Eräs ystäväni on ehkä maailman vilpittömin ihminen, ja siitä huolimatta raivostuttavan kokonaisvaltaisesti itsekeskeinen.
Tutustuin häneen muutamia vuosia sitten yhteisten tuttavien ja myös yhteisten työkuvioiden kautta. Olemme tekemisissä samoissa yhteyksissä ja välillä myös yhteisissä työjutuissa, ja sitä kautta tutustuimme myös vapaa-ajalla.
Hän on sosiaalinen ja kiva tyyppi, ystävällinen, tavallaan äärettömän herttainenkin, alkuun ehkä jopa ujon oloinen.
Vuosien varrella hän on kuitenkin muuttunut aivan super sosiaaliseksi, hyvin itsevarmaksi, rempseäksi ja äärimmäisen itsekeskeiseksi. Hän on edelleen kyllä erittäin kiltti ja mukava, mutta samaan aikaan häntä ei kiinnosta kenenkään muun asiat kuin omansa. Hänestä on tullut kovin huomionkipeä ja "piirehin" pyrkivä.
Tutustuessamme hän oli vähän vaikeammassa elämäntilanteessa, juuri eronnut ja vaihtanut paikkakuntaa jne. Nykyään hän on uudessa suhteessa ja asiat ovat hyvin ja vakiintuneet, ja mietin voiko hänen todellinen luonteensa alkaa vasta nyt näkymään..?
Tämä aiheuttaa suurta ristiriitaa, kun tuntuu että hän on niin muuttunut, ja samalla kun hänen toimintansa ärsyttää, niin hänessä on kuitenkin se herttainenkin puoli edelleen olemassa.
En tiedä miten suhtautua hänen muuttuneeseen persoonaansa. Tuntuu vaikealta ottaa asiaa myöskään puheeksi.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Onko muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla itsekeskeinen?
Esim kutsuu kylään mutta ei kertaakaan kysy mitään minun kuulumisia. Kun kerro jotain omista asioistani, ei kommentoi niihin oikeastaan mitään, kääntää keskustelun itseensä.
Somessa avautuu paljon omista asioistaan ja kerjää myötätuntoa ja tykkäyksiä.
Kyselee paljon ihmisiä talkoohommiin ym omien projektiensa suhteen, ei kuitenkaan itse ole altis auttamaan muita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla itsekeskeinen?
Esim kutsuu kylään mutta ei kertaakaan kysy mitään minun kuulumisia. Kun kerro jotain omista asioistani, ei kommentoi niihin oikeastaan mitään, kääntää keskustelun itseensä.
Somessa avautuu paljon omista asioistaan ja kerjää myötätuntoa ja tykkäyksiä.
Kyselee paljon ihmisiä talkoohommiin ym omien projektiensa suhteen, ei kuitenkaan itse ole altis auttamaan muita.
Ap
Kuulostaa ihan perinteiseltä narsistiselta hyväksikäyttäjältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla itsekeskeinen?
Esim kutsuu kylään mutta ei kertaakaan kysy mitään minun kuulumisia. Kun kerro jotain omista asioistani, ei kommentoi niihin oikeastaan mitään, kääntää keskustelun itseensä.
Somessa avautuu paljon omista asioistaan ja kerjää myötätuntoa ja tykkäyksiä.
Kyselee paljon ihmisiä talkoohommiin ym omien projektiensa suhteen, ei kuitenkaan itse ole altis auttamaan muita.
Ap
Kuulostaa ihan perinteiseltä narsistiselta hyväksikäyttäjältä.
Kun siinä se on että hän ei oikeasti vaikuta yhtään narsistiselta. Hän ei ole niin hurmaava, eikä esitä parempaa kuin on. On aika avoimesti hyvin itsekeskeinen, ja toisaalta on sitten vilpittömästi ns ihanakin silloin kun on.
Se tuntuukin niin hämmentävän ristiriitaiselta omasta näkökulmasta.
Ap
Ehkä teeskenteli mukavaa kun oli heikoilla, ja nyt kun asiat taas rullaa voi sitten olla oma röyhkeä itsensä?
Ehkä oli syy miksi eron jälkeen vaihtoi kokonaan paikkakuntaakin? Entiset ystävät voisivat osata kertoa tarkemmin.
Lähinnä mietin että ymmärtääkö sellainen ihminen olevansa itsekeskeinen, joka ei koskaan kysy muiden kuulumisia, ja suu vaahdossa kertoo omistaan?
Onko se tahallista vai ns vahinko?
Onko joku havahtunut että on itse toiminut niin, tai saanut joltain ystävältään palautetta asiasta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teeskenteli mukavaa kun oli heikoilla, ja nyt kun asiat taas rullaa voi sitten olla oma röyhkeä itsensä?
Ehkä oli syy miksi eron jälkeen vaihtoi kokonaan paikkakuntaakin? Entiset ystävät voisivat osata kertoa tarkemmin.
Vaikea uskoa silti teeskentelyun, vaikka muutos on ollutkin iso.
En ole miettinyt asiaa tuolta kannalta, mutta minkään vanhojen ystävien kanssa ei kyllä ole tekemisissä, koko kaveripiiri on parin vuoden takaa, mikä nyt ajateltuna on kyllä outoa koska kyseessä on keski-ikäinen nainen...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teeskenteli mukavaa kun oli heikoilla, ja nyt kun asiat taas rullaa voi sitten olla oma röyhkeä itsensä?
Ehkä oli syy miksi eron jälkeen vaihtoi kokonaan paikkakuntaakin? Entiset ystävät voisivat osata kertoa tarkemmin.
Vaikea uskoa silti teeskentelyun, vaikka muutos on ollutkin iso.
En ole miettinyt asiaa tuolta kannalta, mutta minkään vanhojen ystävien kanssa ei kyllä ole tekemisissä, koko kaveripiiri on parin vuoden takaa, mikä nyt ajateltuna on kyllä outoa koska kyseessä on keski-ikäinen nainen...
Ap
Itselläni on yksi kaveri joka on vähän ehkä epävakainen tunne-elämältään.. Hän saattaa muuttaa todella usein, tutustuu nopeasti ja paljon uusiin ihmisiin, mutta ei kuitenkaan kykene/halua luoda kovin syviä suhteita. Hänellä on ns paljon kavereita mutta ei ehkä yhtäkään ystävää, ja välit näihin kavereihin saattaa katketa yhtä nopeasti kuin on alkanutkin.
Hänellä ei ole mitään diagnoosia, mutta elämänhallinnassa on jotain häikkää eikä asiat pysy stabiilina kerralla kovinkaan kauaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla itsekeskeinen?
Esim kutsuu kylään mutta ei kertaakaan kysy mitään minun kuulumisia. Kun kerro jotain omista asioistani, ei kommentoi niihin oikeastaan mitään, kääntää keskustelun itseensä.
Somessa avautuu paljon omista asioistaan ja kerjää myötätuntoa ja tykkäyksiä.
Kyselee paljon ihmisiä talkoohommiin ym omien projektiensa suhteen, ei kuitenkaan itse ole altis auttamaan muita.
Ap
Tämä on nykyään valitettavasti yllättävänkin yleistä, ajan kuva
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin että ymmärtääkö sellainen ihminen olevansa itsekeskeinen, joka ei koskaan kysy muiden kuulumisia, ja suu vaahdossa kertoo omistaan?
Onko se tahallista vai ns vahinko?
Onko joku havahtunut että on itse toiminut niin, tai saanut joltain ystävältään palautetta asiasta?
Ap
Kyllä omassa elämässäni nämä ovat aina osoittautuneet narsistisesti häiriintyneiksi. On tiettyjä narsismista varoittavia varoitusmerkkejä, joita ei useinkaan halua aluksi uskoa kun toinen on niin mukava ja lämmin, mutta kohdallani joka kerta nämä ovat olleet oikeassa. Ja yksi varoitusmerkki myöhemminkin on ristiriitaisuus ja se, että hän saa sinut jollain tavalla ahdistumaan ja olemaan varpaillasi. Mutta pitkä monologi omista asioista ilman minkäänlaista aikomusta kuunnella sinun asioitasi on aivan tyypillistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin että ymmärtääkö sellainen ihminen olevansa itsekeskeinen, joka ei koskaan kysy muiden kuulumisia, ja suu vaahdossa kertoo omistaan?
Onko se tahallista vai ns vahinko?
Onko joku havahtunut että on itse toiminut niin, tai saanut joltain ystävältään palautetta asiasta?
Ap
Kyllä omassa elämässäni nämä ovat aina osoittautuneet narsistisesti häiriintyneiksi. On tiettyjä narsismista varoittavia varoitusmerkkejä, joita ei useinkaan halua aluksi uskoa kun toinen on niin mukava ja lämmin, mutta kohdallani joka kerta nämä ovat olleet oikeassa. Ja yksi varoitusmerkki myöhemminkin on ristiriitaisuus ja se, että hän saa sinut jollain tavalla ahdistumaan ja olemaan varpaillasi. Mutta pitkä monologi omista asioista ilman minkäänlaista aikomusta kuunnella sinun asioitasi on aivan tyypillistä.
Kauhea sanoa mutta hän ei ehkä ole tsroeeksi älykäs olemaan narsisti, tai jostain syystä ajattelen narsistien olevan vähän enemmän kartalla.
Tässä tapauksessa kyseessä on vähän sellanen sählä, yli-innokas pikkutyttömäinen hahmo..
Ap
Minulla on yksi tuommoinen ystävä. Hän on näennäisesti hyvin kiltti, herttainen, pidetty ihminen. Hän antaa itsestään kuvan, että on avulias ja ajattelee aina muita. Todellisuudessa hän vaatii lähimmäisiään vain palvelemaan häntä. Mummo hoitaa lapset joka viikonloppu, mies ulkoilee arkipäivät lasten kanssa, vie harrastuksiin, tekee ruuat ja ystävät käyvät siivoamassa. En sitten tiedä, että vaatiiko täydellisen ulkokuoren ylläpito niin veronsa, että lähipiiri kärsii.
Mikä on se sinun tarve, pitää ystävyyttä yllä, vaikkei koskaan ole kiinnostunut sun tekemisistä?
Ymmärrettävää, mikäli on työkaveri ja tekemisissä vain työkuvioissa.
Ap on sokea hölmö, joka ei näe sen "vilpittömyyden" taakse. Tyypilinen narsistin uhri, joka sinisilmäisesti uskoo vilpittömyyteen, jota narsisti halutessaan osaa esittää Oscar-tasoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin että ymmärtääkö sellainen ihminen olevansa itsekeskeinen, joka ei koskaan kysy muiden kuulumisia, ja suu vaahdossa kertoo omistaan?
Onko se tahallista vai ns vahinko?
Onko joku havahtunut että on itse toiminut niin, tai saanut joltain ystävältään palautetta asiasta?
Ap
Miksi sinulle on niin tärkeää saada tuo ihminen kiinnostumaan sinun asioistasi? Osalla nyt vaan ei elämään mahdu muuta kuin oma napa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin että ymmärtääkö sellainen ihminen olevansa itsekeskeinen, joka ei koskaan kysy muiden kuulumisia, ja suu vaahdossa kertoo omistaan?
Onko se tahallista vai ns vahinko?
Onko joku havahtunut että on itse toiminut niin, tai saanut joltain ystävältään palautetta asiasta?
Ap
Kyllä omassa elämässäni nämä ovat aina osoittautuneet narsistisesti häiriintyneiksi. On tiettyjä narsismista varoittavia varoitusmerkkejä, joita ei useinkaan halua aluksi uskoa kun toinen on niin mukava ja lämmin, mutta kohdallani joka kerta nämä ovat olleet oikeassa. Ja yksi varoitusmerkki myöhemminkin on ristiriitaisuus ja se, että hän saa sinut jollain tavalla ahdistumaan ja olemaan varpaillasi. Mutta pitkä monologi omista asioista ilman minkäänlaista aikomusta kuunnella sinun asioitasi on aivan tyypillistä.  
No eipä tuossa sinun älyssäsikään hurraamista ole, kun roikut tuollaisen ihmisen elämässä ja kutsut häntä vieläpä ystäväksi. Ystävyys on vastavuoroista.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin että ymmärtääkö sellainen ihminen olevansa itsekeskeinen, joka ei koskaan kysy muiden kuulumisia, ja suu vaahdossa kertoo omistaan?
Onko se tahallista vai ns vahinko?
Onko joku havahtunut että on itse toiminut niin, tai saanut joltain ystävältään palautetta asiasta?
Ap
Hyvin tyypillistä aspergeria tuollainen. Eivät huomaa toimintansa olevan itsekeskeistä, koska eivät osaa keskittyä kuin niihin asioihin, jotka heitä kiinnostavat. Ei ole tahallista eikä vahinko. Se on vain neuroepätyypillisen tapa olla olemassa. Palautetta on turha antaa, koska aspergeria se ei kiinnosta yhtään sen enempää kuin sinun kuulumisesi.
Luulen tietäväni ihmistyypin. Saattaa kysyäkin, mitä mulle kuuluu, mutta hyvin nopeasti keskustelu kääntyy hänen asioihinsa.
Samalla ihmistyypillä on usein joku "vaiva" tms, jonka myötä asiat aina kääntyvät niin, että ne tehdään hänen tavallaan. Ei voi syödä asiaa x, ei mennä siihen ravintolaan. Selkä/jalka on kipeä, mennään bussilla (kun olisin itse halunnut kävellä). "Ei siellä oo mulle mitään", kun haluan käydä kaupassa y. No onpa kiva sit käydä, kun toinen seisoo ja hytisee ulkopuolella...
Näitä ei ensin edes huomaa, kun siinä tilanteessa tuntuu selvältä, että kun selkä/jalka/vatsa tms. vaivaa, se huomioidaan ja tehdään asiat sen mukaisesti. Mutta kun tämä on ihan jatkuvaa, niin huomaat, että aina tehdäänkin kaverin mukaan.
Millä tavalla itsekeskeinen?