Pärjäätkö yön yli, jos eksyt metsään sienestäessä tai marjastaessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se pitkä yö on, jos ilman varustusta joutuu viettämään. Jos sää on huono niin vielä pahempi mutta yhden yön kyllä normaalikuntoinen ihminen jaksaa vaikka kävellä. Syömisestä on turha huolehtia, eihän yöllä syödä muutenkaan. Lapissa on juomavettäkin melko hyvin saatavilla, etelämpänä voi olla viisainta olla juomatta. Marjoja toki voi syödä mutta ei aivan ylettömästi kuitenkaan ja niissähän on suurin osa vettä.

Nukkumisesta jonkun havukasan alla tuskin tulee mitään ja marja-aikaan voi olla paljon sääskiä kimpussa. Rakentaisin yöpymispaikan jos olisi mahdollisuus tehdä tulet, muuten en.

Jos olisi taskulamppu, niin kävelisin vaikka koko yön pois metsästä. Jos ei olisi taskulamppua, niin silloin olisi pakko rakentaa suoja ja yrittää tehdä tulet.

Riittääkä patterit koko yön? Harvalla edes on taskulamppu mukana päiväretkellä.

Nykyisissä led-taskulampuissa patterit kestää vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa metsään eksy ja kuole kuin vanhukset ja dementikot. En ainakaan muista yhtään tapausta missä normaalijärkinen aikuinen olisi kuollut eksyttyään metsään marjastusreissulla sulan maan aikaan. 

Omaiset soittavat viranomaisille, jotka lähettävät koirapartion etsimään kadonnutta henkilöä. Useampi henkilö on löytynyt näin kylmettyneenä puun alta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että pärjään yhden yön. Suojaakaan ei tarvitse rakentaa. Tuohon aikaan Suomessa ei vielä ole niin kylmä, että jäätyisi. Voisi hypellä ja pomppia välillä, että lämpenisi. Toki kova vesisade on mahdollinen. Marja/sienireissullekin kannattaa pakata vähän lisävaatetta ja sadevaatteet reppuun, sekä avaruuspeitto.

Taskulamppu, tulitikut ja pieni pressu (3x3m) on hyvä olla repussa kaiken varalta.

Suomessa on aika valoisaa yölläkin marjastusaikaan, joten taskulamppu on turha, mutta puukko on hyvä olemassa. Ja sellainen pieni ensiapupakkaus on kätevä, jossa on joku ohut avaruuspeitto.

Heinäkuussa on liian lämmintä marjametsään, koska marjametsässä pitää olla takki päällä hyttysten ja paarmojen takia.

Miksei terve ihminen selviäisi? Eri asia jos on vaikkapa diabeetikko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että pärjään yhden yön. Suojaakaan ei tarvitse rakentaa. Tuohon aikaan Suomessa ei vielä ole niin kylmä, että jäätyisi. Voisi hypellä ja pomppia välillä, että lämpenisi. Toki kova vesisade on mahdollinen. Marja/sienireissullekin kannattaa pakata vähän lisävaatetta ja sadevaatteet reppuun, sekä avaruuspeitto.

Taskulamppu, tulitikut ja pieni pressu (3x3m) on hyvä olla repussa kaiken varalta.

Suomessa on aika valoisaa yölläkin marjastusaikaan, joten taskulamppu on turha, mutta puukko on hyvä olemassa. Ja sellainen pieni ensiapupakkaus on kätevä, jossa on joku ohut avaruuspeitto.

Näille tyypeille on näköjään turha kertoa, että marja-aika jatkuu syys- lokakuulle ja sieni aika lumentuloon.

Onhan se niinkin, että napapiirin pohjoispuolella on vielä elokuussa niin valoisaa yöllä, että näkee poimia marjoja. Omaa hölmöyttä se on, jos lähtee marjaan sellaiseen aikaan, että ehtii tulla pimeä ennen kuin osaa pois.  Se on ainakin varmaa, että eksyneenä ei ainakaan kannata jatkaa harhailua taskulampun valossa yöllä on vaan on parempi pysyä paikallaan. Lamppua voi käyttää merkin antamiseen etsijöille, mutta pienikin tuli ajaa saman asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että pärjään yhden yön. Suojaakaan ei tarvitse rakentaa. Tuohon aikaan Suomessa ei vielä ole niin kylmä, että jäätyisi. Voisi hypellä ja pomppia välillä, että lämpenisi. Toki kova vesisade on mahdollinen. Marja/sienireissullekin kannattaa pakata vähän lisävaatetta ja sadevaatteet reppuun, sekä avaruuspeitto.

Taskulamppu, tulitikut ja pieni pressu (3x3m) on hyvä olla repussa kaiken varalta.

Suomessa on aika valoisaa yölläkin marjastusaikaan, joten taskulamppu on turha, mutta puukko on hyvä olemassa. Ja sellainen pieni ensiapupakkaus on kätevä, jossa on joku ohut avaruuspeitto.

Syys- ja lokakuussa on yöllä jo aika pimeää.

Aloitetaan siitä että aikana ennen kannettavia puhelimia kaikki liikkui metsissä ilman puhelinta. Ihminen voi kuolla missä ja milloin tahansa mihin tahansa. Mutta metsässä jos käy pitää katsoa merkkejä kuin merkata kuin pitää ihan samoin kuten merellä eli suunnan. Mistä lähtee sinne palaa. Jos et enää näe tietä tai autoasi olet sen varassa että jätitkö merkkejä vai säilytitkö suunnan. Merellä eksyy heti. Kaikki näyttää samalta joka mutka joka merkki joka saari. Metsissä kulkee niin paljon ihmisiä kuin elukoita kuin työläisiä kuin marjastajia että maasto muuttuu. Mutta myös polkuja syntyy joten erota ensin ihmisten polut elukoitten. Työkoneen jäljet tiestä ja vanha tie uudesta. Ihmiset käyttää metsää vessan myös elukat kakkii sinne joten elukkapolku eroaa siinä kun elukan kakkaa on kasoina. Kun kävelet autolta kohti metsää jätä vaikka muovipussi merkki puuhun siinä kun et näe enää autoa. Helpompi palata takaisin. 

Kuolisin viidessä minuutissa. Tulisi nälkä ja söisin vahingossa myrkkysienen. -N150 kg

viimeksi eksyin metsässä 80 luvulla. joka vuosi noin 120vrk. mettässä, eli tuskin henki lähtee yhdessä yössä. kaupunkilaaset kuolee mettään minuuteissa, kun siellä ei ole mäkkäriä.

Elmukeljurulla kannattaa ottaa reppuun mukaan. Jos eksyy, niin on helppo rakentaa tiipii ja rullata elmukelmua kehikon ympärille.

Vuodessa on noin 500 metsässä eksymistapausta vuodessa.

Ottaisin ennen metsään lähtöä reppuun mukaan vettä, puukon, magnesiumpuikon, ea tarvikkeet, lämmintä vaatetta ja mahdollisesti kompassin. Tarkistaisin kartasta ns. Turvasuunnat, eli mihin lähteä eksyessä, missä on lähin tie. Mikäli kompassi katoaisi ja olisi rahtuakaan ajantajua, katsoisin suunnan suurinpiirtein auringon mukaan. Tiellä viittilöisin apua autoilijoilta. 

Jos en löytäisi tietä tai siellä ei olisi liikennettä, lopettaisin sopivaan aikaan harhailemisen ja rakentaisin majan. Veistäisin jykevään keppiin lattapään, jolla voisin kaivaa kunttamattoa majaan suojaksi mikäli olisi kylmä. Tai jos repussani olisi myös avaruusviltti, hyödyntäisin sitä sateensuojaksi, maastonmuotojen ja puuston lisäksi.

Jos minua vielä paleltaisi, keräisin eripaksuisia oksia. Sytyttäisin nuotion magnesiumpuikalla joko raavitun tuohenpalan avulla, tai muulla helposti syttyvällä materiaalilla. Polttaisin ensin pienimpiä oksia kunnes nuotionpohja on lämmennyt, ja isommatkin alkavat palamaan.

Seuraavana päivänä päivystäisin yhä autotiellä ja mikäli liikennettä ei olisi, suuntaisin lähimmälle vilkkaammin liikennöidylle tielle. Täyttäisin vesipulloani luonnon vedestä.

Seuraavalla kerralla jättäisin eksymisen väliin tai en lähtisi metsään.

Samaan tapaan pärjään yön kuin päivänkin yli.

Pari sataa ihmistä eksyy vuosittain metsään.

Jos menisin marjastamaan tai sienestämään sellaiseen metsään, johon on mahdollisuus eksyä

1) huolehtisin siitä, että puhelimen akku on ladattu täyteen

2) ottaisin mukaan repun, jossa olisi juomavettä, sadetakki, tulentekovälineet, puukko ja ehkä jotain pientä syötävää (se ei ole välttämätön, mutta eksyneenä on kivempaa, kun ei ole ihan kauhea nälkä).

Ei pitäisi olla hätäpäivää, vaikka yöllä lämpötila painuisi vähän pakkasen puolellekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihminen yössä kuolisi? Sydänkohtaukseen?

Kylmään, kultapala. Kylmään.

Esim. ensi yönä, tässä marjastus ja sienestysaikaan on 10 astetta.

Kuoletko jos joudut 6 tuntia käppäilemään tuossa lämpötilassa?

Kyllä kai sitä yön yli pärjää, mutta pidempi aika olisi haasteellista. Täytyisi löytää ensin joku paikka, mistä saisi juotua vettä. Se olisi hankalinta. 

Pärjään kyllä. 

Mutta en edes lapsena eksynyt metsään, vaikka yritin. Pyörin suuren osan ajastani keskenäni metsässä, kun muita lapsia ei asunut lähialueilla.

Vierailija kirjoitti:

Etsin lähimmän karhun, lyön sen nyrkillä hengiltä, syön lihat ja pukeudun karhuntaljaan. Nukun tyytyväisenä kuusen juurella. 

Minä etsin elävän karhun ja meen nukkumaan sen syliin. Karhun ruuminlämpö auttaa pitämään lämpimänä.

 

Minä etsin elävän karhun ja meen

nukkumaan sen syliin. Karhun

ruuminlämpö auttaa pitämään

lämpimänä.