Meneekö se niin, että jos sairastut vakavasti, niin sitten vasta aletaan pitämään yhteyttä ja tapailemaan ?
Vai mitä olette mieltä?
Ihmisten pitäisi olla toistensa kanssa tekemisissä nyt, eikä sitten , kun viimeiset hetket on käsllä, olipa kyse mistä tahansa.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, ystävistä tulee entisiä.
Monet luulevat, että taudit tarttuvat. Sen lisäksi luullaan, että sairastunut haluaisi puhua vain sairaudesta, lääkityksistä ja hoidoista. Se on hullua, koska niistä saa puhua potilasyhdistyksessä ja hoitokontaktien puitteissa ihan tarpeeksi. Itse sairastan syöpää ja haluan nimenomaan keskittyä elämään niinä päivinä, jolloin se on mahdollista. Haluan hyvällä ilmalla ulkoilla kauniissa puistossa tai kauniissa maisemissa, käydä näyttelyissä, elokuvissa jne. Minun rajoitteeni johtuvat hoitojen aiheuttamasta väsymyksestä ja pahoinvoinnista, jolloin en tietenkään ole lähdössä mihinkään kotoani.Minäkin sairastan syöpää enkä ole koskaan ollut niin yksin kuin nyt. Paitsi sen jälkeen kun lapseni kuoli. Surukin tarttuu.
Eikö ole ketään, jota kiinnostaa? Mulla on sentään kaksi ihmistä.
On kai niitä muitakin sairauksia kuin syöpä. Totta se on, että sairastuminen saattaa eristää ihmisen sosiaalisesta elämästä. Näin minulle on käynyt, ja osittain se johtuu muusta elämäntilanteesta, omasta halusta tai muut ovat ottaneet etäisyyttä.
<3