Lapsilla ikäeroa noin 2 vuotta ja jakavat yhteisen huoneen. Kuinka pitkälle näin voi mennä eli minkä ikäisillä pitäisi olla omat huoneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olisi hyvä kysyä niiltä lapsilta. Jos ei viihdy toisen seurassa on kamalaa kun joutuu jakamaan vielä huoneenkin. Jos taas ovat ylimmät ystävykset ja eivät halua omia huoneita ihan niin kauan kuin kotona asuvat.

Vanhempien tehtävä on saada lapset tulemaan toimeen keskenään. Kasvatuksessa on mennyt jotain pieleen, jos lapset eivät siedä toisiaan.

Juu juu. Sitten on esimerkiksi luonnehäiriöitä, mitkä ei periydy kaikille. Ja vaikkei niitä olisikaan, luonteet voi mennä täysin ristiin. Joku jää täysin alakynteen eikä pärjää muiden kanssa ja joku tallaa toisia vahingossa. Murrosikä voi tuoda yllätyksiä kenelle vaan ja siihen kannattaa varautua.

Vanhempien tehtävä on puuttua näihinkin seikkoihin. Oli meidänkin perheess

Joo. Sitten on perheitä, joissa vanhempien on käytävä töissä. Ei ole aikaa vahtia niitä lapsia koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalaistalossa yleensä oli piharakennuksia joissa tutustua itseensä rauhassa. 

Vai olisiko niin, ettei sellaista tutustumista tarvittu, kun viimeistään 18-vuotiaana oltiin jo naimisissa? Nykyaikana kun sinnitellään sinkkuna jopa nelikymppisiksi, niin tuollainenkin turhuus on tullut mukaan ihmiselämään.

Mikäs siveyden sipuli tänne ilmaantui? Voin tunnustaa että masturboin jo ala-asteiässä. Taitaa olla ihan normaalia. 

Nytkö vasta heräsit asiaa miettimään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olisi hyvä kysyä niiltä lapsilta. Jos ei viihdy toisen seurassa on kamalaa kun joutuu jakamaan vielä huoneenkin. Jos taas ovat ylimmät ystävykset ja eivät halua omia huoneita ihan niin kauan kuin kotona asuvat.

Mun eri sukupuolta olevat lapset 9v ja 7v ainakin toistaiseksi ihan viihtyvät samassa huoneessa. Tietysti pienempi on iltapäivät vielä ip-kerhossa, että huone iltapäivisin vain isomman sisaruksen käytössä. Olivan ihan ihmeissään, kun aloin jutella, että pitäisikö heillä olla erilliset huoneet. Sanoivat, ettei tarvi. :D Toki tilanne voi muuttua, kun tulevat teini-ikään.

Kyllähän jotain kerhoja oli koulussa tyyliin kuoro ja musiikkikerho 45 min. / viikko.

Koulupäivän päättymisen idea on se että koulupäivä loppuu ja pääsee kotiin ja viettämään vapaa-aikaa. Voiko joku avata tätä iltapäiväkerhottamisen ideaa. Vai onko epäilys että koululainen tarvitsee lastenhoitajaa? 

Riippuu lapsista ja tietysti siitä mihin on mahdollisuus. Meillä lapset sai omat huoneet kun esikoinen meni eskariin ja hän alkoi heti nukkua paremmin, pikkuveli oli siis häirinnyt hänen uniaan vaikka kyllä nukkui yönsä.  Me taas siskon kanssa haluttiin nukkua samassa huoneessa pari vuotta vielä alakouluiässäkin, vaikka olisi ollut mahdollisuus omiin.

Teininä varmaan alkaisi jo kaivata jokainen lapsi sitä yksityisyyttä ja omaa huonetta, mutta ainahan voi yrittää jakaa isoa huonetta kahteen osaan kalusteillakin. 

"Maalaistalossa yleensä oli piharakennuksia joissa tutustua itseensä rauhassa."

Näinpä, tai ylipäätänsä mistä tahansa syystä vetäytyä omaan rauhaan. Oman rauhan mahdollisuuksia oli maalaistiluksilla paljon enemmän kuin jossain kusisessa lähiökerrostaloluukussa. Niitä tilan töitä tehdessäkin tarjoutui usein hyviä mahdollisuuksia olla rauhassa omine ajatuksineen, toki välillä työskenneltiin myös vuorovaikutteisemmin yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kai vähän siitä ovatko samaa vai eri sukupuolta. Jos samaa niin mielestäni voi jakaa ihan siihen asti kun muuttaa kotoa pois. Jos eri, niin viimeistään ala-asteen lopulla omat huoneet. 

Muttei sekään ole mikään katastrofi, jos myös eri sukupuolta olevat jakavat huoneen koko lapsuutensa. Yksikin helsinkiläinen nyt jo aikuinen kertoi, että jakoi huoneen vastakkaista  sukupuolta olevan sisaruksensa kanssa. Varmaan aika yleistä Helsingissä, missä neliöt maksaa maltaita. Ei siinä hänestä ollut mitään ihmeellistä. Hän ja sisaruksensa kuulema harrastivat paljon (olivat ns. hyväosaisesta perheestä arvoalueelta), eivätkä näin ollen kovin paljoa aikaa siinä huoneessaan viettäneet. Hyvin tulivat toimeen ja edelleen a

 

Ihan jo pukeminen oli hankalaa kun murrosikään tullut isoveli kyyläsi vieressä. Hyi kun puistattaa vieläkin. 

Jaa, kyllä mä pukeuduin ihan kylpyhuoneessa. Aika vähän me siellä huoneessa aika vietettiin kun oli harrastukset, kaverit, jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olisi hyvä kysyä niiltä lapsilta. Jos ei viihdy toisen seurassa on kamalaa kun joutuu jakamaan vielä huoneenkin. Jos taas ovat ylimmät ystävykset ja eivät halua omia huoneita ihan niin kauan kuin kotona asuvat.

Vanhempien tehtävä on saada lapset tulemaan toimeen keskenään. Kasvatuksessa on mennyt jotain pieleen, jos lapset eivät siedä toisiaan.

Juu juu. Sitten on esimerkiksi luonnehäiriöitä, mitkä ei periydy kaikille. Ja vaikkei niitä olisikaan, luonteet voi mennä täysin ristiin. Joku jää täysin alakynteen eikä pärjää muiden kanssa ja joku tallaa toisia vahingossa. Murrosikä voi tuoda yllätyksiä kenelle vaan ja siihen kannattaa varautua.

Vanhempien tehtävä on pu

Jep. Isoveli rääkkäsi aina pahimmin silloin kun oltiin kaksin kotona koulun jälkeen. Opin kyllä välttelemään niitä tilanteita, menin jonnekin muualle tai toin kaverin kotiin (ei sekään kyllä aina auttanut). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalaistalossa yleensä oli piharakennuksia joissa tutustua itseensä rauhassa. 

Vai olisiko niin, ettei sellaista tutustumista tarvittu, kun viimeistään 18-vuotiaana oltiin jo naimisissa? Nykyaikana kun sinnitellään sinkkuna jopa nelikymppisiksi, niin tuollainenkin turhuus on tullut mukaan ihmiselämään.

Meinaatko että vasta aikuisiällä alkaa seksi kiinnostaa? 😂

Mentiin sitä nuorempanakin, jopa 15-16-vuotiaana naitettiin perheen tytöt naapuripitäjän pojille. Harvemmin tuota ikää ennen alkaa mikään seksuaalielämä sen syvällisemmin kiinnostamaan ihmisiä. Monilla murrosikäkin voi alkaa vasta siinä 14-15-vuotiaana. Pojilla se alkaa muutenkin myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Sitten on perheitä, joissa vanhempien on käytävä töissä. Ei ole aikaa vahtia niitä lapsia koko ajan.

Vanhempien ensisijainen tehtävä on kasvattaa lapsensa. Töiden pitää olla vasta toisena tärkeysjärjestyksessä. Jos nämä ovat toisin päin, niin silloin ongelmia usein ilmaantuukin.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ollut omia huoneita. Ei ollut äidillä ja isälläkään vaan yhteinen huone.

Seuraava vaatimus on varmaan että lapsilla pitää olla omat asunnot ja palvelusväki.

En näe miksi eri sukupuolta olevat sisarukset eivät voisi jakaa huonetta: kirjahylly vain keskelle jakamaan huone.

Jotkut vanhemmat uhrautuivat jopa niin paljon, että luopuivat omasta yhteisestä huoneestaan ja siirtyivät nukkumaan olohuoneeseen vuodesohvalle. Siinä tuskin mitään seksiä sitten enää harrastettiin.

Tämähän se. Eihän aikuisillakaan ole mitään omaa huonetta tai oman tilan tarvetta, vaan vanhemmat jakaa huoneen. Eihän se niin mene, että kaikki olisi aina kotona, vaan toisen ollessa vaikka harrastuksessa tai kaverin luona yökylässä, saa se toinen olla ihan yksin siellä huoneessa jne.

Ja jos lapset jakaa huoneen ja toiselle tulee kaveri yökylään, niin se toteutetaan ajankohtana, jolloin toinen olisi harrastusleirillä tms. muutenkin, tai sitten toinen väistää vaikka olkkariin siksi yöksi, tai se yökyläily (oma lapsi mukaanlukien) järjestetään patjoilla olkkarin lattialle. Ei se nyt niin vaikeaa ole. Esim. minun kaverini teininä oli perheen ainoa lapsi, mutta aina kun olin heillä yötä, meille laitettiin patjat olkkarin lattialle (siinä oli paremmin tilaa kahdelle), ja se oli meistä vaan kivaa ja jännää tehdä ns. leiri olkkariin.

"Aika vähän me siellä huoneessa aika vietettiin kun oli harrastukset, kaverit, jne."

No missä te niiden kavereiden kanssa olitte, notkuitteko Steissillä vai Kampissa? Tätäkin kannattaa vanhempien miettiä, että jos lapsella ei ole rauhallista tilaa, johon kutsua omia kavereita, eikä sellaisia löydy kavereidenkaan kodeista, niin minne ne päätyvät sitä aikaa viettämään - ja onko se toivottu ympäristö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalaistalossa yleensä oli piharakennuksia joissa tutustua itseensä rauhassa. 

Vai olisiko niin, ettei sellaista tutustumista tarvittu, kun viimeistään 18-vuotiaana oltiin jo naimisissa? Nykyaikana kun sinnitellään sinkkuna jopa nelikymppisiksi, niin tuollainenkin turhuus on tullut mukaan ihmiselämään.

Mikäs siveyden sipuli tänne ilmaantui? Voin tunnustaa että masturboin jo ala-asteiässä. Taitaa olla ihan normaalia. 

On varmaan nykyään jo normaalia ja tein itsekin päiväkodissa kaikenlaista kieroutunutta, mutta ei siitä mitään hyötyä ihmiselle silti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä oli kolme samassa huoneessa siihen asti, että kukin vuorollaan muutti pois. 

Ei tullut peräkammarin poikia ja tyttöjä, kun ei ollut tilaa. 

Paitsi nuorimmasta? 

Meillä vanhempi lapsi muutti kotoa 27 vuotiaana niin huone jäi automaattisesti tuolle 25 vuotiaalle.

Vierailija kirjoitti:

"Aika vähän me siellä huoneessa aika vietettiin kun oli harrastukset, kaverit, jne."

No missä te niiden kavereiden kanssa olitte, notkuitteko Steissillä vai Kampissa? Tätäkin kannattaa vanhempien miettiä, että jos lapsella ei ole rauhallista tilaa, johon kutsua omia kavereita, eikä sellaisia löydy kavereidenkaan kodeista, niin minne ne päätyvät sitä aikaa viettämään - ja onko se toivottu ympäristö. 

Joo. Jos on itse viettänyt nuorena kavereiden kanssa aikansa möykäten Hesessä häiritsemässä maksavia asiakkaita ja tupakoimalla ja töhertelemällä puistoissa, niin voi miettiä, haluaako samaa lapsilleen, vai pyrkiikö tarjoamaan lapselle olosuhteet, joissa on mahdollisuus viettää kaveriaikaa välillä muutoinkin kuin notkumalla julkisilla paikoilla. 

Vierailija kirjoitti:

"Aika vähän me siellä huoneessa aika vietettiin kun oli harrastukset, kaverit, jne."

No missä te niiden kavereiden kanssa olitte, notkuitteko Steissillä vai Kampissa? Tätäkin kannattaa vanhempien miettiä, että jos lapsella ei ole rauhallista tilaa, johon kutsua omia kavereita, eikä sellaisia löydy kavereidenkaan kodeista, niin minne ne päätyvät sitä aikaa viettämään - ja onko se toivottu ympäristö. 

Niin, eihän siellä ulkona voi muuta tehdä kuin notkua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalaistalossa yleensä oli piharakennuksia joissa tutustua itseensä rauhassa. 

Vai olisiko niin, ettei sellaista tutustumista tarvittu, kun viimeistään 18-vuotiaana oltiin jo naimisissa? Nykyaikana kun sinnitellään sinkkuna jopa nelikymppisiksi, niin tuollainenkin turhuus on tullut mukaan ihmiselämään.

Meinaatko että vasta aikuisiällä alkaa seksi kiinnostaa? 😂

Mentiin sitä nuorempanakin, jopa 15-16-vuotiaana naitettiin perheen tytöt naapuripitäjän pojille. Harvemmin tuota ikää ennen alkaa mikään seksuaalielämä sen syvällisemmin kiinnostamaan ihmisiä. Monilla murrosikäkin voi alkaa vasta siinä 14-15-vuotiaana. Pojilla se alkaa muutenkin myöhemmin.

Ei ole todellakaan ollut yleistä että noin nuorena mentiin naimisiin. Kirkonkirjoista näkee kyllä että tavanomainen avioitumisikä oli vasta parinkympin toisella puolella, usein vasta lähempänä kolmeakymmentä. Ja kyllä todellakin on normaalimpaa että seksuaalinen herääminen tapahtuu jo ennen pariutumista. 

Kivahan se on, jos on oma huone, mutta eihän se välttämätöntä ole. Oman taloyhtiön naapuriperheissä on asunut nuoria, jotka ovat juuri lähteneet ylioppilaskirjoitusten jälkeen yliopistoihin opiskelemaan, eikä heillä ole ollut omia huoneita kenelläkään. En tiedä heidän valitelleen meidän perheen nuorille ainakaan asiasta. Tosin ovat jakaneet huoneen yhden sisaruksen kanssa.

Ehkä sellaiseen en enää toivoisi mentävän, kuin omassa lapsuudessa. Ystävillä oli useammallakin tytöllä 2-3 isoveljeä, ja olivat samassa huoneessa kaikki koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Sanomattamikin oli selvää, että emme olleet heillä, vaan aina meillä vapaa-aikana. Ei varmaan ollut kiva olla nuorena naisena useamman veljen kanssa samassa huoneessa. Mutta ei sitä silloin mitenkään poikkeuksellisena pidetty. Usein nuorin lapsista sai perheessä oman huoneen siinä vaiheessa, kun muut muuttivat pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olisi hyvä kysyä niiltä lapsilta. Jos ei viihdy toisen seurassa on kamalaa kun joutuu jakamaan vielä huoneenkin. Jos taas ovat ylimmät ystävykset ja eivät halua omia huoneita ihan niin kauan kuin kotona asuvat.

Mun eri sukupuolta olevat lapset 9v ja 7v ainakin toistaiseksi ihan viihtyvät samassa huoneessa. Tietysti pienempi on iltapäivät vielä ip-kerhossa, että huone iltapäivisin vain isomman sisaruksen käytössä. Olivan ihan ihmeissään, kun aloin jutella, että pitäisikö heillä olla erilliset huoneet. Sanoivat, ettei tarvi. :D Toki tilanne voi muuttua, kun tulevat teini-ikään.

 

Kyllähän jotain kerhoja oli koulussa tyyliin kuoro ja musiikkikerho 45 min. / viikko.

Koulupäivän päättymisen idea on se että koulupäivä loppuu ja pääsee kotiin ja viettämään vapaa-aikaa.

Minun lapsen koulussa ekaluokalla lähes 100% oli ip-kerhossa (yksi kaverinsa ei ollut, koska äitinsä oli nuoremman sisaruksen vuoksi äitiyslomalla, mutta muut oli). Tokaluokalla enää harvempi oli kerhossa, mutta osa kuitenkin. Kolmannella luokalla ip-kerhoa tarjotaan enää vain erityislapsille tai erityistilanteessa (esim. jos koulumatka liian haastava 3. luokkalaiselle voi olla kunnalle helpomaa, että on ip kerhossa, kuin että pitää järjestää koulutaksi, jos ei muita tule samalta suunnalta).