Eräs ystäväni on ehkä maailman vilpittömin ihminen, ja siitä huolimatta raivostuttavan kokonaisvaltaisesti itsekeskeinen.

Ap kulta, sulla sakkaa nyt rajat ton ihmisen suhteen. 

Hienoa, olet huomannut, että häntä ei kiinnosta sinun elämäsi. Sen sijaan, että avautuisit siitä hänelle ja yrittäisit muuttaa häntä, mitäpä jos vain ottaisit vähän etäisyyttä ja panostaisit vastavuoroisempiin ihmissuhteisiin? Sitä vanhaa häntä kun et saa enää takaisin. 

Ihmisillä on erilaisia kausia elämässä. Joskus on enemmän aikaa muiden jutuille ja joskus vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi elämäntilanne on selvästi parantunut ja hän voi siksi paremmin. Ehkä koit turvallisemmaksi suhteenne, kun hänelläkin oli haasteita ja hän tarvitsi sinua enemmän? Voisitko yrittää iloita ystäväsi puolesta ja yrittää katsoa millainen suhteestanne voisi nyt muodostua, sen sijaan että yrität palauttaa häntä siihen aiempaan rooliin? Jos oikeasti välität ystävästäsi, niin eikö ole kuitenkin hienoa, että hän voi nyt paremmin ja on saanut lisää sisältöä elämäänsä?

Kauas pilvet karkaavat, kuten myös sinun tulkintasi. Vaikka onhan se kiva koittaa provosoida keskustelu jonnekin todellisuuden toiselle puolen, ties vaikka pääsisi sillä tavalla oikeen vääntämään <3

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän suhde mennyt alunperin niin että ystäväsi on pelkästään kuunnellut ja tukenut sinua? Ja sitten sinua nyt harmittaa kun hänellä on myös oma elämä? Mietin vain tuota että miten päin tuo narsistisuus ilmenee. 

On ehdottomasti näin juuri. Ja koskaminä olen se narsisti niin kirjoitin alun päinvastoin kun se oikeasti meni. Olet taitava kun sait minut kiinni itse teosta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se sinun tarve, pitää ystävyyttä yllä, vaikkei koskaan ole kiinnostunut sun tekemisistä? 

Ymmärrettävää, mikäli on työkaveri ja tekemisissä vain työkuvioissa. 

Ei nyt varsinaisesti tarve, mutta liikkuu jokseenkin samoissa sosiaalisissa yhteyksissä ja työjutuissa joudumme tekemisiin, eli siltä pohjalta on toistaiseksi vielä yritys ymmärtää häntä ja tai saada tilanne tai tapaamiset miellyttävimmäksi.

Ap

Oisko sussa vähän yliymmärtäjänkin vikaa. Meet draamamoodiin jos mietit että joko vanha suhde takas tai välit poikki. Tervettä olis ottaa sopivasti etäisyyttä eikä hajota siihen, että toinen onkin muuttunut.

Tämä vanha versio hänestä taisi olla sulle tärkeämpi kuin sulle olisi hyväksi. Tai ainakin kuin hänelle oli. 

Minustakin ystäväsi kuulostaa keskimääräistä narsistisemmalta. En sano, että hän on epäilemättä narsisti, mutta edellä kommenteissa on kiinnitetty huomio juuri niihin asioihin, mistä narsistin tunnistaa.

Sinä vaikutat hiukan läheisriippuvaiselta, koska pidät häntä hellyttävänä kaikesta huolimatta ja nyt vaan ymmyrkäisenä ihmettelet, miten samassa ihmisessä voi olla niin ristiriitaisia piirteitä. Voi olla, ja narsistissa on aina, ja se on se koukku millä he saavat pidettyä läheisriippuvaisen lähellään.

Älykkyys ei muuten ole mikään narsismin kriteeri. Narsistit oikeasti voivat vaikuttaa välillä vähän tyhmiltä, koska heillä ei ole ihan normaalit tunnetaidot. Tähän kiinnitetään liian vähän huomiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi elämäntilanne on selvästi parantunut ja hän voi siksi paremmin. Ehkä koit turvallisemmaksi suhteenne, kun hänelläkin oli haasteita ja hän tarvitsi sinua enemmän? Voisitko yrittää iloita ystäväsi puolesta ja yrittää katsoa millainen suhteestanne voisi nyt muodostua, sen sijaan että yrität palauttaa häntä siihen aiempaan rooliin? Jos oikeasti välität ystävästäsi, niin eikö ole kuitenkin hienoa, että hän voi nyt paremmin ja on saanut lisää sisältöä elämäänsä?

Kauas pilvet karkaavat, kuten myös sinun tulkintasi. Vaikka onhan se kiva koittaa provosoida keskustelu jonnekin todellisuuden toiselle puolen, ties vaikka pääsisi sillä tavalla oikeen vääntämään <3

Ap

No mulle tuli ihan sama mieleen mitä tuo edellinen kirjoitti. Se on yleinen malli läheisriippuvuutta heijastavissa suhteissa, että ollaan vähän sellaisessa jos ei suoraan autettava-auttaja-mallissa, niin toisen heikkous ja hauraus vetää jotain syvää itsessä puoleensa. Sitten kun se toinen kasvaakin yli siitä hauraudestaan, niin se jolle se hauraus on ollut tärkeää, kokee ahdistusta ja joutuu käsittelemään sitä heijastuspintansa katoamista. Sit tulee vähän sellaista kiukuttelua ja yliymmärrystä kuin ap:lla. 

Enkä sano pahalla. Tuli vaan mieleen. 

Vastausten perusteella ap kuulostat aika rasittavalta draamamuijalta sinäkin. Otat toisista kiinni ja mäkätät, jos eivät he toimi niin kuin haluaisit, ja uhriudut päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Ap kulta, sulla sakkaa nyt rajat ton ihmisen suhteen. 

Hienoa, olet huomannut, että häntä ei kiinnosta sinun elämäsi. Sen sijaan, että avautuisit siitä hänelle ja yrittäisit muuttaa häntä, mitäpä jos vain ottaisit vähän etäisyyttä ja panostaisit vastavuoroisempiin ihmissuhteisiin? Sitä vanhaa häntä kun et saa enää takaisin. 

Ihmisillä on erilaisia kausia elämässä. Joskus on enemmän aikaa muiden jutuille ja joskus vähemmän. 

Lähdit sivuraiteille. Ongelmani ei ole se että venyttäisi rajojani yli sietokyvyn, eikä se että joku ei ole kiinnostunut asioistani. 

Ongelmani on ymmärtää sosiaalista itsekeskeisyyttä, ja siihen haen lisää näkemyksiä. 

Kuten edelle kerroin, itselläni on itsestäni ulkouomisia sosiaalisia motiiveja olla tekemisissä, ja ainoa asia minkä sen tällä hetkellä vaarantaa, on oma ärsytykseni henkilöön. 

Yritän tässä työstää omaa ärsytystäni sillä, josko tilannetta voisi ymmärtää joltain muiltakin kanteilta.

Ap

Narsismikeskusteluista löytyy sellainenkin termi kuin "enkelinaamio". Se mulle tuli ap:n jutuista mieleen. Että ap ei ole ihan sinut omien rajojensa ja tarpeidensa kanssa ja sitten triggeröityy, kun törmää toisen rajoihin. 

Sieltä ymmärryksen naamion takaa se ap:nkin aggressiivisuus ja vaativuus, mutta myös elinvoima pilkistävät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se sinun tarve, pitää ystävyyttä yllä, vaikkei koskaan ole kiinnostunut sun tekemisistä? 

Ymmärrettävää, mikäli on työkaveri ja tekemisissä vain työkuvioissa. 

Ei nyt varsinaisesti tarve, mutta liikkuu jokseenkin samoissa sosiaalisissa yhteyksissä ja työjutuissa joudumme tekemisiin, eli siltä pohjalta on toistaiseksi vielä yritys ymmärtää häntä ja tai saada tilanne tai tapaamiset miellyttävimmäksi.

Ap

Oisko sussa vähän yliymmärtäjänkin vikaa. Meet draamamoodiin jos mietit että joko vanha suhde takas tai välit poikki. Tervettä olis ottaa sopivasti etäisyyttä eikä hajota siihen, että toinen onkin muuttunut.

Tämä vanha versio hänestä taisi olla sulle tärkeämpi kuin sulle olisi hyväksi. Tai ainakin kuin hänelle oli. 

 

Ei. Ainoastaan tämä vanha versio oli parempaa seuraa ja tapaamiset oli miellyttävämpiä.

Edelleenkään en haikaile ns ystävyyttä tästä ihmissuhteesta, vaan sitä että voin sosialisoida tarvittaessa ilman että menetän hermoni älyttömän ristiriitaiseen ja itsekeskeisen käytökseen.

Jotta kykenen ylläpitämään miellyttävää sosiaalista ilmapiiriä, täytyy itseni voida pystyä ymmärtämään tätä ihmistä ja myös ajattelemaan hänestä hyvää, nyt se hyvän ajatteleminen on välillä vaakalaudalla. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se sinun tarve, pitää ystävyyttä yllä, vaikkei koskaan ole kiinnostunut sun tekemisistä? 

Ymmärrettävää, mikäli on työkaveri ja tekemisissä vain työkuvioissa. 

Ei nyt varsinaisesti tarve, mutta liikkuu jokseenkin samoissa sosiaalisissa yhteyksissä ja työjutuissa joudumme tekemisiin, eli siltä pohjalta on toistaiseksi vielä yritys ymmärtää häntä ja tai saada tilanne tai tapaamiset miellyttävimmäksi.

Ap

Oisko sussa vähän yliymmärtäjänkin vikaa. Meet draamamoodiin jos mietit että joko vanha suhde takas tai välit poikki. Tervettä olis ottaa sopivasti etäisyyttä eikä hajota siihen, että toinen onkin muuttunut.

Tämä vanha versio hänestä taisi olla sulle tärkeämpi kuin sulle olisi hyväksi. Tai ainakin kuin hänelle oli. 

 

Minusta ap ei millään lailla kuulosta siltä, että olisi "hajoamassa", ei ystävään ripustautujalta, ei sellaiselta joka ei osaa iloita kun ystävällä menee paremmin.. Ap kuulostaa hyvinkin täyspäiseltä ihmiseltä, joka haluaisi vain kommentteja, kun ystävän muuttunut käytös mietityttää. 

Ihmeellistä, miten tämänkin moni kääntää aloittajaa vastaan. Itse tunnistan oikein hyvin ap:n kuvaamaan itsekeskeisen ihmistyypin, jota ei psljoa muiden asiat kiinnosta. Kysyy muodon vuoksi, mutta ei kuitenkaan jaksa vastausta kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kulta, sulla sakkaa nyt rajat ton ihmisen suhteen. 

Hienoa, olet huomannut, että häntä ei kiinnosta sinun elämäsi. Sen sijaan, että avautuisit siitä hänelle ja yrittäisit muuttaa häntä, mitäpä jos vain ottaisit vähän etäisyyttä ja panostaisit vastavuoroisempiin ihmissuhteisiin? Sitä vanhaa häntä kun et saa enää takaisin. 

Ihmisillä on erilaisia kausia elämässä. Joskus on enemmän aikaa muiden jutuille ja joskus vähemmän. 

Lähdit sivuraiteille. Ongelmani ei ole se että venyttäisi rajojani yli sietokyvyn, eikä se että joku ei ole kiinnostunut asioistani. 

Ongelmani on ymmärtää sosiaalista itsekeskeisyyttä, ja siihen haen lisää näkemyksiä. 

Kuten edelle kerroin, itselläni on itsestäni ulkouomisia sosiaalisia motiiveja olla tekemisissä, ja ainoa asia minkä sen tällä hetkellä vaarantaa, on oma ärs

Lakkaa vaatimasta, että se toinen käyttäytyy niin kuin haluat. sehän sen sun ärsytyksen takana on. Eli sinäkin tässä olet itsekeskeinen kun haluat, että toinen toimis niin kuin sinä haluat.

Ja siitä sosiaalisen itsekeskeisyyden ymmärtämisestä: ihmiset on neurologisesti erilaisia ja eri aikoina on myös eri määrä jaksamista toisten jutuille. Ei siinä sen ihmeempää. 

Mutta siitähän ei lopulta ollut kyse, vaan jostain omien tunteidesi tyydyttämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se sinun tarve, pitää ystävyyttä yllä, vaikkei koskaan ole kiinnostunut sun tekemisistä? 

Ymmärrettävää, mikäli on työkaveri ja tekemisissä vain työkuvioissa. 

Ei nyt varsinaisesti tarve, mutta liikkuu jokseenkin samoissa sosiaalisissa yhteyksissä ja työjutuissa joudumme tekemisiin, eli siltä pohjalta on toistaiseksi vielä yritys ymmärtää häntä ja tai saada tilanne tai tapaamiset miellyttävimmäksi.

Ap

Oisko sussa vähän yliymmärtäjänkin vikaa. Meet draamamoodiin jos mietit että joko vanha suhde takas tai välit poikki. Tervettä olis ottaa sopivasti etäisyyttä eikä hajota siihen, että toinen onkin muuttunut.

Tämä vanha versio hänestä taisi olla sulle tärkeämpi kuin sulle olisi hyväksi. Tai ai

No kuule menetä ne hermot. :D Vois tehdä ihan hyvää sulle ja kaikille. Mitä sitä turhia aina esittämään. 

Vierailija kirjoitti:

Minustakin ystäväsi kuulostaa keskimääräistä narsistisemmalta. En sano, että hän on epäilemättä narsisti, mutta edellä kommenteissa on kiinnitetty huomio juuri niihin asioihin, mistä narsistin tunnistaa.

Sinä vaikutat hiukan läheisriippuvaiselta, koska pidät häntä hellyttävänä kaikesta huolimatta ja nyt vaan ymmyrkäisenä ihmettelet, miten samassa ihmisessä voi olla niin ristiriitaisia piirteitä. Voi olla, ja narsistissa on aina, ja se on se koukku millä he saavat pidettyä läheisriippuvaisen lähellään.

Älykkyys ei muuten ole mikään narsismin kriteeri. Narsistit oikeasti voivat vaikuttaa välillä vähän tyhmiltä, koska heillä ei ole ihan normaalit tunnetaidot. Tähän kiinnitetään liian vähän huomiota. 

 

Yritän tässä ymmärtää huonosti käyttäytyvää ihmistä että voisin ajatella hänestä kuitenkin enemmän hyvää kuin huonoa, että pakolliset sosialisoinnit esim työjutuissa ym ei olisi niin rasittavia itselleni. 

Tämä tekee minusta läheisriippuvaisen??! Huh huh mitä tulkintoja!!!

Kommentti narsistien älykkyydestä oli hyvä, siihen voisi perehtyä enemmän. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi elämäntilanne on selvästi parantunut ja hän voi siksi paremmin. Ehkä koit turvallisemmaksi suhteenne, kun hänelläkin oli haasteita ja hän tarvitsi sinua enemmän? Voisitko yrittää iloita ystäväsi puolesta ja yrittää katsoa millainen suhteestanne voisi nyt muodostua, sen sijaan että yrität palauttaa häntä siihen aiempaan rooliin? Jos oikeasti välität ystävästäsi, niin eikö ole kuitenkin hienoa, että hän voi nyt paremmin ja on saanut lisää sisältöä elämäänsä?

Kauas pilvet karkaavat, kuten myös sinun tulkintasi. Vaikka onhan se kiva koittaa provosoida keskustelu jonnekin todellisuuden toiselle puolen, ties vaikka pääsisi sillä tavalla oikeen vääntämään <3

Ap

No mulle tuli ihan sama mieleen mitä tuo edellinen kirjoitti. Se on yleinen malli läheisriippuvuutta heijasta

Aivan. Olen aika järkyttynyt kuinka niin harva tuntuu ymmärtävän sen päälle, että jonkun huonot käytöstavat voivat ärsyttää aivan raivon partaalle asti. Oli se sitten mässytys ja piereskely ruokapöydässä tai omien asioiden rajaton höpöttely kenelle tahansa kuulijalle somessa tai normi elämässä. 

Hauska kuinka minut on diagnosoitu nyt läheisriippuvaiseksi useammankin ihmisen toimesta, kun yksi henkilö laajassa sosiaalisessa verkostossa aiheuttaa itselleni suurta ärsytystä moukkamaisuudellaan. 

O mores o tempora. 

Ap

Älä välita ap, se on palstan ankeuttajien tapa kääntää koko juttu aina ap:ta vastaan ja alkaa keksiä omiaan ja lukea rivien välistä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vastausten perusteella ap kuulostat aika rasittavalta draamamuijalta sinäkin. Otat toisista kiinni ja mäkätät, jos eivät he toimi niin kuin haluaisit, ja uhriudut päälle. 

Haha, siinä mielessä olet oikeassa että todellakin sitä draamaa riittää pääni sisällä kun olen temperamenttinen hermojen menettäjä pienellä kynnyksellä. 

Oma toimintatapani on kuitenkin joko a) käsitellä hermostuminen oman pääni sisällä tai b) puhua siitä anonyymisti palstalla.

Em syistä en koskaan hyökkää kenenkään kimppuun asioista, ennemmin yritän kasvattaa omaa sietokykyäni tai ymmärrystäni ettei tarvi laittaa välejä poikki tai alkaa riitelemään. 

Aö

Kauhea sanoa mutta hän ei ehkä ole tsroeeksi älykäs olemaan narsisti, tai jostain syystä ajattelen narsistien olevan vähän enemmän kartalla. 

Tässä tapauksessa kyseessä on vähän sellanen sählä, yli-innokas pikkutyttömäinen hahmo..

Ap

Ei Narsistinen pershäiriö ole älykkyydestä riippuvainen. Juonittelevia kyllä yleensä ovat siinä määrin kun äly sallii. 

Itselläni viimeisin tällainen tuttavuus oli myöskin tyttömäinen ja lapsekas kypsässä iässä oleva nainen. Ja siinä piileekin osa narsismin ydintä: he ovat ainakin kuoren alla erittäin lapsellisia, koska heidän tunne-elämänsä on jäänyt pikkulapsen asteelle. Käytössä siis kaikki pienten lasten keinot taistella paikastaan auringossa ja saada tahtonsa läpi elämässä. Ja tuhotakseen kilpailijat. Ilman itsekritiikkiä ja usein myös ilman häveliäisyyttä. Ja valehtelevat täysin kirkkain silmin. 

Millä tavalla ystäväsi siis käyttäytyy että saa sinut raivon partaalle? 

Vierailija kirjoitti:

Narsismikeskusteluista löytyy sellainenkin termi kuin "enkelinaamio". Se mulle tuli ap:n jutuista mieleen. Että ap ei ole ihan sinut omien rajojensa ja tarpeidensa kanssa ja sitten triggeröityy, kun törmää toisen rajoihin. 

Sieltä ymmärryksen naamion takaa se ap:nkin aggressiivisuus ja vaativuus, mutta myös elinvoima pilkistävät. 

Minä olen aggressiivinen ja vaativa, ei siitä ole mitään epäselvyyttä, sen tietävät kaikki läheisenikin. 

Ja juuri siitä syystä pyrin hakemaan ymmärrystä muita kohtaan ennen kuin teen isompia rajan vetoja. 

Mutta kerrotko vielä, miten se että joku ei käyttäydy vastavuoroisesti ja kohteliaasti, on häneltä tervettä rajojen vetoa, mihin "minä sitten törmään" enkä kestä sitä?

Ap