Lue keskustelun säännöt.
Ystävä joka aina vihjailee minulle asioista, jotka ovat itsestäänselvyyksiä.
19.02.2025 |
Tulee typerä olo hänen lähellään välillä kun saattaa aivan itsestäänselviä asioita vihjata kun teen jotain. Jos teen esimerkiksi ruokaa niin kertoo, että puolilta perunat niin kypsyvät nopeammin tai että muista sitten, että ruoka x hautuu pitkään jne. Aivan minulle tuttuja asioita, en ymmärrä miksi täytyy aina vihjata jotain itsestäänselvyyksiä jos teen jotain.
Olen tähän mennessä suhtautunut olankohautuksella vaikka kieltämättä välillä ottaa päähän se tunne jonka saa aikaiseksi ja minusta tulee epävarma.
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näpäytä dinä jotain nasevaa takaisin sillä sekunnilla. Miegi ftukäteen tilanne jossa kuvittelet hänen alkavan ohjeistaa sinua. Esim tuo tuoan valmistustilanne. Heitä sekunnissa napakalla äänellä kommentti "löytyskö sulta jotain yhtään merkityksellisempää ohjetta jota et ole vielä tuonut julki" - nolaa hänet!
Monesti tällaiset päällepäsmäri-neuvojaihmiset menee ihan hämilleen kun pallo läsähtääkin samalla sekunnilla takaisin. Saattavat jopa lopettaa typerän käytöksensä kun tajuavat sinun olevankin nokkelaälyinen ja sanavalmis.
Älä jää kenenkään kynnysmatoksi. Tuo piirre ei vähene ystävästäsi, se lisääntyy vaan jos et vedä takaisin ja aseta rajoja.
Sanot seuraavan kerran että "No sinäpä voisit tulla nyt tekemään tämän kun näytät osaavan sen niin hyvin."
Ja jatkat samaan tapaan kun tulee seuraavaa selvennystä johonkin asiaan.
Vastaa ensi kerralla "Noh, aika itsestäänselvää" ja pyöräytä huokaisten silmiäisi. Ei tule enää toiste neuvomaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla kaikki pitkäaikaiset ystävät pk-seudulla ja kaukomailla. Yht.pitona meillä päivittäin puhelut/videopuh./viestit - tässä elämäntilanteessa.
Täytyy kyllä todeta, että emme me naiset juuri keskustele perunoiden keittoajoista tai ruoanlaitosta. Aivan muista asioista.
Täällä idäsdä minulla ei ole face-to-face kontakteja lainkaan, vain moikkauskasvoja kylänraitilla. Ei siis ainakaan keneltäkään minun ystävältäni nämä mielipahat. Mutta negaholistinen provohan tää vain olikin, eikö niin.
Eli olet humble brag-elitisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävä vai mies? Kuulostaa manspleinaamiselta
Tulihan se miesvihaaja esiin sieltä.
Tommonen pienimuotoinen viaton vihjailu on myös kontrollin keino, kaverisi tekee sitä joko tietämättään tai kontrolloiden. Huomauta asiasta ja katso miten reagoi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti tekee tuota, en ole vielä tähän ikään mennessä (40+) keksinyt miten tuon saisi loppumaan. Esimerkkinä jos asuisimme vaikka Tampereella, alkaisi selittämään minulle kuin pienelle lapselle missä on vaikka Valkeakoski. Eli asia jonka kaikki seudulla asuvat varmasti tietävät. Erityisen ikävää tämä on muiden ihmisten seurassa. Ja olen ihan koulutettu fiksu ihminen, jotain psykologinen selitys tuollaiseen käytökseen varmasti on.
Et vaan ymmärä missä on valkeakoski ja suutut jos ei pysty selittämään tai osoittamaan kartalta missä on valkeakoski ja vaikka sormi osoittaisikin tarkalleen missä on valkeakoski niin et suostu näkemään sitä. Ja sitten syyllistä äitiäsi että älä nyt taas alota neuvomaan ku sä AINA oot neuvomassa ja mä nyt turhaudun ja suutun ku SÄ ET OSAA neuvoa OIKEIN lopeta. Ja jos joskus paljastuukin että tiedät missä on valkeakoski niin tee hyvin selväksi äidillesi että löysit itse sen tai joku muu osasi neuvoa paremmin. Tää tapa saattaa ehkä aiheuttaa konflikteja.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ystävä - pian kyllä ex-ystävä joka pomottaa. Osa asioissa jotka olisin tehnyt itsekin niin, osa taas suoria määräyksiä ja tämä pahenee koko ajan. Olen liuennut pikkuhiljaa kauemmas, en enää lähde lomalle porukassa jossa hän on mukana saatikka kahdestaan, se on pian hei hei...on häneltä muutamia ystäviä pikkuhiljaa kadonnut mitä hän ihmettelee kovasti. Voisi tietenkin sanoa mutta siitä vasta jutut nousisi hänet tuntien.
Älä sano antaa ihmetellä keskenään ja tuskimpa osaisi peiliin katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on tuollaisia tuttuja. Sanotaanko vaikka että mulla olisi ollut hevosia 20 vuotta. Joku on joskus käynyt vähän rapsuttelemassa jossain hevosia ja ehkä päässyt selkäänkin. Sitten hän alkaa ohjeistamaan minua jossain aiheeseen liittyvässä asiassa. Tai jotain muuta vastaavaa, esimerkiksi aletaan neuvoa jossain ammattiini liittyvässä asiassa. Näitä vastaavia tilanteita tulee usein ja siitä tulee just tuollainen olo, että pitääkö tuo mua vähän tyhmänä?
Monesti olen miettinyt, että mikähän minussa sen aiheuttaa? En hirveästi pidä ääntä tekemisistäni, teen vain juttujani. Voiko se antaa sellaisen mielikuvan, etten tiedä mitä olen tekemässä ja tarvitsen tuollaisia "hyvää tarkoittavia" neuvoja? En ole varma, onko ne aina etes sitä, vai harmittaako sitä toista, kun ei itse syystä tai toisesta pysty tekemään samaa ja siksi tuntee tarvetta päteä?
Veikkaampa että kyseisillä ihmisilllä ei ole mitään jutun juurta niin aloittavat sun heppa harrastuksesta puhumaan, ja kertomaan kokemuksiaan? jos olet itsevarma siinä sun omassa tekemisessä niin heikot ihmiset huomaa sen ja pyrkivät sitten tommosilla heikentämään sun luottamusta itseesi eli pätemällä ja suoltamalla valheellisia väittämiä. Näiden kanssa ei kannata pitää yhteyttä ja pitää omat tekemiset itsellään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaveri joka tekee tuota neuvomista, puuttumista minun hallinnoimiin asioihin. Joskus kun pomo kysyy minulta jotain sellaista minkä hän tietää pitkän historiansa ansiosta hän saattaa vastata ennenkun minä ehdin saada suuni auki tai alkaa puhumaan päälleni. Ihan hitsin ärsyttävää. Muutenkin hän ottaa kantaa kaikkeen mikä ei edes kuulu hänelle. Olen tullut taloon vasta muutama v sitten ja hän on ollut lähes 20v talossa ja hoitanut pitkään nykyistä roolia. Hän on ottanut meihin muihinkin nähden ikäänkuin jonkun äitiroolin. Hän yrittää vähän huolehtia kaikesta ja puuttuu muiden asioohin ja tekemisiin.
Pomommekin on silmin nähden kyllästynyt häneen. Hän on kyllä muuten ihan kiva herttaisella ja vähän jo höppänällä vanhanaikaisella tyylillään ja annan mennä toisesta sisään toisesta ulos koska hän ei ehkä ihan edes tajua käytöstään, hän ei ole ilkeä, höppänä pikemminkin.
Siinähän sun työtaakka kevenee, kannattaa keksiä keinoja vastuun siirtämiselle "hei sähän tiedät tän paremmin!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi tekemisissä tuollaisen "ystävän" kanssa. Miksi sinä olet?
Vierailija kirjoitti:
Näpäytä dinä jotain nasevaa takaisin sillä sekunnilla. Miegi ftukäteen tilanne jossa kuvittelet hänen alkavan ohjeistaa sinua. Esim tuo tuoan valmistustilanne. Heitä sekunnissa napakalla äänellä kommentti "löytyskö sulta jotain yhtään merkityksellisempää ohjetta jota et ole vielä tuonut julki" - nolaa hänet!
Monesti tällaiset päällepäsmäri-neuvojaihmiset menee ihan hämilleen kun pallo läsähtääkin samalla sekunnilla takaisin. Saattavat jopa lopettaa typerän käytöksensä kun tajuavat sinun olevankin nokkelaälyinen ja sanavalmis.
Älä jää kenenkään kynnysmatoksi. Tuo piirre ei vähene ystävästäsi, se lisääntyy vaan jos et vedä takaisin ja aseta rajoja.
Toi on hyvä neuvo! vaati harjoitusta hieman että potkasee pallon takasin samalla sekunnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ammatissa, jossa kasvatetaan tai autetaan ihmisiä? Opettajat ja papit ovat tuollaisia. Itsekin saan kaverilta koko ajan neuvoja asioista, joista tiedän enemmän kuin hän.
Mun ystävä on opettaja eikä tod ole tollanen. Usein opettajilla on hyvä ihmistuntemus ja he eritoten ymmärtää, että jokainen aikuinen ihminen haluaa tulla tasavertaisena aikuisena kohdatuksi eikä kohdelluksi kuin vajaaälyinen. Kyllä täysijärkisen ihmisen pitäisi tämä ymmärtää, ihan ammatista riippumatta. Isäni puolestaan on pappi (eläkkeellä) ja hän on koko elämänsä nälvinyt, vähätellyt ja mitätöinyt minua. Tähän kuuluu myös se että minulle yhä yli nelikymppisenä puhutaan kuin pikkulapselle ja neuvotaan asioissa, joista ymmärrän paljon enemmän kuin isäni tai äitini. Jokaista valintani on kritisoitu ja halveksittu. Kun olen ottanut asian puheeksi niin aina on vaan vastaus että hyväähän minä tarkoitan. Ja vaikka työnkuvaan kuuluisi ihmisten neuvominen niin kyllä omassa älyssä täytyy olla jotain vikaa jos ei tästä roolista osaa riisuuntua lainkaan. En kuittaa tätä vain sillä että hän on isäni tai pappi vaan pidän mahdollisimman paljon etäisyyttä, ihan oman mielenterveyteni vuoksi.
Minulla on kollega, joka harrastaa tuota, mutta ainoastaan julkisesti. Hän suhtautuu muutenkin vihamielisesti minuun. Pakko tulkita siis, että hän yrittää sillä lailla leimata minua muiden silmissä tyhmäksi, joka ei ymmärrä yksinkertaisiakaan asioita. Ongelma on, että noihin 'neuvoihin' on veikeä reagoida ilman, että näyttää epäystävälliseltä ja saa tympeän maineen.
Kyllä minä sanoisin. Todennäköisesti hän ei tajua laisinkaan mistä kyse.