Lue keskustelun säännöt.
HS: Risto, 32, on neitsyt ja heidän määrä miehissä kasvaa: "Suudellut en ole, kädestäkään en ole pitänyt"
20.02.2025 |
https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000010866135.html
"Deittimarkkinoiden yhä kasvava digitalisaatio ei ole kaikille pelkästään positiivinen asia.
Siinä missä komeakasvoiset pitkät miehet saavat lukemattomia seksikokemuksia eri naisten kanssa, esimerkiksi kaljuuntuneiden, ujojen lyhyiden miesten kysyntä on aika alamaissa.
Olen sitä tosissaan miettinytkin, että mitä jos jää loppuelämäksi yksin. Se ahdistaa, Risto Holopainen sanoo.
Nettideittailusta Holopainen ei pidä yhtään, mutta sitäkin hän on tehnyt vuosien varrella paljon. Yhtään treffejä ei ole tullut.
Hinge, E-kontakti, Eliittikumppani, Badoo, Holopainen listaa käyttämiään treffisovelluksia josta matcheja ei tule yhtäkään.
Rupesi vain vituttamaan. Ihan suoraan sanottuna rupesi vituttamaan, Holopainen kiteyttää kokemuksensa."
Kommentit (2235)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hän on ilmeisesti nepsy. Eli asialla ei ole mitään tekemistä ulkonäön eikä ammatin kanssa. Asuinpaikan kanssa voi ollakin, sillä mitä isompi kaupunki, sitä enemmän mahdollisuuksia löytää tuohon kuvioon sopiva henkilö.
En ole perehtynyt autismin kirjoon, mutta olisiko joku samanlainen ihminen paras? Vai täysin päinvastainen? Toisiko jokin yhdistystoiminta tähän selkoa?
Nepsyille sopii kumppaniksi toinen nepsy. Tai sanotaan niin päin, että neuronormaalille ei sovi kumppaniksi nepsyt.
Outo asenne. Ei autistimies ole automaattisesti kovin lähellä autistinaista, päinvastoin autistinainen voi olla samankaltaisempi neurotyypillisen miehen kanssa kuin neurotyypillinen nainen. Muutenkin moni ajattelee, että kun toinen on neurodivergentti ja toinen ei, elämään tulee eri tavalla väriä ja näkökulmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ihannetapauksessa se on niin, että ujon miehen tarvitsee olla rohkea yhden kerran elämässään. Usein on toki väärä hetki, eli toistoja tarvitaan. Mutta jos ei edes kerran elämässään.. siinäpä miettimistä vanhana.
Tavisnainen. Hm. Tykkäsin liki 40 v. sitten nuoresta Rosanna Arquettesta. En kiinnittänyt huomiota kroppaan, vaan kauniisiin kasvoihin. En ajatellut kuitenkaan, että oli epätavallisen kaunis. Nykyään en tiedä, mitä edes ajattelin, kun katson hänen vanhoja kuviaan. En siis liiemmin syty enää. Mutta itsetuntoni siis oli ihan jees joka tapauksessa ja sitäpä myöten niitä seurustelkokemuksia alkoi kertyä. Osa toi mieleen Rosannan, useimmat eivät.
Myöhemmin haaveilin Ingrid Pittin kasvoista, mutta tiedostin, että vaikea löytää moista kaunotarta. Päädyin sitten kimppaan nuoren Nicole Kidmanin ja Mariah Careyn -tyyppisten tavisten kanssa. Kaikki lähti siitä, että kasvot, ennen kaikkea silmät, hymy ja ääni miellyttivät. Vasta sen jälkeen tuli pikkuhiljaa tutustuttua kroppaankin.
Onnea matkaan pojat. Rohkea rokan ja sitä rataa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai moni mies haluaa luonnonkauniin naisen ja siten paremmat geenit lapselleen. Se on sitten eri asia minkälaisia kommentteja kenellekin antaa, ei ketään tarvitse kutsua harmaahiirulaiseksi.
Se luonnonkauneus vaan tuntuu tarkoittavan sitä, että melkein kukaan ei kriteereihin sovi. Ihmiset kun ovat etenkin Suomessa pääosin melko värittömiä - johtuu ihan geeniperimästä. Voi olla, että naiset tai ihmissuhde yleensä eivät niin kauheasti kiinnosta, jos estetiikka tuntuu koko ajan olevan kiinnostuksen heräämisen esteenä. Realistinen mahdollisuus voisi olla saada sellaine kumppani, joka näyttää luonnostaan ja saunapuhtaana siltä, miltä ihmiset normaalisti näyttävät, mutta joka osaa laittautua nätin näköiseksi. Geenien suhteen kannattaa muuten panostaa mieluummin terveyteen - ulkonäöllisesti ei ikinä tiedä, millaisia geeniyhdistelmiä lapsista tulee, jot
Onneksi naiset eivät valkkaa geenien perusteella, etenkään pinnallisesti. Ei ole merkitystä miehen pituudella, hartioiden tai kasvojen luuston mallilla, tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hän on ilmeisesti nepsy. Eli asialla ei ole mitään tekemistä ulkonäön eikä ammatin kanssa. Asuinpaikan kanssa voi ollakin, sillä mitä isompi kaupunki, sitä enemmän mahdollisuuksia löytää tuohon kuvioon sopiva henkilö.
En ole perehtynyt autismin kirjoon, mutta olisiko joku samanlainen ihminen paras? Vai täysin päinvastainen? Toisiko jokin yhdistystoiminta tähän selkoa?
Nepsyille sopii kumppaniksi toinen nepsy. Tai sanotaan niin päin, että neuronormaalille ei sovi kumppaniksi nepsyt.
Outo asenne. Ei autistimies ole automaattisesti kovin lähellä autistinaista, päinvastoin autistinainen voi olla samankaltaisempi neurotyypillisen miehen kanssa kuin neurotyypillinen nainen. Muutenkin moni ajattelee, että kun toinen on neurodivergentti ja toinen ei, elämään tulee eri tavalla väriä ja
Se on mielenkiintoista kuinka tämä samankaltaisuus/erilaisuus menee.
Kun nainen on pitkä uranainen, samankaltaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Kun nainen on lyhyt kotinainen, vastakohdat täydentävät toisiaan.
Nyt sitten autisteissakin menee niin, ettei autistinaiselle sovikaan autistimies. Eikä tietysti sovi tavisnaisellekaan. Mutta toki sekä tavalliselle että että autistinaiselle sopii tavallinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta ulkonäköön panostamisesta.
Meidän miesten on vähän hankalaa ymmärtää naisten pointteja.
Jos minä miehenä voisin nostaa osakkeitani istumalla 1,5 juoruamassa parturissa, käyttämällä kaikenlaisia ihonhoitotuotteita, rentoutumalla kauneushoidoissa, shoppailemalla hyvin istuvia vaatteita jne...niin se kuulostaisi melkoiselta unelmaelämältä. Minulla olisi kaapissa kymmenen erilaista salikokonaisuutta, ja kävisin iltaisin tekemässä kevyttä cardiota, jonka jälkeen ottaisin kuvan someen ja palkitsisin itseni hyvänmakuisella palkkarismoothiella.
Sen sijaan miehillä ulkonäössä ratkaisee raa'asti genetiikka. Eli pääasiassa luuston malli, joka määrää pituuden, hartialeveyden ja kasvonpiirteet. Jos haluaa nostaa osakkeitaan, se edellyttää a) raatamista työelämässä oman aseman nostamiseksi b) raatamista taloprojektin tms kanssa, jolla kompensoidaan matalampaa palkkaa. Salista saa vain marginaalista hyötyä, ja sekin edellyttää oikeasti kovaa treeniä (tiedoksi: me miehet emme saa isoja lihaksia vain katsomalla käsipainojen suuntaan). Panostaminen ulkonäköön ja pukeutumiseen on naisten silmissä "turhaa", koska jokainen euro on pois panostuksesta kotipesään, ravintoloihin ja matkusteluun. Vain rikkaan miehen tapauksessa tuota ei katsota huonoksi asiaksi.
Ja jos ajatellaan, että nainen tekee sen tärkeimmän panostuksen, eli kunnon treeni ja terveellinen ruokavalio...niin kyllä kiitos. Miehenä en ymmärrä miksi pidättäytyminen herkuttelusta on niin kamala uhraus. Miten sokerin laittaminen suuhun voi olla elämässä niin tärkeä asia?
Ainoa asia jossa en kahdehdi naisia, on ikääntymisen vaikutus. 17-22v nainen voi elää pizzalla ja omata aivan käsittämättömän vartalon. 40+ nainen on aivan eri tilanteessa. Kyllähän se harmittaisi jos tietäisi, että omanikäisen naisen silmissä 17-22v mies olisi seksikkäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hän on ilmeisesti nepsy. Eli asialla ei ole mitään tekemistä ulkonäön eikä ammatin kanssa. Asuinpaikan kanssa voi ollakin, sillä mitä isompi kaupunki, sitä enemmän mahdollisuuksia löytää tuohon kuvioon sopiva henkilö.
En ole perehtynyt autismin kirjoon, mutta olisiko joku samanlainen ihminen paras? Vai täysin päinvastainen? Toisiko jokin yhdistystoiminta tähän selkoa?
Nepsyille sopii kumppaniksi toinen nepsy. Tai sanotaan niin päin, että neuronormaalille ei sovi kumppaniksi nepsyt.
Outo asenne. Ei autistimies ole automaattisesti kovin lähellä autistinaista, päinvastoin autistinainen voi olla samankaltaisempi neurotyypillisen miehen kanssa kuin neurotyypillinen nainen. Muutenkin moni ajattelee, että kun toinen on neurodivergentti ja
En nyt vaan käsitä, miksi neurodivergenttien pitäisi alkaa rajata kumppanivaihtoehtojaan pelkästään toisiin neurodivergentteihin. Sosiaalisilta taidoiltaan autistinaiset ovat lähempänä neurotyypillisiä miehiä, mutta sitten on toki erilaiset kuormituskysymykset joissa samankaltaisuutta löytyy enemmän autistimiesten kanssa.
Miksi pitäisi valita kumppani siksi että hän kuormittuu esimerkiksi aistiärsykkeistä samalla tavalla? Mitä sellaista se antaa parisuhteelle, mitä ilman ei voi olla? Jos kaksi autistia kiinnostuu toisistaan niin kiva heille, mutten ymmärrä miksi sen neurodivergenttiyden pitäisi olla jokin valintaperuste.
Nuo muut esimerkit ovat kummallisia. En ole koskaan sanonut, että pitkien ihmisten pitäisi deittailla vain pitkiä. Että pitkälle miehelle sopii vain pitkä nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuosta ulkonäköön panostamisesta.
Meidän miesten on vähän hankalaa ymmärtää naisten pointteja.
Jos minä miehenä voisin nostaa osakkeitani istumalla 1,5 juoruamassa parturissa, käyttämällä kaikenlaisia ihonhoitotuotteita, rentoutumalla kauneushoidoissa, shoppailemalla hyvin istuvia vaatteita jne...niin se kuulostaisi melkoiselta unelmaelämältä. Minulla olisi kaapissa kymmenen erilaista salikokonaisuutta, ja kävisin iltaisin tekemässä kevyttä cardiota, jonka jälkeen ottaisin kuvan someen ja palkitsisin itseni hyvänmakuisella palkkarismoothiella.
Sen sijaan miehillä ulkonäössä ratkaisee raa'asti genetiikka. Eli pääasiassa luuston malli, joka määrää pituuden, hartialeveyden ja kasvonpiirteet. Jos haluaa nostaa osakkeitaan, se edellyttää a) raatamista työelämässä oman aseman nostamiseksi b) raatamista taloprojektin tms kanssa, jolla kompensoidaan matalampaa palkkaa. Salista saa vain marginaalista hyötyä, ja sekin edellyttää
Olipa hieno kirjoitus. 👍👍👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai moni mies haluaa luonnonkauniin naisen ja siten paremmat geenit lapselleen. Se on sitten eri asia minkälaisia kommentteja kenellekin antaa, ei ketään tarvitse kutsua harmaahiirulaiseksi.
Se luonnonkauneus vaan tuntuu tarkoittavan sitä, että melkein kukaan ei kriteereihin sovi. Ihmiset kun ovat etenkin Suomessa pääosin melko värittömiä - johtuu ihan geeniperimästä. Voi olla, että naiset tai ihmissuhde yleensä eivät niin kauheasti kiinnosta, jos estetiikka tuntuu koko ajan olevan kiinnostuksen heräämisen esteenä. Realistinen mahdollisuus voisi olla saada sellaine kumppani, joka näyttää luonnostaan ja saunapuhtaana siltä, miltä ihmiset normaalisti näyttävät, mutta joka osaa laittautua nätin näköiseksi. Geenien suhteen kannattaa muuten panostaa mieluummin terveyteen - ulkonäöllisesti ei ikinä tie
Tottakai valkkaa. Ja pitääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi naiset eivät valkkaa geenien perusteella, etenkään pinnallisesti. Ei ole merkitystä miehen pituudella, hartioiden tai kasvojen luuston mallilla, tms.
Mitä olen nähnyt pariskuntia katukuvassa, mediassa ja tuttavapiirissä, niin pariutuneiden miesten ulkonäöstä päätellen mitään kovin järjestelmällistä "valkkaamista" ei noiden perusteella vaikuta olevan. Pariutuneiden joukossa on monenpituisia miehiä (myös lyhyitä), luuston mallia ei suurimmalla osalla naaman kudosten läpi juuri pysty havaitsemaan, mutta valtaosan naama näyttäisi olevan sellainen suomalaistyyppinen. En tiedä, mitä hartiamalleja on olemassa, mutta valtaosalla näyttäisi olevan aika normaalit hartitat, joillain leveämmät, joillain kapeammat. Joten ei vaikuttaisi siltä, että tällaiset asiat määrittäisivät pariutumismahdollisuuksia.
Pointtini ei kuitenkaan ollut kritisoida miestenkään ulkonäköihanteita. Ulkonäkökriteerit ovat ihan ok, koska jokaisella on mieltymyksiä. Vaan pointtini oli se, että välillä tuntuu siltä, että ihannekuva naisesta revitään jostain mielikuvituksesta, jotta sitten voidaan turvallisin mielin välttyä parisuhteelta. Joillainhan sitoutumiskammo tai esim. omat vanhat traumat, itsetunto-ongelmat tms. voivat aiheuttaa sen, että ajatus läheisyydestö ja suhteesta pelottaa ja jännittää liikaa. Yksi keino tähän on joko ihastua saavuttamattomiin kohteisiin tai etsiä jotain, jollaista ei ole olemassakaan. Jos huomaa, että normaaliin ihmiseen fysiologiaan liittyvät asiat ovat järjestelmällisesti "turn offeja" (esim. jos vaalea ihonväri ei olekaan kauttaaltaan ihan tasaisen vaalea, tai jos henkilöllä on yhtään luomia tai vaikka silmälasit) voi olla syytä pysähtyä miettimään, haluaako ihmiskumppania ollenkaan. Esim. tuon luomettomuus-kriteerin olen oikeasti lukenut useampaan kertaan sinkkuutta käsittelevistä ketjuista, mutta käytännössähän se tarkoittaa, että ei voisi ikinä olla yhdenkään vaaleaihoisen kanssa. Koska käytännössä varmaan jokaikisellä vaaleaihoisella ihmisellä on ainakin jokunen pigmenttiluomi. Samaan kategoriaan menee se, jos vaaleat piirteet nähdään ongelmana Suomessa - tämä voi toki olla aitokin mieltymys, että vaan tykkää tummapiirteisistä ja se on ihan ok, mutta kun suomalaisista valtaosa on vaaleapiirteisiä, niin jos se on ehdoton turn off, silloin kyllä herää kysymys, että onko tuo edes aito kriteeri vai keksitty ongelma. Etenkin, jos samaan aikaan hiusten värjääminen koetaan "huijauksena" kun se ei ole "luonnonkauneutta". Ja jos muutenkin suomalaistyyppiset piirteet koetaan "matalatasoisina". Käytännössä silloin ei kannata näiltä leveysasteilta seuraa edes yrittää etsiä, vaan suosiolla hakea jostain etelänmaista. Ja silloin on turha kuitenkaan deittipalstoilla valittaa, että naisia ei kiinnosta "omantasoinen" mies, koska eihän Suomessa sitten riittävän tasokkaita naisia olekaan. Jos siis on niin, että mies vain päättää, minkä tasoinen nainen on hänen tasoaan, ja sitten tällaisia matcheja pitäisi vaan ilmestyä jostain taikurin hatusta.
Sitä vain en tajua, että miten suomalaistyyppisen ulkonäön omaava mies voi muka olla niin paljon tasokkaampi kuin suomalaistyyppisen ulkonäön omaava nainen, mutta se on taas näitä tasoteorian erikoisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
En nyt vaan käsitä, miksi neurodivergenttien pitäisi alkaa rajata kumppanivaihtoehtojaan pelkästään toisiin neurodivergentteihin. Sosiaalisilta taidoiltaan autistinaiset ovat lähempänä neurotyypillisiä miehiä, mutta sitten on toki erilaiset kuormituskysymykset joissa samankaltaisuutta löytyy enemmän autistimiesten kanssa.
Miksi pitäisi valita kumppani siksi että hän kuormittuu esimerkiksi aistiärsykkeistä samalla tavalla? Mitä sellaista se antaa parisuhteelle, mitä ilman ei voi olla? Jos kaksi autistia kiinnostuu toisistaan niin kiva heille, mutten ymmärrä miksi sen neurodivergenttiyden pitäisi olla jokin valintaperuste.
Nuo muut esimerkit ovat kummallisia. En ole koskaan sanonut, että pitkien ihmisten pitäisi deittailla vain pitkiä. Että pitkälle miehelle sopii vain pitkä nainen.
Ei tarvitsekaan, mutta kun ne neurodivergentin aistikuormitukset ja muut erityistarpeet rasittavat ihan helvetisti niitä ihmisiä, joilla vastaavia ongelmia ei ole. Se on järjettömän raskasta suhteelle, että toisella on koko ajan jotain "erityistä", mikä pitää huomioida ja jopa käytös ja sosiaaliset tavat poikkeavat normaalina pidetystä. Varmasti neurodivergentin kannalta on ihan ok, että kumppanilla ei samaa piirrettä ole. Mutta pointtini alunperin oli se, että neurodivergenttiys ei ole ihan neutraali asia muille. Aika moni toivoo mieluummin kumppania, jolla tällaisia haittoja ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä vain en tajua, että miten suomalaistyyppisen ulkonäön omaava mies voi muka olla niin paljon tasokkaampi kuin suomalaistyyppisen ulkonäön omaava nainen, mutta se on taas näitä tasoteorian erikoisuuksia.
Ei kai näin sentään mitenkään yleisesti väitetä?
Risto ei kuitenkaan sano, onko koskaan rakastanut.
Se olisi oleellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt vaan käsitä, miksi neurodivergenttien pitäisi alkaa rajata kumppanivaihtoehtojaan pelkästään toisiin neurodivergentteihin. Sosiaalisilta taidoiltaan autistinaiset ovat lähempänä neurotyypillisiä miehiä, mutta sitten on toki erilaiset kuormituskysymykset joissa samankaltaisuutta löytyy enemmän autistimiesten kanssa.
Miksi pitäisi valita kumppani siksi että hän kuormittuu esimerkiksi aistiärsykkeistä samalla tavalla? Mitä sellaista se antaa parisuhteelle, mitä ilman ei voi olla? Jos kaksi autistia kiinnostuu toisistaan niin kiva heille, mutten ymmärrä miksi sen neurodivergenttiyden pitäisi olla jokin valintaperuste.
Nuo muut esimerkit ovat kummallisia. En ole koskaan sanonut, että pitkien ihmisten pitäisi deittailla vain pitkiä. Että pitkälle miehelle sopii vain pitkä nainen.
Ei tuollaista voi noin yleistää. Ihmiset kokevat kuormittavina eri asiat ja haluavat kumppaneilta eri asioita. Neurodivergentissä puolisossa on hyvätkin puolensa, ja ne voivat painaa vaakakupissa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Risto ei kuitenkaan sano, onko koskaan rakastanut.
Se olisi oleellista.
Miten se on oleellista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Risto ei kuitenkaan sano, onko koskaan rakastanut.
Se olisi oleellista.
Miten se on oleellista?
Mietipä sitä loppuikäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Risto ei kuitenkaan sano, onko koskaan rakastanut.
Se olisi oleellista.
Miten se on oleellista?
Mietipä sitä loppuikäsi.
Eli ei mitenkään. Hyvä että keskustelupalstalla keskustellaan. Ja vielä hyvässä hengessä, ai jai
Olen kotoisin pohjoisen pikkupaikkakunnalta, jossa melkoiset röllit ovat löytäneet itselleen puolison, vieläpä näteista ja mukavista naisista, että hankala kuvitella, etteikö tuo jutun kivan näköinen, töissäkäyvä mies ketään löytäisi. Isoissa kaupungeissa voikin olla vaikeampaa.
Vinkkinä siis, että muuta jonnekin pienelle paikkakunnalle, jossa hyville miehille löytyy varmasti kumppani, jos vähänkään on itse aktiivinen.
Naisille tiedoksi: ne asiat jotka kiinnostavat miehiä eniten, eivät maksa.
Mutta koska ne vaativat A) vaivaa, tai B) pidättäytymistä herkuttelusta - te ette halua niihin asioihin panostaa.
Siksi nainen jonka vatsa on pyöreämpi kuin peppu, panostaa mielellään kampaamoon, manikyyriin, kauneushoitoihin, vaateshoppailuun ja muuhun kivaan.
Minä tunnen harrastukseni kautta naisia jotka eivät panosta yhtään kaueudenhoitoon, ja suosiota riittää. Miksi? Koska heillä on hoikka mutta lihaksikas kroppa, eivätkä he tarvitse miljoonaa tuotetta paikkaamaan sokerinmussutuksen seurauksia.
Kun miehelle itselleen maistuu makkara ja olut muttei liikunta, kannattaa jättää naisen sokerin puputtamisesta länkyttäminen vähemmälle.
Sieltä joku suomimamma meren emä arvostelee toisten ulkonäköä. Mee ny vittuu