Ystävä joka aina vihjailee minulle asioista, jotka ovat itsestäänselvyyksiä.
Tulee typerä olo hänen lähellään välillä kun saattaa aivan itsestäänselviä asioita vihjata kun teen jotain. Jos teen esimerkiksi ruokaa niin kertoo, että puolilta perunat niin kypsyvät nopeammin tai että muista sitten, että ruoka x hautuu pitkään jne. Aivan minulle tuttuja asioita, en ymmärrä miksi täytyy aina vihjata jotain itsestäänselvyyksiä jos teen jotain.
Olen tähän mennessä suhtautunut olankohautuksella vaikka kieltämättä välillä ottaa päähän se tunne jonka saa aikaiseksi ja minusta tulee epävarma.
Kommentit (56)
Oletko puhunut hänelle asiasta? Ehkä hän ei tarkoita mitään pahaa, ja tekee tuota tavallaan huomaamattaan? Jos joku asia häiritsee läheisen käytöksessä, niin siitä kannattaa sanoa. Ei kukaan ole ajatustenlukija,
Neuvo häntä: kaikilla EI laihduta, musta EI hoikenna - tupakka huonontaa ihoa jne.
Ehkä hänellä on paha tapa opettaa muita? Tätini puhuu aiempana opettajana kaikille, kuin ääliöille.
Vierailija kirjoitti:
Neuvo häntä: kaikilla EI laihduta, musta EI hoikenna - tupakka huonontaa ihoa jne.
Ehkä hänellä on paha tapa opettaa muita? Tätini puhuu aiempana opettajana kaikille, kuin ääliöille.
Karkilla :D
Mitä jos kysyisit siltä kaverilta? Oletko huomannut, että teet tämmöistä? Mikä idea siinä on?
Ala vain vastata joka kerta lyhyesti "juu, tiedän" ja vaihda puheenaihetta tai jatka edellistä puheenaihetta.
Tuo on pelkkää jutustelua. Ei pidä loukkaantua.
Vierailija kirjoitti:
Vihjata? Nuo on suoria ohjeita.
Niinpä. Muutenkin ap:n sepustuksessa ihmetyttää, miten hän hengaa koko ajan tyypin kanssa, josta ei edes pidä.
No ei kuitenkaan naura että turha perunoita on pilkkoa, ei se kypsymistä edistä, sama aika niihin menee. Työkaveri jaksoi tätä hokea.
Jos ei sitten tapaa häntä. Tai sanoo suoraan tuon. Tai ei tee ruokaa sen seurassa tai juodaan vaan tee. Tai sitten sanoo ettet haluaisi neuvomista, että osaat itsekin tarpeeksi tai harkita.
Pyytämättä annettu ohje on neuvo.
Sanot hänelle, että lopeta tuo jatkuva ohjeistaminen. Teen juuri niin kuin itse haluan tehdä, eikä tarvi tulla neuvomaan joka asiassa. Huomaat, että epävarmuutesi häviää. Saattaapa hän loukkaantuakin, mutta et ole siitä vastuussa.
Onko ammatissa, jossa kasvatetaan tai autetaan ihmisiä? Opettajat ja papit ovat tuollaisia. Itsekin saan kaverilta koko ajan neuvoja asioista, joista tiedän enemmän kuin hän.
Vierailija kirjoitti:
Pyytämättä annettu ohje on neuvo.
Kohtelias ihminen on antaa vastalahjan eli pyytämättä annettuun ohjeeseen annetaan joku vastaohje.
Vierailija kirjoitti:
Pyytämättä annettu ohje on neuvo.
Dynamiikasta riippuen se voi olla myös käsky.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyytämättä annettu ohje on neuvo.
Kohtelias ihminen on antaa vastalahjan eli pyytämättä annettuun ohjeeseen annetaan joku vastaohje.
Jos neuvojaa menee neuvomaan, siitä ei hyvää seuraaXD
Vierailija kirjoitti:
Vihjata? Nuo on suoria ohjeita.
No kyllä mutta se miten se tulee tilanteessa kuin vihjaten, että en ole tarpeeksi älykäs ymmärtämään, joten täytyy sivulauseessa kertoa, että miten asia tehdään. Painostava tunnelma on aina kun jotain teen ja kaiken täytyy olla mahdollisimman nopeasti tehtynä. Hänessä on valtavasti hienoja puolia mutta tuosta en pidä, että aiheuttaa epävarmuutta, varmaan siksi koska itse olen täysin päinvastainen enkä moista käyttäytymistä harrasta vaan luotan ihmisten omaan arviointikykyyn tekemisissään. -ap
Vierailija kirjoitti:
No ei kuitenkaan naura että turha perunoita on pilkkoa, ei se kypsymistä edistä, sama aika niihin menee. Työkaveri jaksoi tätä hokea.
Olisin tullut hulluksi! Miten selitti sen, että kun pienemmät perunat ovat kypsiä, ovat isommat vielä kovia?
Olisit joskus keittänyt kattilallisen perunoita, kasan pieniä ja muutaman suuren. Sitten tarjoillut hänelle raa'at isot ja syönyt pikkuiset kypsät itse hyvällä ruokahalulla.
Jos hän on itse vähän yksinkertainen ja luulee että muutkin ovat.
Mikä idea tässä on taustalla? Tosi ikävää kun saa koko ajan miettiä miten toinen on valmiina aina kyseenalaistamaan kaiken mitä tekee ja joskus on vieno hymy tai kiusallinen hiljaisuus joissakin asioissa mitä olen tehnyt "väärin" tai olen eri mieltä kuin hän. -ap