tunnen useampia jotka antaneet. Yksikin isä aivan alkoholisti, mutta koska äiti haluaa aikaa ilman erityislapsiaan uuden miehen kanssa niin lapset ovat isällään joka toinen viikko oli joulu tai juhannus myös läpi koko kesän jolloin rilluttelua on 24/7.
Olet kotona lasten kanssa? Jos olet kotiäitinä ja miehesi töissä niin sinunhan ne kotityöt kuuluu tehdä. Jos taas teet etätöitä kotona niin sitten puoliksi. Mites mahdolliset auton huollot ja tankkaukset ja pesut, puoliksi vai? Oletko opettanut lapsillesi omatoimisuutta, jos heillä on puhelimet niin pystyvät kyllä itsekin iltapalansa ottamaan. Tuo riiteleminen ei auta yhtään ja kannattaa omaakin käytöstä tarkastella, kuinka tarkkaan pitää tehdä niinkuin sinä haluat, liika kontrollointi passivoi, ei voi tehdä mitään kun menee kuitenkin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Olet kotona lasten kanssa? Jos olet kotiäitinä ja miehesi töissä niin sinunhan ne kotityöt kuuluu tehdä. Jos taas teet etätöitä kotona niin sitten puoliksi. Mites mahdolliset auton huollot ja tankkaukset ja pesut, puoliksi vai? Oletko opettanut lapsillesi omatoimisuutta, jos heillä on puhelimet niin pystyvät kyllä itsekin iltapalansa ottamaan. Tuo riiteleminen ei auta yhtään ja kannattaa omaakin käytöstä tarkastella, kuinka tarkkaan pitää tehdä niinkuin sinä haluat, liika kontrollointi passivoi, ei voi tehdä mitään kun menee kuitenkin väärin.
Weaponized incompetence = tehdään tahallaan **tuiks että sit voidaan lakata tekemästä kokonaan "kun ei kelpaa". Mun mieheni harrasti tätä esim. ostamalla lapsille kolme numeroa liian pienet talvikengät ja viemällä lapsen väärään paikkaan harrastukseen niin että olivat aina myöhässä. Sitten kun kävin vaihtamassa kengät oikeaan kokoon ja kolmannen myöhästymisen jälkeen huomautin että tuo harmittaa lasta, niin reaktio oli juurikin tee ite jos ei mun paras yritys kelpaa.
Up