Lue keskustelun säännöt.
Miksei joku ihminen osaa päättää, myykö kesämökkinsä vai ei?
19.02.2025 |
Sukulaisesta kysymys. Hän kysyi 2 vuotta sitten eli v. 2023 keväällä, ostetaanko halvalla mökki. Sanoin silloin, että kyllä voidaan ostaa, mutta meidän pitää säästää vähän. Asia unohtui. Nyt viime syksynä hän oli laittanut mökin talviteloille ja soitti, että hän ei sinne enää palaa, alkaa ikä ja kunto heikentyä. Ok. Minä lupasin, että me voimme sitten ostaa sen mökin. Hän vielä jouluna sanoi, että on helpottunut olo, kun ei tarvitse enää mökistä huolehtia. Nyt oli kaupantekopäivä sovittu, mutta hän ei myykään. Saadaan kuulemma käyttöoikeus, jos pidetään mökistä huolta ja tehdään siivoukset ja pihatyöt ja korjataan laituri. Ei kiinnosta yhtään jokin käyttöoikeus, kun eihän sinne saa tehdä mitään muutoksia oman mielen mukaan, kun ei ole sitten oma.
Miksi ihminen tekee tuota, että ensin on myymässä ja sitten muuttaa säännöt??? Ja voiko tuolle tehdä jotain vai onko se sitten jatkuvaa vatkaamista edestakaisin? Minun puolestani pitäköön mökkinsä, mutta pettynyt olo, kun pompotellaan. Onko kokemuksia vastaavasta jollain?
Kommentit (13)
Minusta kuulostaa siltä, että nyt on omistaja saanut taas puoli vuotta lepäillä ja aika kultaa muistot. Kun alkaa taas mökkikausi, kyllä sille muistuu mieleen, mikä työleiri on kyseessä. Pane kaupat lukkoon loppukesästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, että on ajatellut niin korkeaa hintaa, että perintövero aikanaan tulee halvemmaksi. Saanut esimerkiksi tietää nopeasti tappavasta sairaudesta ja ajatellut, että pääsette halvemmalla noin.
Kannatan tuota loppuvuoden kaupantekoa. Silloin kun hän on kypsä koko mökkeilyyn.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että on ajatellut niin korkeaa hintaa, että perintövero aikanaan tulee halvemmaksi. Saanut esimerkiksi tietää nopeasti tappavasta sairaudesta ja ajatellut, että pääsette halvemmalla noin.
Onkohan ap perillinen? Hän puhuu sukulaisesta, eikä äidistä tai isästä. Oletan, että hän ei mökkiä peri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä on omistajalleen pelkkiä kuluja ja huolta kun ei jaksa enää sitä käyttää. Sanokaa, että saa tulla käymään siellä päiväseltään aina kun siltä tuntuu. Dilloin raskii luopua kun tietää että pääsee käymään.
Meillä on ollut toisentyyppinen pulma. Mummon ja ukin rakentama mökki (1980-luvulta) jäi perikunnalle. Siihen kuuluu äitini, enoni ja tätini,
Koko ajan meille sanottiin, että käykää saunomassa ja olkaa yötä siellä ja kalastakaa yms. Esim. minun tädilläni on itsellään paljon hienompi ja isompi huvila, niin ei hän mummon ja ukin vanhalla mökillä viihdy. Yhtäkkiä alkoivat painostaa, että entäs jos me mieheni kanssa ostetaan se mökki. Perustelu oli se, että ollaan kaikkein eniten siellä. Juu, kyllähän me oltiin yhtenä kesänä juhannusviikko ja sen lisäksi kolme viikonloppua (pe-su), mutta en minä katsoisi niinkään, että ollaan paljon sillä mökillä.
On sellainen olo, että täti, eno ja äitini eivät halua myydä sitä kenellekään ulkopuoliselle, kun sillä on tunnearvoa ja kauniit muistot, ja sen takia yrittävät saada väkisin minut ostamaan mökin. Äitini on niin sairas ja kulkee rollaattorilla, että hän ei sillä mökillä käy, tai korkeintaan juhannuksena päiväselti. Enoni on ainoa, joka on enemmän kuin pari päivää kesässä siellä, siis minun lisäkseni. On tullut mietittyä, miksei ne vaan voi myydä sitä: lehteen ilmoitus ja sillä selvä. Mikä tahansa hinta olisi niiden kolmen mielestä liian pieni, kun siinä on se tunnelataus taustalla. Minä en sitä joka tapauksessa osta, koska en olisi siellä kuitenkaan kuin korkeintaan sen yhden viikon ja lisäksi pari viikonloppua per kesä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että on ajatellut niin korkeaa hintaa, että perintövero aikanaan tulee halvemmaksi. Saanut esimerkiksi tietää nopeasti tappavasta sairaudesta ja ajatellut, että pääsette halvemmalla noin.
Onkohan ap perillinen? Hän puhuu sukulaisesta, eikä äidistä tai isästä. Oletan, että hän ei mökkiä peri.
Voi myös olla testamentti, jonka kautta perii. Myös äiti ja isä ovat sukulaisia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että on ajatellut niin korkeaa hintaa, että perintövero aikanaan tulee halvemmaksi. Saanut esimerkiksi tietää nopeasti tappavasta sairaudesta ja ajatellut, että pääsette halvemmalla noin.
Onkohan ap perillinen? Hän puhuu sukulaisesta, eikä äidistä tai isästä. Oletan, että hän ei mökkiä peri.
Voi myös olla testamentti, jonka kautta perii. Myös äiti ja isä ovat sukulaisia...
Testamentin kautta periminen on valtiolle hyvää tuloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kuulostaa tutulta, mutta minulla kyseessä äiti, joka ei myy. Tai välillä on myymässä ja sitten taas vetää pois myynnistä. Järvenrantamökki, jossa erillinen rantasauna. Se oli minun lapsuudessa äidin ja isän yhteinen, mutta kun erosivat, mökki jäi äidille ja isä lunasti rivitalo-osakkeen itselleen.
Äitini ei uskalla olla siellä yksin ollenkaan, ja välillä minä olen perheineni ollut seurana. Minun täysi-ikäinen poikani oli mökillä mummin seurana viime kesänä muutaman päivän, mikä olikin sitten työleiri. Raivata risut, leikata pensasaita, maalata pihakeinu, pestä sauna ja pukuhuone, kiinnittää laituri yms. Minusta tuntui, että niillä kahdella meni koko aika tehdessä hiki päässä töitä. Kun ei siellä ole kukaan kovin usein, kaivonkin kanssa on haastetta saada juomavesi pysymään juomakelpoisena.
Äiti odottaa jotain ihmettä, mitä ei tule tapahtumaan. Että minä tai perheeni innostutaan viettämään siellä kesälomat. Minä en jaksa enkä ole yhtään mökki-ihminen, vaikka perheenä ollaan vietetty siellä aiemmin kesälomilla aikaa. Lähinnä äidin takia, että hän pääsee mökille. Nyt meillä on 16- ja 19-vuotiaat lapset. Vanhin asuu omillaan. Ei tuon ikäiset enää jaksa mummin kanssa olla mökillä, kun on omat menot. Olen myynnistä puhunut äitini kanssa, ja välillä mökki ollut myynnissä. Sitä jopa vuokrattiin yhtenä kesänä, mutta kukaan ei jaksa sitä vuokraamisrumbaa. Ikinä ei tiedä, onko kunnolla siivottu ja onko ilmoitettu, jos jotain on rikki. Yksi vuokralainen oli varastanut liiteristä polttopuita, ilmeisesti niin paljon kuin auton takakonttiin on mahtunut, vai liekö ollut ihan peräkärry mukana. Ihmiset on niin epärehellisiä. Koivuhalot oli kelvanneet, ja pakastin oli syöty tyhjäksi. Äitini yritti saada maksua ja vastaus oli, että ei me olla mitään viety. Milläpä todistat mitään. Vuokraamisen into siinä lopahti.
Voiko sen omistaa puoliksi? Siis jos se sukulainen saa pitää puolet ja sinä omistat puolet, niin ehkä sille tulisi luottamus, että voi käyttää vielä mökkiä, jos haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko sen omistaa puoliksi? Siis jos se sukulainen saa pitää puolet ja sinä omistat puolet, niin ehkä sille tulisi luottamus, että voi käyttää vielä mökkiä, jos haluaa?
Kesämökkiä ei pidä kenenkään täysjärkisen omistaa puoliksi. Siitä alkaa riita. Kun on aika tehdä huoltomaalaus, toinen sanoo, että vielä se pari kesää kestää ja toinen suuttuu. Jos mitä tahansa menee rikki, toinen omistaja kyttää, onko ostettu uusi tilalle ja onko se samanlainen kuin alkuperäinen. Siis vaikka mikro, joka oli 15 vuotta vanha. Osta millainen tahansa tilalle, niin vääränlainen tulee. Sitten kytätään, kumpi tekee enemmän pihatöitä. Kokemusta on, ei omalla kohdalla, mutta perheen kesken omistetusta mökistä, jossa sisarukset (keski-ikäiset) vahtivat toisiaan kuin haukat.
Kuulostaa alkavalta dementialta tai alzheimerilta.