Lue keskustelun säännöt.
Ystävä joka aina vihjailee minulle asioista, jotka ovat itsestäänselvyyksiä.
19.02.2025 |
Tulee typerä olo hänen lähellään välillä kun saattaa aivan itsestäänselviä asioita vihjata kun teen jotain. Jos teen esimerkiksi ruokaa niin kertoo, että puolilta perunat niin kypsyvät nopeammin tai että muista sitten, että ruoka x hautuu pitkään jne. Aivan minulle tuttuja asioita, en ymmärrä miksi täytyy aina vihjata jotain itsestäänselvyyksiä jos teen jotain.
Olen tähän mennessä suhtautunut olankohautuksella vaikka kieltämättä välillä ottaa päähän se tunne jonka saa aikaiseksi ja minusta tulee epävarma.
Kommentit (56)
Luultavasti yrittää vain osallistua touhuun omalla tavallaan, mutta on huono keksimään jutun juurta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äiti tekee tuota, en ole vielä tähän ikään mennessä (40+) keksinyt miten tuon saisi loppumaan. Esimerkkinä jos asuisimme vaikka Tampereella, alkaisi selittämään minulle kuin pienelle lapselle missä on vaikka Valkeakoski. Eli asia jonka kaikki seudulla asuvat varmasti tietävät. Erityisen ikävää tämä on muiden ihmisten seurassa. Ja olen ihan koulutettu fiksu ihminen, jotain psykologinen selitys tuollaiseen käytökseen varmasti on.
Autisteilla on tapana "päteä" vähän joka asiassa vaikkeivät sitä tarkoituksella tee.
Mulla oli just tuollainen työkaveri joskus. Kärsimätön ja selvästi piti minua tyhmänä. Mun mielestä hän oli jotenkin onneton ylisuorittaja kun kuuntelin joskus selostusta hänen arjestaan. Onneksi oli vaan työkaveri josta pääsi eroon. Ystävänä ei tuollaista voi oikein pitää, koska kunnioitus puuttuu. Ehkä voisit harkita suhteen päättämistä.
Se on itse tajunnut nuo asiat lähiaikoina ja luulee, että kaikki muut on yhtä tyhmiä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ystävä - pian kyllä ex-ystävä joka pomottaa. Osa asioissa jotka olisin tehnyt itsekin niin, osa taas suoria määräyksiä ja tämä pahenee koko ajan. Olen liuennut pikkuhiljaa kauemmas, en enää lähde lomalle porukassa jossa hän on mukana saatikka kahdestaan, se on pian hei hei...on häneltä muutamia ystäviä pikkuhiljaa kadonnut mitä hän ihmettelee kovasti. Voisi tietenkin sanoa mutta siitä vasta jutut nousisi hänet tuntien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kaikki pitkäaikaiset ystävät pk-seudulla ja kaukomailla. Yht.pitona meillä päivittäin puhelut/videopuh./viestit - tässä elämäntilanteessa.
Täytyy kyllä todeta, että emme me naiset juuri keskustele perunoiden keittoajoista tai ruoanlaitosta. Aivan muista asioista.
Täällä idäsdä minulla ei ole face-to-face kontakteja lainkaan, vain moikkauskasvoja kylänraitilla. Ei siis ainakaan keneltäkään minun ystävältäni nämä mielipahat. Mutta negaholistinen provohan tää vain olikin, eikö niin.
Mullakin on tuollaisia tuttuja. Sanotaanko vaikka että mulla olisi ollut hevosia 20 vuotta. Joku on joskus käynyt vähän rapsuttelemassa jossain hevosia ja ehkä päässyt selkäänkin. Sitten hän alkaa ohjeistamaan minua jossain aiheeseen liittyvässä asiassa. Tai jotain muuta vastaavaa, esimerkiksi aletaan neuvoa jossain ammattiini liittyvässä asiassa. Näitä vastaavia tilanteita tulee usein ja siitä tulee just tuollainen olo, että pitääkö tuo mua vähän tyhmänä?
Monesti olen miettinyt, että mikähän minussa sen aiheuttaa? En hirveästi pidä ääntä tekemisistäni, teen vain juttujani. Voiko se antaa sellaisen mielikuvan, etten tiedä mitä olen tekemässä ja tarvitsen tuollaisia "hyvää tarkoittavia" neuvoja? En ole varma, onko ne aina etes sitä, vai harmittaako sitä toista, kun ei itse syystä tai toisesta pysty tekemään samaa ja siksi tuntee tarvetta päteä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla kaikki pitkäaikaiset ystävät pk-seudulla ja kaukomailla. Yht.pitona meillä päivittäin puhelut/videopuh./viestit - tässä elämäntilanteessa.
Täytyy kyllä todeta, että emme me naiset juuri keskustele perunoiden keittoajoista tai ruoanlaitosta. Aivan muista asioista.
Täällä idäsdä minulla ei ole face-to-face kontakteja lainkaan, vain moikkauskasvoja kylänraitilla. Ei siis ainakaan keneltäkään minun ystävältäni nämä mielipahat. Mutta negaholistinen provohan tää vain olikin, eikö niin.
Eli et siis käytännössä tapaa oikeastaan ketään? Ette siis koskaan laita vaikkapa yhdessä ruokaa, kuten ap:n tapauksessa, tai muuten kyläile ja vietä aikaa yhdessä, joten mitenpä kukaan pääsisi edes näyttämään tuollaista puolta itsestään?
Meillä tehtiin aikoinaan remonttia ja kaikilla paikalla käyneillä oli jaella jotain neuvoja miten meidän pitäisi toimia. Juurikin niitä itsestäänselvyyksiä. Tai mielipiteitä minkälaisia tapetteja, maaleja jne. meidän pitäisi valita. Kyllähän siinä tuli hölmö olo, että ihan kuin oltaisiin jotenkin vajavaisia itse tekemään järkeviä ratkaisuja. Ainut mitä toivoi, olisi ollut joku tsemppaava kehu, että ootte kyllä tehneet ison työn tai täällä on ihan teidän näköistä tai sopii hyvin tähän taloon tms.
Narsisti. Voi olla, ettei itse tajua olevansa. Tuo on kaasuvalottamista.
Siinä kohdellaan sinua siten, että tulet epävarmaksi itsestäsi. Esim. olet erittäin tarkka aina asiasta x aina. Jos henkilö tietää tämän ja silti tulee muistuttamaan asiasta, se on kiusaamista ja tarkoituksellista roolittamista. Jos kolmas ihminen kuuntelee vieressä, hän ajattelee sinun olevan jotenkin toistaitoinen.
Tuollainen käytös toistuessaan ei ole viatonta kuin sitä ajattelisi vaan todella haitallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olette kutakuinkin samaa ikäluokkaa, tuo ihminen on ottanut sinuun nähden jonkun ylemmyyden tunteen. Hän saa siitä jotain pätevyyden tunnetta kun neuvoo muita vaikkakin itsestään selvyyksillä.
Minulla oli aikoinaan töissä tuolla tavalla käytyäytyvä kollega, vaikka olin itseasiassa tehnyt yhtä kauan tätä hallinnollista työtä ja minulla oli enemmän koulutusta kuin hänellä, niin hän otti minut jotenkin sellaiseksi silmätikuksi, että huomautteli ihan itsestäänselvyyksistä ja kun puhuin esim pomollemme, hän täydensi lauseitani juuri joillakin itsestäänselvyyksillä joita en siinä roolissa enää viitsinyt edes sanoa ääneen. Tätä hän ei tehnyt kahdenkesken, ainoastaan kun muita oli kuulemassa jolloin heti tajusin että tuohan on ihan ns jukkikiusaamista tai joku julkivähättelyn väline. Hitto se oli ärsyttävää. Onneksi pomomme tajusi tämän ja oli ilmeisesti puuttunut asiaan koska se heikkoitsetuntoinen ja kateellinen "narsku" lopetti sen.
Lieventävä tekijä on, että monia on selvästi kasvatettu narsistisesti, ja käytös on mallioppimista. Silti hyvin vahingollista. Aikuinen toista arvostava ihminen ei tee noin. Siksi itse vetäydyn kaveruudesta ja seurasta, jos ihminen toimii noin. 32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppupeleissä voidaan puhua ilkeydestä, narsistisuudesta, hölmöydestä. Millään näistä ei ole merkitystä sinänsä, vaan sillä on millainen tunne sinulla on hänen seurassaan. Jos sinulla on jatkuvasti mitätöity olo, vältä seuraa. Jostakin syystä tuollainen käytös on melko tavallista boomereilla. Olen itse ajatellut niin, että sota-ajan lapsia on kasvatettu narsistisesti. Ei tahallisesti vaan siksi, ettei parempaan pystytty.
Käytöstä voi ymmärtää, muttei tarvitse sietää. Omasta mielenterveydestään ja hyvästä mmielestään on oikeus pitää kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti tekee tuota, en ole vielä tähän ikään mennessä (40+) keksinyt miten tuon saisi loppumaan. Esimerkkinä jos asuisimme vaikka Tampereella, alkaisi selittämään minulle kuin pienelle lapselle missä on vaikka Valkeakoski. Eli asia jonka kaikki seudulla asuvat varmasti tietävät. Erityisen ikävää tämä on muiden ihmisten seurassa. Ja olen ihan koulutettu fiksu ihminen, jotain psykologinen selitys tuollaiseen käytökseen varmasti on.
Just tää!
Minun iät ajat maalla hyvin pienissä piireissä koko elämänsä elänyt äiti (itse olen jo yli 50v) neuvoo minua edelleen jauhelihakeiton keittämisessä tai pullataikinan teossa vaikka olen 1.ammatiltani kokki ja koko ikäni tehnyt jollain tapaa työtä ruoan parissa, toki viimeiset 15v hallinnollisissa tehtävissä. On ihan hemmetin turhauttavaa kun toinen kulkee vähän bäliä selän takana katdomassa pilkonko perunat oikean kokoisiksi ja laitanko keittojuurekset oikeaan aikaan. Ja mikä pahinta, jos teen jotain toisin kuin hän, hän huomauttaa heti siitä.
Ihan sama miltei missä tahansa asiassa, hän neuvoo minua kuin jotain teiniä jolle kerrotaan asia ehkä toista kertaa. Kun sitten hermostun ja sanon että enköhän minä selviä tällä koulutuksella ja elämänkokemuksella tästä keiton valmistuksesta, hän ei edelleenkään tajua perääntuä vaan inttää ja inttää jotain "niin niin mutta kun minä vaan tarkotan että...." eli ei edelleenkään ymmärrä olla puuttumatta ja häipyä.
Minä olin asunut jo varmaan 15v omillani, hän soittaa joulukuussa (lumet ollu maassa jo kuukauden) ja tuohtuneena tivaa oletko nyt varmasti huolehtinut talvirenkaat sutoon. Sillon räjähti, ihminen jolla ei ole edes korttia, saati omaa autoa kyseenalaistaa aikuisen lapsensa kyvyn huolehtia edes tuosta asiasta. Mulla oli ollut auto tuolloin jo varmaankin 6-7v. Huusin hänelle, että no voi helvetti miten tyhmänä sä oikein pidät minua.... en oo vaihtanu, ajan kesärenkailla keskellä talvea. Paiskasin luurin kiinni.
Ystävä vai mies? Kuulostaa manspleinaamiselta
Olen itse niin monissa liemissä keitetty ja kaikenlaista nähnyt, että havaitsen narsistisuuden jo pienistä asioista. Sitten seuraan ihmistä aikani. Jos hän jatkaa käytöstään, alan vältellä häntä tai vähintäänkin rajaan tarkasti, mitä itsestäni kerron, jos joudun olemaan tekemisissä. Ihminen, joka kaasuvalottaa, tavallaan menettää kasvonsa edessäni. Näen siis sen paljaan ihmisen ja hänen käytöksensä, täysin riippumatta kaikesta muusta. Pienen lapsen siellä aikuisen naamion takana. Tasavertaisena aikuisena en häntä enää pidä. Narsistinen käytös on vahingollista ympäristölleen ja toisille ihmisille, ja siitä tulisi puhua enemmän. Se on juurikin tuollaista salakavalaa käytöstä. Toisena hetkenä sama ihminen voi olla mitä hurmaavin.
Mulla on työkaveri joka tekee tuota neuvomista, puuttumista minun hallinnoimiin asioihin. Joskus kun pomo kysyy minulta jotain sellaista minkä hän tietää pitkän historiansa ansiosta hän saattaa vastata ennenkun minä ehdin saada suuni auki tai alkaa puhumaan päälleni. Ihan hitsin ärsyttävää. Muutenkin hän ottaa kantaa kaikkeen mikä ei edes kuulu hänelle. Olen tullut taloon vasta muutama v sitten ja hän on ollut lähes 20v talossa ja hoitanut pitkään nykyistä roolia. Hän on ottanut meihin muihinkin nähden ikäänkuin jonkun äitiroolin. Hän yrittää vähän huolehtia kaikesta ja puuttuu muiden asioohin ja tekemisiin.
Pomommekin on silmin nähden kyllästynyt häneen. Hän on kyllä muuten ihan kiva herttaisella ja vähän jo höppänällä vanhanaikaisella tyylillään ja annan mennä toisesta sisään toisesta ulos koska hän ei ehkä ihan edes tajua käytöstään, hän ei ole ilkeä, höppänä pikemminkin.
Miksi et ole puhunut asiasta ystävällesi? Kai ystävälle voi sanoa, että älä nyt itsestäänselvyyksistä neuvo.
Ala joskus tuollaisen neuvon jälkeen "asiasta toiseen"-sävyyn kertomaan, että "mulla oli joskus kaveri, joka aina neuvoi aikuisia ihmisiä kaikessa. Niinkuin muut eivät itse osaisi mitään. Ei tajunnut, että asiat voi tehdä monella eri tavalla. Luuli että hänen tapansa oli ainut oikea, kun ei itse tiennyt muusta. Nooh, mutta hän nyt oli aika tynnyrissä kasavanut ja sivistymätön muutenkin, että mitäpä muuta voi olettaakaan..."