Itä-Suomesta kotoisin olevat, oletteko kasvaneet kotipaikkakuntaanne suuremmaksi?
Kaipaan vertaistukea. Olen pienestä Itä-Suomen kaupungista kotoisin. Lapsena olin jotenkin erilainen ja myös koulukiusattu. Olin kunnianhimoinen koulussa ja suuntauduin vahvasti kansainvälisyyteen. Minua pidettiin jotenkin outona vielä lukiossa ja Itä-Suomen yliopistossa suhtautuminen oli pidättyväistä. Sittemmin pääsin Helsingin yliopistoon opiskelemaan ja myöhemmin kansainväliselle uralle. Sosiaalisesti elämäni muuttui Helsingissä ja varsinkin ulkomailla erittäin aktiiviseksi ja sain laajan ystävä- ja ammatillisen verkoston.
Käydessäni kotipaikkakunnalla olen ikätoverieni mielestä edelleen se sama idiootti ja täysi nolla. Tutkintojani ja uraani vähätellään, ja olen aina kuulemma tulossa maitojunalla takaisin. Sivubisneksenä perustaminani yritys on paikkakunnalla kiertävien huhujen mukaan tehnyt konkurssin varmaan joku 10 kertaa.
Olen ymmärtänyt kasvaneeni yli pikkukaupungin. Itä-Suomessa ei ole minulle enää mitään, kun vanhempanikin kuolivat. Toisaalta harmittaa, kun ei ole oikein mitään omaa kotipaikkakuntaa, jonne voisin mitenkään identifioitua. Helsinki tuntuu väljästi kodilta, ulkomaisiin kaupunkeihin en ehtinyt oikein edes kiinnittymään.
Kommentit (26)
Hesalaiset akateemiset pikku paskakikkareet ne siellä ylpeilevät. Mikä luulet olevasi?
Itä-Suomi, siellä naisetkin ovat sovinisteja.
Toisaalta ihmettelen eniten sitä, että miksi ihmeessä välität? Mitä ihmeen merkitystä sillä on mitä ne entisen kotipaikkakuntasi ihmiset ajattelee? Olen itsekin nuorena asunut pikkupaikkakunnalla missä monilla on ollut aika suppea maailmankuva, mutta en keksi mitään syytä miksi minun pitäisi enää välittää näiden ihmisten ajatuksista.
Vierailija kirjoitti:
Hesalaiset akateemiset pikku paskakikkareet ne siellä ylpeilevät. Mikä luulet olevasi?
Oletko ihmetellyt, miksi paikkakunnallasi on paha pula lääkäreistä, hammaslääkäreistä ja opettajista?
Kotoisin idästä. Kateellista ja pikkumaista menoa. Muutettiin pois kun olin lapsi/nuori ja kaveri sanoi ettei olis ikinä uskonut että minä lähden pois sieltä. Nyt pääkaupunkiseudulla asunut viimeiset 15 vuotta. Ihmiset ei sen kummempia täälläkään. Keskityn omiin asioihin niin hyvin menee. Pärjäsin varmaan siellä pikkukylässäkin jo.
Olen eri. Miksi kuvitellaan, että toinen on nenä pystyssä? On totta, että pienemmillä paikkakunnilla elävät ihmiset elävät omansa näköistä elämää, eikä ulkomaailma välttämättä kiinnosta, tai siihen suhtaudutaan vahvalla ennakkoasenteella. Utelias nuori ihminen tylsistyy tuollaisessa paikassa, ja tietysti nauttii elämästään paikassa joka hänelle sopii paremmin. Minäkään en syntymäkuntaani valinnut, eikä se minua määrittele ihmisenä. Ei maalle muuttanut helsinkiläinenkään elele nenä pystyssä paikassa, johon on päättänyt muuttaa.