Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eräs ystäväni on ehkä maailman vilpittömin ihminen, ja siitä huolimatta raivostuttavan kokonaisvaltaisesti itsekeskeinen.
21.02.2025 |
Tutustuin häneen muutamia vuosia sitten yhteisten tuttavien ja myös yhteisten työkuvioiden kautta. Olemme tekemisissä samoissa yhteyksissä ja välillä myös yhteisissä työjutuissa, ja sitä kautta tutustuimme myös vapaa-ajalla.
Hän on sosiaalinen ja kiva tyyppi, ystävällinen, tavallaan äärettömän herttainenkin, alkuun ehkä jopa ujon oloinen.
Vuosien varrella hän on kuitenkin muuttunut aivan super sosiaaliseksi, hyvin itsevarmaksi, rempseäksi ja äärimmäisen itsekeskeiseksi. Hän on edelleen kyllä erittäin kiltti ja mukava, mutta samaan aikaan häntä ei kiinnosta kenenkään muun asiat kuin omansa. Hänestä on tullut kovin huomionkipeä ja "piirehin" pyrkivä.
Tutustuessamme hän oli vähän vaikeammassa elämäntilanteessa, juuri eronnut ja vaihtanut paikkakuntaa jne. Nykyään hän on uudessa suhteessa ja asiat ovat hyvin ja vakiintuneet, ja mietin voiko hänen todellinen luonteensa alkaa vasta nyt näkymään..?
Tämä aiheuttaa suurta ristiriitaa, kun tuntuu että hän on niin muuttunut, ja samalla kun hänen toimintansa ärsyttää, niin hänessä on kuitenkin se herttainenkin puoli edelleen olemassa.
En tiedä miten suhtautua hänen muuttuneeseen persoonaansa. Tuntuu vaikealta ottaa asiaa myöskään puheeksi.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Onko muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (97)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tuntuu utelulta kysyä kysymyksiä, siksi sitä toivoi, että toinen kertoisi itse asioistaan.
Ystäväsi elämäntilanne on selvästi parantunut ja hän voi siksi paremmin. Ehkä koit turvallisemmaksi suhteenne, kun hänelläkin oli haasteita ja hän tarvitsi sinua enemmän? Voisitko yrittää iloita ystäväsi puolesta ja yrittää katsoa millainen suhteestanne voisi nyt muodostua, sen sijaan että yrität palauttaa häntä siihen aiempaan rooliin? Jos oikeasti välität ystävästäsi, niin eikö ole kuitenkin hienoa, että hän voi nyt paremmin ja on saanut lisää sisältöä elämäänsä?
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu utelulta kysyä kysymyksiä, siksi sitä toivoi, että toinen kertoisi itse asioistaan.
Sitä sanotaan keskusteluksi
tutulta kuulostaa ja vaikuttaa tyypilliseltä yhteisölliseltä narsistilta. just se adhd sählä meininki hämää.tunnen tälläsen kusettajan ja just saa muilta apua ja sit kun on saanut apua ja ystäviä.jättää ne ja muuttaa paikkakuntaa ja sit sama uudestaan.eli puuttuu ne itserakas narsisti vibat mut vaan eri muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teeskenteli mukavaa kun oli heikoilla, ja nyt kun asiat taas rullaa voi sitten olla oma röyhkeä itsensä?
Ehkä oli syy miksi eron jälkeen vaihtoi kokonaan paikkakuntaakin? Entiset ystävät voisivat osata kertoa tarkemmin.
Vaikea uskoa silti teeskentelyun, vaikka muutos on ollutkin iso.
En ole miettinyt asiaa tuolta kannalta, mutta minkään vanhojen ystävien kanssa ei kyllä ole tekemisissä, koko kaveripiiri on parin vuoden takaa, mikä nyt ajateltuna on kyllä outoa koska kyseessä on keski-ikäinen nainen...
Ap
Itselläni on yksi kaveri joka on vähän ehkä epävakainen tunne-elämältään.. Hän saattaa muuttaa todella usein, tutustuu nopeasti ja paljon uusiin ihmisiin, mutta ei kuitenkaan kykene/halua luoda kovin syviä suhteita. Hänellä on ns paljon kavereita mutta ei
Ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teidän suhde mennyt alunperin niin että ystäväsi on pelkästään kuunnellut ja tukenut sinua? Ja sitten sinua nyt harmittaa kun hänellä on myös oma elämä? Mietin vain tuota että miten päin tuo narsistisuus ilmenee.
Vaikuttaa piilonarsistilta. Normaalit ihmiset eivät käytä muita hyväksi, päin vastoin varovat tekemästä niin. Se on yleensä varma merkki narsistista. Piilonarsisteja on vaikra huomata alussa, koska osaavat kyllä olla hurmaaviakik ja hyvää seuraa. Ottaisin silti etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin että ymmärtääkö sellainen ihminen olevansa itsekeskeinen, joka ei koskaan kysy muiden kuulumisia, ja suu vaahdossa kertoo omistaan?
Onko se tahallista vai ns vahinko?
Onko joku havahtunut että on itse toiminut niin, tai saanut joltain ystävältään palautetta asiasta?
Ap
Kyllä omassa elämässäni nämä ovat aina osoittautuneet narsistisesti häiriintyneiksi. On tiettyjä narsismista varoittavia varoitusmerkkejä, joita ei useinkaan halua aluksi uskoa kun toinen on niin mukava ja lämmin, mutta kohdallani joka kerta nämä ovat olleet oikeassa. Ja yksi varoitusmerkki myöhemminkin on ristiriitaisuus ja se, että hän saa sinut jollain tavalla ahdistumaan ja olemaan varpaillasi. Mutta pitkä monologi omista asioista ilman minkäänlaista aikomusta kuunnella sinun asioitasi on aivan tyypillistä.
Ymmärräthän olevasi narsistinen itsekin? Jos et olisi , olisit sairas.
Vaikea sanoa näin vähillä tiedoilla, mutta omassa elämässäni yksikään selkeän itsekkäästi käyttäytynyt ei ole ollut oikeasti vilpitön ainakaan pitkällä tähtäimellä. Jos olet auttanut jonkun kurjuudesta ylös, niin kohta sieltä näkyy se itsekkyys ja jossain vaiheessa katoaa kaikki lojaalisuus. Tai jos alkuasetelma on tasaveroinen, niin kohta sinua lytätään ja petetään.
Tietysti täytyy ehkä ensin määritellä, mitä se itsekkyys on. Jos se on vain omista rajoista kiinni pitämistä, itsensä puolustamista, itsensä tuntemista ja itsestä huolehtimista, ns. tervettä itsekkyyttä, niin en tarkoita sellaista. Mutta jos se on sitä, että jyrätään toisen yli, sanotaan pahasti, ei pyydetä anteeksi, vaaditaan palveluksia, syyllistetään, ei auteta toisinpäin tai se tehdään sillä tarkoituksella että saadaan toinen koukkuun, puhutaan vain sen toisen asioista, varastetaan ideat, lokkeillaan, petetään jne. niin nämä ihmiset eivät ole vilpittömiä. Sen tajuamisessa voi kestää kauan, todella kauan.
Joillakin tuo itsekäs ja petollinen käytös on kausiluontoista ja ilmenee kuormituksessa tai jossain elämänkriisissä, kyseessä voi olla epävakaa tai jotain muuta. Narsistit on vielä oma lukunsa.
Sitten jotkut nepsyt (ei kaikki) voivat myös vaikuttaa tältä joissakin tilanteissa. Esim. joillekin voi olla tosi vaikeaa toimia jollain tavalla, on ruokarajoitteita, melu ja hälinä ahdistaa, tarvii palautumisaikaa, voi olla joustamattomuutta omista erikoistarpeista johtuen. Saattaa hölöttää liikaa omista asioista, ei aina muista kuunnella, ei osaa aina sanoa oikeita sanoja. Mutta jos huomautat, niin varmasti ainakin yrittää parantaa kuunteluaan ja ehkä sisäisesti ruoskii itseään siitä, ettei taaskaan osannut olla oikein. Jos käytös on siis ajoittain muita huomioimatonta tai ajattelematonta, mutta ei varsinaisesti omaa etua tavoittelevaa ja muita hyväksikäyttävää, vaan henkilö on tasapuolisuuteen pyrkivä, niin silloin voisi olla kyse tämmöisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsevarmat ja vilpittömät on sitä pahinta laatua. Juokse!
Eipäs, vaan parhaita. Löytäisinpä sellaisia kavereita.
Epävarmat eivät ole kovin usein luotettavia. Jos he esittävät itsevarmaa, niin nämä myös puu.kott.avat jossain kohtaa selkään tai yrittävät lytätä jotenkin. Heidän feikattu itsevarmuutensa perustuu siihen, että he ovat olevinaan muita parempia. Jos he eivät ole, heidän itsevarmuutensa on vaarassa ja silloin pitää painaa sitä toista alas, että voi itse olla kukkona tunkiolla.
Silmin nähden epävarmat usein esittävät kilttiä kaveria, mutta ovat salaa kateellisia ja katkeria kyräilijöitä, jotka iloitsevat salaa, kun toisella menee huonosti. Toinen vaihtoehto on, että he nostavat kaverin jalustalle, matkivat tätä ja tarrautuvat kuin purkka tukkaan. Jos on tosi hissukka, niin siltä ei saa mitään mielipidettä koskaan mihinkään eikä ikinä tiedä missä mennään, kun se vain myötäilee.
Siksi aidosti itsevarmat ihmiset on parhaita. He ovat ainoita, jotka pystyvät tasa-arvoiseen suhteeseen eikä heidän itsetuntonsa romahda, jos joku on heitä parempi. He osaavat nauraa itselleen ja ymmärtävät, ettei muiden menestys ole heiltä pois. Siksi he voivat aidosti tukea toista tämän tavoitteissa ja iloita toisen menestyksestä. Hyvä uutinen kaikille ei-itsevarmoille: sitä voi työstää.
Mutta miksi ihmeessä joku ei arvostaisi vilpitöntä? Haluatko petollisen kaverin?
Miten vilpittömyys ja itsekeskeisyys edes olisi toisensa poissulkevia ominaisuuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se sinun tarve, pitää ystävyyttä yllä, vaikkei koskaan ole kiinnostunut sun tekemisistä?
Ymmärrettävää, mikäli on työkaveri ja tekemisissä vain työkuvioissa.
Ei nyt varsinaisesti tarve, mutta liikkuu jokseenkin samoissa sosiaalisissa yhteyksissä ja työjutuissa joudumme tekemisiin, eli siltä pohjalta on toistaiseksi vielä yritys ymmärtää häntä ja tai saada tilanne tai tapaamiset miellyttävimmäksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap on sokea hölmö, joka ei näe sen "vilpittömyyden" taakse. Tyypilinen narsistin uhri, joka sinisilmäisesti uskoo vilpittömyyteen, jota narsisti halutessaan osaa esittää Oscar-tasoisesti.
Jep. Hölmöähän se on pohtia ja tutkia tilannetta/ihmistyyppiä ennen kuin leimaa jälleen kerran jonkun narsistiksi tai lyö puskista välit poikki.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin että ymmärtääkö sellainen ihminen olevansa itsekeskeinen, joka ei koskaan kysy muiden kuulumisia, ja suu vaahdossa kertoo omistaan?
Onko se tahallista vai ns vahinko?
Onko joku havahtunut että on itse toiminut niin, tai saanut joltain ystävältään palautetta asiasta?
Ap
Miksi sinulle on niin tärkeää saada tuo ihminen kiinnostumaan sinun asioistasi? Osalla nyt vaan ei elämään mahdu muuta kuin oma napa.
Mistä sait käsityksen että se olisi minulle tärkeää?
Itselleni on lähinnä tärkeää saada lisää ymmärrystä miten ja miksi nämä itsekeskeiset toimivat niinkuin toimivat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä olen huomannut, että kun mulla menee huonosti ja kavereilla hyvin, niin saatan joskus alkaa kateellisuuden takia ajatella just tollaisia asioita, että ovatpa esim narsisteja kun eivät huomaa minua vaan kertoilevat nauraen vain omia juttuja. Sitten kun taas voin paremmin, niin heidän käytös on täysin ymmärrettävää, koska itsekin pälpätän omia juttujani heille ja voidaan yhdessä viihtyä, sen sijaan että kyttäisin kysyvätkö minulta esim mitään. Koita siis päästä oman pään sisältä ulos.
Onneksi itselläni ei ole samaa ongelmaa kuin sinulla.
Kuten huomaat, olen tullut pääni sisältä ulos kysymään muiden näkemyksiä asiaan ymmärtääkseni tällaisia ihmisiä paremmin.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Mä olen huomannut, että kun mulla menee huonosti ja kavereilla hyvin, niin saatan joskus alkaa kateellisuuden takia ajatella just tollaisia asioita, että ovatpa esim narsisteja kun eivät huomaa minua vaan kertoilevat nauraen vain omia juttuja. Sitten kun taas voin paremmin, niin heidän käytös on täysin ymmärrettävää, koska itsekin pälpätän omia juttujani heille ja voidaan yhdessä viihtyä, sen sijaan että kyttäisin kysyvätkö minulta esim mitään. Koita siis päästä oman pään sisältä ulos.